Vinyyliuudelleenjulkaisujen hinnat

[_IS_]

Melulevyissä pari sataa vinyyliä varmaan usein ihan järkevä määrä

No aika monessa julkaisuissa joku 200 tuntuu käyvän kaupaksi kohtuullisessa ajassa, mutta ei lopu ihan kuukaudessa tai kahdessa. Levyä ei jää julkaisijalle lojumaan vuosikausiksi, mutta ostajan ei tarvitse sormi kipeänä päivittää nettikauppaa julkaisupäivänä = järkevä painosmäärä minusta. Tietty riippuu julkaisustakin. Sitä Sewer Electionin Kasettmusik-uusintaa saavat varmaan myydä aika tovin. 500 aika iso painos uudelleenjulkaisusta, josta kunnollisen kokoinen cd-versio alla.

[I & I Spit On Their Graves]

Melulevyissä pari sataa vinyyliä varmaan usein ihan järkevä määrä

No aika monessa julkaisuissa joku 200 tuntuu käyvän kaupaksi kohtuullisessa ajassa, mutta ei lopu ihan kuukaudessa tai kahdessa. Levyä ei jää julkaisijalle lojumaan vuosikausiksi, mutta ostajan ei tarvitse sormi kipeänä päivittää nettikauppaa julkaisupäivänä = järkevä painosmäärä minusta. Tietty riippuu julkaisustakin. Sitä Sewer Electionin Kasettmusik-uusintaa saavat varmaan myydä aika tovin. 500 aika iso painos uudelleenjulkaisusta, josta kunnollisen kokoinen cd-versio alla.

200 on isohko painos, mutta eipä melupuolella tosiaan aivan tuntemattomat yhtyeet / lafkat nykyään juuri 12":sta julkaise (ja 7":sta ei käytännössä kukaan?), joten olet kyllä oikeassa.
500 on kyllä aivan sairas painos, esim. 15 vuoden takaista Incapacitants / Sewer Election -splittiä löytyy edelleen distroista...

Ihan kaikkea julkaisutoimintaa haittaa käsittääkseni nykyisin se, että jengi ostaa nimenomaan aivan uusia levyjä. Levyt myy sen 1-3 kk julkaisusta ja sen jälkeen vain levy silloin tällöin. Ymmärrän jos joku tekee tästä johtopäätöksen, että kannattaa pitää painokset pienenä ja myydä ne ens kuussa loppuun.

[Esoteerinen tesoma]

En huomannut että onko mainittu jo, mutta toi Äxän 40 euron Kikka 3LP vetää kyllä mun mielestä voiton. Poptorin parhaita odotellessa... Jo hyvistäkin levyistä vaikea ymmärtää, miksi jostain cd:nä alun perin julkaistusta levystä pitää saada vinyyli ja vielä vaikkapa paskemmalla kannella ja tuplahinnalla.

Itse ostelin erityisen paljon vinyyliä n. 2012-2015 aloitettuani ekan kerran kuukausipalkkaiset työt, eikä lapsia tai yhteistalouttakaan puolison kanssa vielä ollut, eli rahaa riitti. Melkein joka kerta sitä kyllä ihmetteli että miksi tääkin levy piti saada cd:tä kalliimpana ja paskempana uusintajulkaisuna hyllyyn, kun samat musat on soineet jo iät ja ajat muilta formaateilta ja varsinainen tuote ei kuitenkaan ole alkuperäisen (vinyylijulkaisun) veroinen. Kuitenkaan nykyteknologialla tehty uusintajulkaisu ei ole esim. kansien osalta oikean tuntuinen tai näköinen, pahvi tuntuu väärältä ja painojälki on suttua. Svartilla toki yritystä ehkä muita enemmän, mutta silti se tietty materiaalin tuntu puuttuu ja pienetkin virheet häiritsee oman ammatin ja pakkomielteiden takia, heh. (Mun mielestä muuten Svartin julkaisut kuulostaa aina jotenkin “samantyylisiltä”, liekö joku masterointitekninen asia?) Tein jokunen vuosi sitten päätöksen keskittyä siihen että ostan vain suomalaiset, itseä kiinnostavat uudet LP:t hyllyyn, mielestäni ihan hyvä ratkaisu.

Enemmän ohi aiheesta:

Painosmääristä mulle on vaikea ymmärtää nykypäivänä sitä, että varmasti kaupaksi menevät levyt otetaan edelleen liian pieninä painoksina. Toki investointi on lafkalle pienempi, mutta oisko mukana myös sitä, että vinyylin tavallaan "kuuluu" olla harvinainen ja rajoitettu, vaikka siihen ei ole mitään syytä? Samoin nuo väri- ja muut erikoisvaihtoehdot: ymmärrän että aikoinaan värivinyyli on ollut kova juttu kun samasta levystä on ollut 10 000 kappaletta mustalla ja jossain Japanin markkinoilla hetkeen 500 kpl värillisenä, mutta mikä pointti nykyään, jos painoksesta vaikka 1/3 on värillistä?

Vaikee toisaalta myös ymmärtää noita NOCTURNAL PENETRATOR ultra-limited 300 on blood sparkle wax -tyylisiä tusinalevyjä joita mailiin spämmäillään milloin mistäkin, kuka noitakin ostaa edes ton määrän? Kaipa tollakin joku bisnes pyörii...

[Lörsson.]

Äxän 40 euron Kikka 3LP.

[karmee maito]

Ihan kaikkea julkaisutoimintaa haittaa käsittääkseni nykyisin se, että jengi ostaa nimenomaan aivan uusia levyjä. Levyt myy sen 1-3 kk julkaisusta ja sen jälkeen vain levy silloin tällöin. Ymmärrän jos joku tekee tästä johtopäätöksen, että kannattaa pitää painokset pienenä ja myydä ne ens kuussa loppuun.

Täähän on myös itseään ruokkiva prosessi, eli kun pitää ajatella että tääkin kiinnostava levy on kohta lopussa niin pakkohan se on ostaa just nyt tai jopa ennakkotilata. Tietty punklevyjen ostajana tuollainen ajattelutapa on itelle syntynyt jo muutenkin ennen tätä nykyistä vinyylibuumia. Olin muuten tosi tyytyväinen kun joku aika sitten löysin yhden distron valikomasta useitakin kiinnostavia seiskoja, jotka oli menneet iteltä hivenen ohi eikä tullut ilmestyessään hankittua.

Painosmääristä mulle on vaikea ymmärtää nykypäivänä sitä, että varmasti kaupaksi menevät levyt otetaan edelleen liian pieninä painoksina. Toki investointi on lafkalle pienempi, mutta oisko mukana myös sitä, että vinyylin tavallaan "kuuluu" olla harvinainen ja rajoitettu, vaikka siihen ei ole mitään syytä?

No tämähän se nimenomaisesti vituttaa ja esimerkkejäkin tulee kyllä mieleen. Seiskojen hinnoittelu on nykyään aika hankalaa, sen tiedän kyllä. Mutta jos omansa suinkin saa pois jonkinasteisella myynnillä, niin levynostajan kannalta olisi tietysti kiva jos sitä painosta riittäisi vähän pidempäänkin kuin pari viikkoa. Esim. taannoinen Tipi & Ministerit -uusinta oli erittäin hyvin toteutettu, eli ensi alkuunkin määrä oli asiallinen ja toinen painos tasan samaa tavaraa ilman mitään painoskikkailuja.

[Recard]

Äxän 40 euron Kikka 3LP.

[karmee maito]

Äxän 40 euron Kikka 3LP.

Älkää nyt naurako siellä! Jos Kikan älpeet tulee nykyään kirpparilla vastaan, niin hinnaksi on kunnosta huolimatta lätkäisty vähintään 15 euroa kipale, kun vinyylit on kuulemma niin arvokkaita. Ihan edullinen on siihen nähden!

[Bill Fruge]

Noi kirpputori hinnat naurattaa myös välillä...

[madagascarin orava äijä]

Noi kirpputori hinnat naurattaa myös välillä...

Offtopiccina ehkä jatketaan, mutta vastikään tuli vastaan LP-laatikko täynnä "KERÄILY LEVYJÄ", heti ensimmäisenä Sabrinan LP. Hintaa kymppi, kunto kyseenalainen, eikä siinä ei ollut mukana edes sisäpussia.

[Recard]

Noi kirpputori hinnat naurattaa myös välillä...

Offtopiccina ehkä jatketaan, mutta vastikään tuli vastaan LP-laatikko täynnä "KERÄILY LEVYJÄ", heti ensimmäisenä Sabrinan LP. Hintaa kymppi, kunto kyseenalainen, eikä siinä ei ollut mukana edes sisäpussia.

Liian perus ongelma jo pitemmän aikaa.

[Lörsson.]

Äxän 40 euron Kikka 3LP.

Älkää nyt naurako siellä! Jos Kikan älpeet tulee nykyään kirpparilla vastaan, niin hinnaksi on kunnosta huolimatta lätkäisty vähintään 15 euroa kipale, kun vinyylit on kuulemma niin arvokkaita. Ihan edullinen on siihen nähden!

Lipposen olis kannattanu tehdä noista kuvalevyboxi ja laskuttaa reilusti satanen.

[Esoteerinen tesoma]

Lisätään nyt vielä, että toi Kikkahan on 3LP uusintajulkaisu vuoden 2009 kokoelma-cd:stä

[karmee maito]

Eikx nuo Lipposen huuhaajulkaisut ole vähän jotain itekeksittyä korona-keräystä? Jostakin haastattelusta sain sellaisen kuvan että piti jotain lisätienestiä keksiä ja ryhtyivät sitten tuuppaamaan julkaisuja. En kyllä tiedä kuka noita viitsii ostaa, ite oon saanut ihan käyttökelpoista tavaraa vastineeksi niistä korona-apukampanjoista joihin osallistuin.

[Hardcore-Mummo]

Noi kirpputori hinnat naurattaa myös välillä...

no äläpä. just nappasin yhdessä divarissa pari sinkkua ja menin kassalle kysymään mitä ne maksaa kun - ei tietenkään - ollut hintoja merkattu. Tyyppi heitti pokkana jonkun suht huvittavan hinnan (olisko ollut 3€/kpl, nämä oli sitä osastoa että 30¢ olis ollut osuvampi hinta) ja ilmeisesti ilmeeni oli niin kuvaava että alkoi tinkiä sitä alaspäin vaikken ehtinyt edes sanoa mitään. "Mut nää on kuitenkin vintagea..." yritti vielä seivailla tilannetta. "Ongelmajätettä nämä ovat" teki mieli vastata.

[Viikonloppuisä]

Kirpparihinnoittelusta periaatteessa samaa mieltä, mutta noiden Kikka-pitkäsoittojen (tai ainakin kahden viimeisimmän vinyylijulkaisun ja kokoelman) hinnat ymmärrän. Kysyntää on ja ainakin moniin kasarilevyihin verrattuna melko pieniä painoksia.