Nalle Östermanilla on kamalan vaikeaa bändissä

Message

#1 Post by **Heissan vaan!** » 31 Mar 2013, 12:07

Nallen blogi wrote:lauantai 30. maaliskuuta 2013
Bänditouhut on ihan perseestä

Tein otsikon mukaisen Facebook-päivityksen vajaat viikko sitten, tarkalleen ottaen sunnuntaina 24. maaliskuuta 2013. Tämän päivityksen jälkeen eräs rumpalikollega päätti katkaista Facebook-ystävyytemme.

Tähän päivitykseen kirvoittivat erään keikan jälkeiset tapahtumat täällä Turussa, mitkä muistuttivat minua siitä, miksi en ole harjoittanut soitannollisia aktiviteetteja kohta kolmeen vuoteen.

Sain nimittäin todistaa aitiopaikalta, kuinka suositun nuorisobändin rumpalin näsäviisas kommentti kirvoitti yhtyeen nokkamiehen ja lauluntekijän potkimaan rumpalin bassorumpua. Seuraavaksi rumpali heitti nokkamiehen kitarakaapin lavalta alas. Jonka jälkeen kaksikko olikin jo toistensa kurkussa kiinni.

Sillä hetkellä pala elämääni pyöri filminauhana silmieni edessä. Elämäni muusikkona. Elämäni lauluntekijänä. Elämäni keikkailevana soittajana.

Hukkaan heitetty elämäni.

Muistan, kuinka laulusolisti yrittää heittää minua treenikämpällä lasipullolla päähän. Muistan pahoinpitelyuhkaukset. Muistan, kuinka laulaja ja kitaristi vehkeilevät keskenään muun bändin selän takana kiertueen perumiseksi. Muistan, kuinka egomaaninen ja narsistinen laulaja huutaa minulle Saksassa olevansa rocktähti ja minun olevan vain hänen rumpali. Muistan, kuinka egomaaninen ja narsistinen laulaja ajaa minun ystäväni takahuoneesta pois, koska ei siedä sitä, ettei hän ole yhtäkkiä huomion keskipisteenä. Muistan, kuinka basisti heittää tavarani vartioimattomana kadulle kesken roudauksen ja kaasuttaa pois. Muistan, kuinka basisti jättää tavarani kylmästi klubille ja minut kamoineni oman onneni nojaan. Muistan, kuinka kitaristi pahoinpitelee näätämäisen basistin kesken illan basistin vittuiltua kitaristille keikan jälkeen. Muistan, kuinka jahtasin laulajaamme hänen mikkitelineellä valmiina lyömään sillä häntä päähän. Muistan, kuinka löin pullolla päähän toisen bändin rumpalia, koska hän oli yrittänyt pahoinpidellä naispuolisen kuskimme.

Kuten sanottu, bänditouhut on ihan perseestä.

Nämä ajatukset palasivat mieleen, kun puolisoni ystävä houkutteli minua eilen soittohommiin. "Pitämään hauskaa", kuten hän asian ilmaisi.

Kieltäydyin kylmästi kunniasta. Vastasin hänelle, ettei soittohommissa ole mitään hauskaa. Hän katsoi minua kovin oudosti.

Vaan ei soittohommissa ole mitään hauskaa.

Enää.

Toista se oli 13-vuotiaana, jolloin yläasteen tunnit täytti kuumeinen odotus. Odotus siitä, että pääsee välitunnilla hakkaamaan jälleen rumpuja. Kun eräänä päivänä biittikomppi yhtäkkiä vain loksahti paikoilleen.

Muistan sen päivän lopun elämäni.

Se oli hienoa aikaa se.

Viatonta.

Täynnä uskoa. Täynnä toivoa.

Täynnä rakkautta.

Joskus eräiden kuulee lausuvan, että he ovat "pettyneet rakkaudessa liian monta kertaa".

Kun nyt reilun kahden kuukauden päästä täytän 40 vuotta voin juhlallisesti sanoa, että olen itse pettynyt bänditouhuissa liian monta kertaa.

Tuo yllä luettelemani filminauha on loppujen lopuksi vain jäävuoren huippu.

Joten olen ratkaissut asian siten, etten enää soita.

Usko, toivo ja rakkaus bänditouhuihin on kuollut.

Eikä siinä ole mitään hauskaa.

Siksi ymmärrän erinomaisesti hyvää ystävääni, Havana Blackin laulusolistia Hannu Leideniä, joka Ylen Rock-Suomi -dokumenttisarjassa lausui kokemuksistaan rockmaailman huipulta Los Angelesin Hollywoodista näin:
– Se sellainen unelma, mitä oli pitänyt yllä semmoiset 20 vuotta, että niinku tonne, se oli mennyt se unelma rikki jotenkin. Että ei toi sittenkään niin kivaa oo.

Ei se ole. Ei se todellakaan ole.

Kun lähdet tavoittelemaan sitä unelmaa uskosi ja rakkautesi voimalla, joudut väkisinkin tekemisiin toisten ihmisten kanssa. Mitä korkeammalle kurkoitat, sitä enemmän siihen väliin mahtuu erilaisia opportunisteja ja välistävetäjiä.

Ehkä levy-yhtiöitä vielä alhaisempiakin unelmien hyväksikäyttäjiä ovat musiikkiliikkeiden myyjät.

Siellä he seisovat tiskinsä takana ylimielisesti katsellen jokaista liikkeeseen astuvaa hyypiötä. "Mitä vittua nuo pitkätukkaiset hampuusit täällä tekee? Ah, mutta sieltä tuleekin isä jälkikasvunsa kanssa! Nyt äkkiä, kuinka isosti pullottaa povitasku? Äh, ei kovin isosti. Mutta oi katso: tuollapa vasta on paksu lompakko. Nyt palvelua, nyt palvelua!"

Kuin hyeenalauma nuo myyjät hyökkäävät isän ja jälkikasvun kimppuun. Provisiot vain killuvat silmissä ja mielissä kuin yrittävät kaupata iskälle mahdollisimman paljon tavaraa mahdollisimman hyvällä katteella.

Raha.

Sitä saat varautua maksamaan kunnianhimosi ja unelmasi toteuttamiseksi.

Ostat soittimet. Ostat soittotarvikkeita. Ostat äänityslaitteita. Maksat harjoittelutilasta. Maksat äänitysstudiosta. Ostat äänentoistolaitteita. Teetät mainoksia. Vuokraat keikka-auton. Maksat bensat. Ostat viinaa hermojesi rauhoittamiseksi. Ostat huumeita hermojesi rauhoittamiseksi. Maksat lääkärille reseptistä. Ostat lääkkeitä luhistuneelle psyykeellesi.

Pahimmassa tapauksessa maksat unelmastasi hengelläsi. Hyvässä lykyssä vain mielenterveydelläsi.

Hauskaako?

Kun unelmaansa toteuttava artisti nousee lavalta alas saa hän useimmiten varautua siihen, että esiintymisestä kuitatun keikkapalkkion jälkeen viivan alle kaikesta tästä hauskuudesta jäävä tulos on miinusmerkkinen.

Kannattaako?

No, unelmilla on hintansa. Ja niin kauan kun on rahaa, löytyy niitä, jotka ovat valmiita edistämään unelmiesi toteutumista – korvausta vastaan tietenkin.

Mutta viattomuuden aikaan on enää mahdoton palata, kun on kerran herännyt horroksesta havaitsemaan bänditouhujen mielettömyyden ja merkityksettömyyden.

Mitä jäi käteen? Hajonneita ystävyyssuhteita, päättyneitä parisuhteita, pirstaloitunut psyyke, rikottuja lupauksia, musiikillisia kompromisseja, tuotannollisia epäonnistumisia, selkäänpuukotusta, ahdistusta, vitutusta, hyväksikäyttöä, valheita, väkivaltaa – ja pahimmillaan kuolemaa.

Hauskaako?

Minua on pyydetty viimeisen kolmen vuoden aikana muutaman kerran erilaisiin projekteihin. Erään porukan pyyntöön vastasin suoraan ei. Eräs toinen käytti porkkananaan suosittua suomalaista elävää rocklegendaa – joka kasvotusten kertoi minulle, ettei ollut kuullutkaan moisesta.

Filminauha lähti jälleen pyörimään.

Ei minulla niin huonosti mennyt: sain levyttää viisi pitkäsoittoa Euroopan johtavimmille levymerkeille (Earache, Century Media & Monsp), sain kiertää maailmaa (Suomi, Viro, Venäjä, Saksa, Itävalta, Sveitsi, Englanti, Unkari, Kroatia) ja sain arvokkaita muistoja. Niiden muistojen ansiosta olen vetäytynyt eläkkeelle soittohommista. Elämä on liian kova hinta pilattavaksi bänditouhuilla.

Kirjoittaminen on sen sijaan ilmaista – eikä kirjoitustyössä tarvitse tehdä kompromisseja.

Eläkää unelmaanne mutta hyväksykää, etteivät kaikki unelmat koskaan toteudu.

Voi kyynel sentään. Tiedän kyllä että tän kaverin juttuihin ei pitäis paljon uhrata aikaa, mutta kiinnostaa mitä mieltä Pif on?

Naamapuinen · #2 Post by **Naamapuinen** » 31 Mar 2013, 12:10

Jonninjoutavaa tarinointia erään vapaan suomalaisen musiikkitoimittajan arjesta.

#3 Post by **Rage Kandelin** » 31 Mar 2013, 12:13

Onko tämä se kierosilmäinen BB-bloggaaja?

#4 Post by **Hardcore-Mummo** » 31 Mar 2013, 12:15

#5 Post by **Heissan vaan!** » 31 Mar 2013, 12:17

Jaakkovainaa wrote:Onko tämä se kierosilmäinen BB-bloggaaja?

Tämä on se karsastavasilmäinen rumpali-bloggari. En tiedä onko bb yhteyttä.

Del Griffith · #6 Post by **Del Griffith** » 31 Mar 2013, 12:21

Keskusteluahan toi vaan yrittää herättää. Ei sillä, että epäilisin valehtelevan, mutta tyylilaji. Toisaalta, jos unohtaa ton tyypin ja varsinkin jos se vituttaa, niin harvemmin tän kaltaisia keskustelunavauksia näkee... Kyllä se bändin pyörittäminen on välillä vitun ärsyttävää, kuluttavaa ja stressaavaa, joten tavallaan pystyn vähän samaistumaan ja ihan ok, jos joku niistä jaksaa kirjoittaa. Luultavimmin piffiläiset kuitenkinsoittaa bändeissä, joissa oman elämän supertähtiä ei ole, joten vaikea samaistua.

Del Griffith · #7 Post by **Del Griffith** » 31 Mar 2013, 12:23

Niin ja ihan oikean päätöksenhän toi on tehnyt: jos noin kovasti vituttaa, niin kannattaa lopettaa.

#8 Post by **Heissan vaan!** » 31 Mar 2013, 12:26

Billy Mitchell wrote:Keskusteluahan toi vaan yrittää herättää. Ei sillä, että epäilisin valehtelevan, mutta tyylilaji. Toisaalta, jos unohtaa ton tyypin ja varsinkin jos se vituttaa, niin harvemmin tän kaltaisia keskustelunavauksia näkee... Kyllä se bändin pyörittäminen on välillä vitun ärsyttävää, kuluttavaa ja stressaavaa, joten tavallaan pystyn vähän samaistumaan ja ihan ok, jos joku niistä jaksaa kirjoittaa. Luultavimmin piffiläiset kuitenkinsoittaa bändeissä, joissa oman elämän supertähtiä ei ole, joten vaikea samaistua.

No ite tartuin yöllä tohon kyllä ku ahven ekin mormyskaan.

Mutta joo, ihan hyvä ettei enää soita jos kerran on niin perseestä. Mulla on yleensä kyllä ollut vitun kivaa bändihommissa, teksi mieli lähtee treenikselle louhimaan vaikka heti! Vitun bändikaverit vaan viettää jossain pääsiäistä saatana. Vihaan niitä! Lopetan!

#9 Post by **Vilhis▲†** » 31 Mar 2013, 12:31

Alfred Nobelaner wrote: Voi kyynel sentään. Tiedän kyllä että tän kaverin juttuihin ei pitäis paljon uhrata aikaa, mutta kiinnostaa mitä mieltä Pif on?

Itse diggasin kirjoituksesta sikäli, että on tullut mentyä bändihommiin pariin kertaan 'all-in' niin kuin on tehnyt ilmeisesti Nallekin, ja bändien loppuromahdus on antanut kovaa iskua omaan siipeen josta toipuminen on ollut vaikeaa ja työlästä. Otaksuisin ihmisten keskimäärin kuitenkin pelaavan bändilarppeja paljon pienemmillä henkilökohtaisilla panostuksilla ja siksi tuollainen verinen vuodatus voi vaikuttaa monelle ihmeelliseltä.

Naamapuinen · #10 Post by **Naamapuinen** » 31 Mar 2013, 12:32

lähinnähän nuo nktk viittaukset tossa a) vituttaa asianosaisia ja b) kiinnostaa lukijoita, itseäni lähinnä huvittaa ja varsinkin Nennen mielipiteet asiasta kiinnostais kovasti.

#11 Post by **Balam-Acab** » 31 Mar 2013, 12:32

kauheet väkivaltaa

Del Griffith · #12 Post by **Del Griffith** » 31 Mar 2013, 12:34

Naamapuinen wrote:lähinnähän nuo nktk viittaukset tossa a) vituttaa asianosaisia ja b) kiinnostaa lukijoita, itseäni lähinnä huvittaa ja varsinkin Nennen mielipiteet asiasta kiinnostais kovasti.

Tuli just mieleen, että pieni sellainen "annanpas vähän takaisin" -fiilis tosta kyllä paistaa läpi

#13 Post by **Kutosta pyytää** » 31 Mar 2013, 12:35

Ei kannata perustaa bändiä kusipäiden kanssa.

Aina voi myös vääntää soolona jotain.

Naamapuinen · #14 Post by **Naamapuinen** » 31 Mar 2013, 12:35

Billy Mitchell wrote:
Naamapuinen wrote:lähinnähän nuo nktk viittaukset tossa a) vituttaa asianosaisia ja b) kiinnostaa lukijoita, itseäni lähinnä huvittaa ja varsinkin Nennen mielipiteet asiasta kiinnostais kovasti.
Tuli just mieleen, että pieni sellainen "annanpas vähän takaisin" -fiilis tosta kyllä paistaa läpi

ai jaa

#15 Post by **Heissan vaan!** » 31 Mar 2013, 12:39

2 Unlimited wrote:
Alfred Nobelaner wrote: Voi kyynel sentään. Tiedän kyllä että tän kaverin juttuihin ei pitäis paljon uhrata aikaa, mutta kiinnostaa mitä mieltä Pif on?
Itse diggasin kirjoituksesta sikäli, että on tullut mentyä bändihommiin pariin kertaan 'all-in' niin kuin on tehnyt ilmeisesti Nallekin, ja bändien loppuromahdus on antanut kovaa iskua omaan siipeen josta toipuminen on ollut vaikeaa ja työlästä. Otaksuisin ihmisten keskimäärin kuitenkin pelaavan bändilarppeja paljon pienemmillä henkilökohtaisilla panostuksilla ja siksi tuollainen verinen vuodatus voi vaikuttaa monelle ihmeelliseltä.

Mulla ei tollasta all in tilannetta oo ikinä ollutkaan, joten oon ehkä vähän ulapalla silleen. Jotenkin se on aina ollut selvää että mä en musahommilla itteensä elätä, jos en sitten tee jotain mitä en kuitenkaan oikeesti halua tehdä.

Billy Mitchell wrote:
Naamapuinen wrote:lähinnähän nuo nktk viittaukset tossa a) vituttaa asianosaisia ja b) kiinnostaa lukijoita, itseäni lähinnä huvittaa ja varsinkin Nennen mielipiteet asiasta kiinnostais kovasti.
Tuli just mieleen, että pieni sellainen "annanpas vähän takaisin" -fiilis tosta kyllä paistaa läpi

Mä oon seurannu Nallen uraa ja bändejä niin vähän että en tiedä mitään mitä kekään ehkä noista vois tietää.

Punk in Finland