Minkä kirjan luit viimeksi?

[uros]

CITY BABY Surviving in Leather, Bristles, Studs, Punk Rock and G.B.H
(Ross Lomas with Steve Pottinger)

Hyvä kirja. Suosittelen GBH diggareille ja varsinkin niille jotka ei tajua mistään mitään etenkään GBH:sta tai jotain.

[Hiking Pants]

Antti Ritvanen: Miten muistat minut
Mielenkiintoinen kertomus monimutkaisesta äiti-poika-suhteesta, taiteilijaperheessä kasvamiseen liittyvistä (stereotyyppisistä) ongelmista ja siitä kuinka perheestään on mahdotonta päästää irti. Tykkäsin tästä. Mutta tässä, kuten monissa muissakin elämäntarinaan perustuvissa kirjoissa mua kiinnosti enemmän lapsuus- ja nuoruusajan tapahtumat kuin niinkään semmoset aikuisiän parisuhde- ja työkikkailut. Toisinaan häiritsi tätä lukiessa semmonen liian yksityiskohtainen kerronta - milloin syötiin tofunuudeliwokkia ja milloin katsottiin Autot-elokuvaa, jossa hinausauto Martin äänenä toimii Heikki Silvennoinen yms.

[Sergio Pissahätä]

Pirkko Saision Punainen erokirja. Niin, tässä maassahan julkaistaan välillä vitun hyviäkin kirjoja. Festariseikkailun kehotuksesta perehdyin tähän. Poliittisen ilmapiirin muuttumisen näkyväksi tekemistä ja lässyn lää, 70-luvun Helsingin Lenin-julisteiden, kuuluisien kommunistien mukaan nimettyjen kissojen, sipulipihvien, taakse jääneiden rakastettujen ja salaisten tanssien kuvausta jotenkin smoothilla vaikkakin fragmentaarisella otteella, 5/5.
Seuraavaksi Turkka ja Aiheita

[Suvelan Sulttaani]

Thomas Pynchon - Painovoiman sateenkaari, oli melkoisen hengästyttävä lukukokemus.

Tätä pitelin eilen kädessä antikvariaatissa, mutta hyllyyn jäi. En ole lukenut yhtään Pynchonia ja tämä on ollut jo jonkin aikaa niiden kirjojen joukossa, jotka olisi tarkoitus lukea. Olisi pitänyt ottaa fikkaan..

Paria sivua vaille nyt luettuna Christopher Hitchensin Kuolevaisuus, eli kokoelma hänen viimeiseksi jääneistä kolumneista Vanity Fairissa. Aika synkkää ja samalla rohkeaa sekä puhdistavaa pohdiskelmaa mieheltä, joka tietää kuolevansa syöpään lähitulevaisuudessa.

Hitch

[Paikallinen mieshenkilö]

Arkadi ja Boris Strugatski : Stalker
Eri jees, leffan perusteella odotin jotakin paljon raskaampaa.

[Poistunut käyttäjä 03ec59]

Arkadi ja Boris Strugatski : Stalker
Eri jees, leffan perusteella odotin jotakin paljon raskaampaa.

loppu on tosi ihana

[Poistunut käyttäjä a64e92]

Tore Renberg: Huomenna nähdään. Oli hyvä. Monta eri ikäistä päähenkilöä, joiden elämää norjalaisessa kuvataan kolme päivän ajan ja joiden polut risteää kirjan tapahtumien myötä. Trilogian eka osa, jatkoa kuulemma vasta ensi syksynä

[Merabi]

Thomas Pynchon - Painovoiman sateenkaari, oli melkoisen hengästyttävä lukukokemus.

Tätä pitelin eilen kädessä antikvariaatissa, mutta hyllyyn jäi. En ole lukenut yhtään Pynchonia ja tämä on ollut jo jonkin aikaa niiden kirjojen joukossa, jotka olisi tarkoitus lukea. Olisi pitänyt ottaa fikkaan..

Paria sivua vaille nyt luettuna Christopher Hitchensin Kuolevaisuus, eli kokoelma hänen viimeiseksi jääneistä kolumneista Vanity Fairissa. Aika synkkää ja samalla rohkeaa sekä puhdistavaa pohdiskelmaa mieheltä, joka tietää kuolevansa syöpään lähitulevaisuudessa.

Hitch

Itse oon lukenut häneltä vain Low-landsin, hintsusti kevyempi pläjäys kuin Gravity´s rainbow

[Hikinen Möhömaha]

Thomas Pynchon - Painovoiman sateenkaari, oli melkoisen hengästyttävä lukukokemus.

Tätä pitelin eilen kädessä antikvariaatissa, mutta hyllyyn jäi. En ole lukenut yhtään Pynchonia ja tämä on ollut jo jonkin aikaa niiden kirjojen joukossa, jotka olisi tarkoitus lukea. Olisi pitänyt ottaa fikkaan..

Paria sivua vaille nyt luettuna Christopher Hitchensin Kuolevaisuus, eli kokoelma hänen viimeiseksi jääneistä kolumneista Vanity Fairissa. Aika synkkää ja samalla rohkeaa sekä puhdistavaa pohdiskelmaa mieheltä, joka tietää kuolevansa syöpään lähitulevaisuudessa.

Hitch

Itse oon lukenut häneltä vain Low-landsin, hintsusti kevyempi pläjäys kuin Gravity´s rainbow

Voin lainata ton suomenkielisenä versiona jos kiinnostaa. Englanniks en oo lukenu, mutta vaikutti tosi laadukkaalta suomennokselta.

[Merabi]

Thomas Pynchon - Painovoiman sateenkaari, oli melkoisen hengästyttävä lukukokemus.

Tätä pitelin eilen kädessä antikvariaatissa, mutta hyllyyn jäi. En ole lukenut yhtään Pynchonia ja tämä on ollut jo jonkin aikaa niiden kirjojen joukossa, jotka olisi tarkoitus lukea. Olisi pitänyt ottaa fikkaan..

Paria sivua vaille nyt luettuna Christopher Hitchensin Kuolevaisuus, eli kokoelma hänen viimeiseksi jääneistä kolumneista Vanity Fairissa. Aika synkkää ja samalla rohkeaa sekä puhdistavaa pohdiskelmaa mieheltä, joka tietää kuolevansa syöpään lähitulevaisuudessa.

Hitch

Itse oon lukenut häneltä vain Low-landsin, hintsusti kevyempi pläjäys kuin Gravity´s rainbow

Voin lainata ton suomenkielisenä versiona jos kiinnostaa. Englanniks en oo lukenu, mutta vaikutti tosi laadukkaalta suomennokselta.

Tattis!

[Ananaskääpiö]

R. Scott Bakker: The Great Ordeal

Scott on sairastunut GRR-tautiin ja parin vuoden välit kirjojen välillä muuttuivat tässä jo viideksi samalla kun päätyi jakamaan tämän trilogian viimeisen osan kahtia. Onneksi odottamiseen on tosiaan tottunut eeppisen nykyfantasian kanssa. Taattu suuruudenhulluus ja ehta pömpöösiys hivelevät yhä sieluani, mutta turhan suuren osan ajasta oli fiilis, että henkilöt haahuilivat pahoilla tripeillä. Jotenkin myös ensimmäisen trilogian vuosisatojen takaiset moraalikäsitykset, motivaatiot ja brutaali toiminta vääräuskoisia kohtaan vetosi enemmän kuin tällainen maailmanpelastusteurastus, vaikkei tässäkään kovin samaistuttavaksi kukaan heittäydy.

[Kansan syvät rivit]

Pirkko Saision Punainen erokirja. Niin, tässä maassahan julkaistaan välillä vitun hyviäkin kirjoja. Festariseikkailun kehotuksesta perehdyin tähän. Poliittisen ilmapiirin muuttumisen näkyväksi tekemistä ja lässyn lää, 70-luvun Helsingin Lenin-julisteiden, kuuluisien kommunistien mukaan nimettyjen kissojen, sipulipihvien, taakse jääneiden rakastettujen ja salaisten tanssien kuvausta jotenkin smoothilla vaikkakin fragmentaarisella otteella, 5/5.
Seuraavaksi Turkka ja Aiheita

Olihan tää nyt tosi hyvä. Aika lyhyt vaan ja nopsasti lukastu. Kuten myös kaikki muutkin lukemani Saisiot, joita on yks kpl.

Itse luin Jari Tervon Revontulentien. Ihan hyvä, mutta ei nuo päiväkirjakirjat pärjää niille sen parhaille. Puuttuu sellaiset yllärikäänteet lähes tyystin eikä kielenkäyttökään ole sitä, mitä joskus 20 vuotta sitten parhaimmillaan. Aivot juopoteltu kiisseliksi?

[tauti]

R. Scott Bakker: The Great Ordeal

Scott on sairastunut GRR-tautiin ja parin vuoden välit kirjojen välillä muuttuivat tässä jo viideksi samalla kun päätyi jakamaan tämän trilogian viimeisen osan kahtia. Onneksi odottamiseen on tosiaan tottunut eeppisen nykyfantasian kanssa. Taattu suuruudenhulluus ja ehta pömpöösiys hivelevät yhä sieluani, mutta turhan suuren osan ajasta oli fiilis, että henkilöt haahuilivat pahoilla tripeillä. Jotenkin myös ensimmäisen trilogian vuosisatojen takaiset moraalikäsitykset, motivaatiot ja brutaali toiminta vääräuskoisia kohtaan vetosi enemmän kuin tällainen maailmanpelastusteurastus, vaikkei tässäkään kovin samaistuttavaksi kukaan heittäydy.

mimmonen toi Aspect emperor -sarja ylipäätään? Tykkäsin hitosti the prince of nothingista

[Ananaskääpiö]

R. Scott Bakker: The Great Ordeal

Scott on sairastunut GRR-tautiin ja parin vuoden välit kirjojen välillä muuttuivat tässä jo viideksi samalla kun päätyi jakamaan tämän trilogian viimeisen osan kahtia. Onneksi odottamiseen on tosiaan tottunut eeppisen nykyfantasian kanssa. Taattu suuruudenhulluus ja ehta pömpöösiys hivelevät yhä sieluani, mutta turhan suuren osan ajasta oli fiilis, että henkilöt haahuilivat pahoilla tripeillä. Jotenkin myös ensimmäisen trilogian vuosisatojen takaiset moraalikäsitykset, motivaatiot ja brutaali toiminta vääräuskoisia kohtaan vetosi enemmän kuin tällainen maailmanpelastusteurastus, vaikkei tässäkään kovin samaistuttavaksi kukaan heittäydy.

mimmonen toi Aspect emperor -sarja ylipäätään? Tykkäsin hitosti the prince of nothingista

Kyllä tää kannattaa sillon ottaa haltuun, koska jatkoahan tämä on parinkymmenen vuoden päästä Prince of nothingin lopusta. Överiys, pateettisuus ja Isot Kirjaimet Korostamassa Ilmiön myyttisyyttä ovat tallella, samoin kun muutamat näkökulmahahmot. Juonihan keskittyy sit enemmän tonne pohjoisen pahuuksia kuhisevaan erämaahan, jonne ihmiskunnan armeija lähtee pelastamaan maailmaa Toiselta Maailmanlopulta. Mut kyl toi eka sarja nyt tällä hetkellä tuntuu koskettavammalta, jotenkin Aspect-Emperorissa kaikki on jo valmiiksi jotenkin niin ruvella ja hulluja.

[tauti]

R. Scott Bakker: The Great Ordeal

Scott on sairastunut GRR-tautiin ja parin vuoden välit kirjojen välillä muuttuivat tässä jo viideksi samalla kun päätyi jakamaan tämän trilogian viimeisen osan kahtia. Onneksi odottamiseen on tosiaan tottunut eeppisen nykyfantasian kanssa. Taattu suuruudenhulluus ja ehta pömpöösiys hivelevät yhä sieluani, mutta turhan suuren osan ajasta oli fiilis, että henkilöt haahuilivat pahoilla tripeillä. Jotenkin myös ensimmäisen trilogian vuosisatojen takaiset moraalikäsitykset, motivaatiot ja brutaali toiminta vääräuskoisia kohtaan vetosi enemmän kuin tällainen maailmanpelastusteurastus, vaikkei tässäkään kovin samaistuttavaksi kukaan heittäydy.

mimmonen toi Aspect emperor -sarja ylipäätään? Tykkäsin hitosti the prince of nothingista

Kyllä tää kannattaa sillon ottaa haltuun, koska jatkoahan tämä on parinkymmenen vuoden päästä Prince of nothingin lopusta. Överiys, pateettisuus ja Isot Kirjaimet Korostamassa Ilmiön myyttisyyttä ovat tallella, samoin kun muutamat näkökulmahahmot. Juonihan keskittyy sit enemmän tonne pohjoisen pahuuksia kuhisevaan erämaahan, jonne ihmiskunnan armeija lähtee pelastamaan maailmaa Toiselta Maailmanlopulta. Mut kyl toi eka sarja nyt tällä hetkellä tuntuu koskettavammalta, jotenkin Aspect-Emperorissa kaikki on jo valmiiksi jotenkin niin ruvella ja hulluja.

Lukujonoon tää. Nautin ihan liikaa siitä käsittämättömästä ihmismanipuloinnista + se ihmeellinen logiikkaperusteinen taikominen on aika hauskaa settiä
Itseähän ei haittaa, jos homma menee jotenkin psykedeeliseksi, mutta jos henkilöhahmoissa ei oikein oo kehittymisen varaa niin ikävä juttu. Mutta katotaan