Minkä kirjan luit viimeksi?

[lortto]

Toi Dazai oli kyllä hirveä pettymys. Tungen tuon samaan nippuun Sabaton ja Camusin aikalaisten nihilistis-eksistentialististen turautusten kanssa, joihin ei kiinnosta koskea enää koskaan vahingossakaan. Kunnon hommafoorumin tai ylilaudan selaamista proosamuodossa vittu.

Nyt luettu Baudelairen Pariisin ikävä. Tykkäsin kovin. Pahan kukat pitäis kans joskus lukea, mutta toi on sitten ehkä enemmän omaan hyllyyn ostettava kirja eikä kirjastosta kerralla luettavaksi lainattava teos.

[tyhmät kysymykset]

Toi Dazai oli kyllä hirveä pettymys. Tungen tuon samaan nippuun Sabaton ja Camusin aikalaisten nihilistis-eksistentialististen turautusten kanssa, joihin ei kiinnosta koskea enää koskaan vahingossakaan. Kunnon hommafoorumin tai ylilaudan selaamista proosamuodossa vittu.

Nyt luettu Baudelairen Pariisin ikävä. Tykkäsin kovin. Pahan kukat pitäis kans joskus lukea, mutta toi on sitten ehkä enemmän omaan hyllyyn ostettava kirja eikä kirjastosta kerralla luettavaksi lainattava teos.

Eikö baudelaire, pahan kukat etenkin, mene tohon kategoriaan

[lortto]

Toi Dazai oli kyllä hirveä pettymys. Tungen tuon samaan nippuun Sabaton ja Camusin aikalaisten nihilistis-eksistentialististen turautusten kanssa, joihin ei kiinnosta koskea enää koskaan vahingossakaan. Kunnon hommafoorumin tai ylilaudan selaamista proosamuodossa vittu.

Nyt luettu Baudelairen Pariisin ikävä. Tykkäsin kovin. Pahan kukat pitäis kans joskus lukea, mutta toi on sitten ehkä enemmän omaan hyllyyn ostettava kirja eikä kirjastosta kerralla luettavaksi lainattava teos.

Eikö baudelaire, pahan kukat etenkin, mene tohon kategoriaan

Mahdollisesti menee, mutta mulle toi sietämättömyys tiivistyy nimenomaisesti noihin sotien jälkeisiin (/aikaisiin) teoksiin, jotka on itselleni tätä nykyä täys punainen vaate. Baudelairen aikakausi on liian etäinen, että jaksaisin saada yliannostuksen sen rappiosta.

[Astro]

Jonna Pulkkinen ja Mika Wist:Viinalla terästetty sota.

[Dirt Track Beamon]

Gene Wolfe: Sovinnontekijän kynsi

[Merabi]

Gene Wolfe: Sovinnontekijän kynsi

Nää on aika pitkiä

Kannattaako mielestäsi tahkota läpi?

[Ananaskääpiö]

Kyllä ne kantsii. Vauhtiin- ja ineen pääsyssä kyl saattaa kestää. Vähän jänniä.

[Merabi]

Kyllä ne kantsii. Vauhtiin- ja ineen pääsyssä kyl saattaa kestää. Vähän jänniä.

Jeps, olen siis lukenut näistä kirjoista jotain neljännesvuosisata sitten Mutta mikäs kiire tässä kun Atkinsin-dieetti pitää vireänä

[Dirt Track Beamon]

Tiedä nyt pituudesta. Noin vain 350-sivuisiahan nämä ovat tähän asti olleet ja niin on tuo öölönä haettu kolmas osakin. Ensimmäisessä kirjassa on tosiaan pohjustusta ja taustoitusta pitkään, mutta jahka vauhtiin päästään, niin hyvin vetää mukanaan ja kiehtovia ideoita sekä näkymiä tulee sen verran solkenaan, että väkisinkin herää uteliaisuus, että mitähän seuraavaksi. Toinen osa tuntui vähän raskaammalta ja hitusen meni yli (näytelmäkässäri oli varsin ), mutta pistetään omaan piikkiin, koska lukeminen venyi ja hidasteli muiden kiireiden takia. Edelleen vahvaa tarinaa, joten kyllä nämä nyt katsotaan loppuun asti. Aloittajille vinkiksi, että kantsii lukea suht tiiviisti, jotta kokonaiskuva ja henkilögalleria pysyvät muistissa, koska tuleviin sekä menneisiin viittaillaan kosolti ja väkeä tulee ja menee eestaas. Nykyisellä muistillani varmaan turhautuisin, jos pitäisi paukutella julkaisutahtiin.

[leipä]

Toi Dazai oli kyllä hirveä pettymys. Tungen tuon samaan nippuun Sabaton ja Camusin aikalaisten nihilistis-eksistentialististen turautusten kanssa, joihin ei kiinnosta koskea enää koskaan vahingossakaan. Kunnon hommafoorumin tai ylilaudan selaamista proosamuodossa vittu.

Nyt luettu Baudelairen Pariisin ikävä. Tykkäsin kovin. Pahan kukat pitäis kans joskus lukea, mutta toi on sitten ehkä enemmän omaan hyllyyn ostettava kirja eikä kirjastosta kerralla luettavaksi lainattava teos.

Eikö baudelaire, pahan kukat etenkin, mene tohon kategoriaan

no ei

[Ananaskääpiö]

Aloittajille vinkiksi, että kantsii lukea suht tiiviisti, jotta kokonaiskuva ja henkilögalleria pysyvät muistissa, koska tuleviin sekä menneisiin viittaillaan kosolti ja väkeä tulee ja menee eestaas.

Varsinkaan kun kertojanääni ei oo se kaikkein luotettavin.

[tyhmät kysymykset]

Toi Dazai oli kyllä hirveä pettymys. Tungen tuon samaan nippuun Sabaton ja Camusin aikalaisten nihilistis-eksistentialististen turautusten kanssa, joihin ei kiinnosta koskea enää koskaan vahingossakaan. Kunnon hommafoorumin tai ylilaudan selaamista proosamuodossa vittu.

Nyt luettu Baudelairen Pariisin ikävä. Tykkäsin kovin. Pahan kukat pitäis kans joskus lukea, mutta toi on sitten ehkä enemmän omaan hyllyyn ostettava kirja eikä kirjastosta kerralla luettavaksi lainattava teos.

Eikö baudelaire, pahan kukat etenkin, mene tohon kategoriaan

no ei

Porvarin pahoinvointia ja käsittääkseni homma forum-tason kelaa naapurimaasta Belgiasta

[leipä]

Eikö baudelaire, pahan kukat etenkin, mene tohon kategoriaan

no ei

Porvarin pahoinvointia ja käsittääkseni homma forum-tason kelaa naapurimaasta Belgiasta

no jos pahan kukat haluaa tiivistää "porvarin pahoinvoinniks" niin juu mikäs siinä

[chris barnesin isä]

Lafcadio Hearnin Kwaidan tuli luettua justiinsa. Siihen päälle katsoin vielä samasta kirjasta tehdyn Masaki Kobayashin hienon leffan kuuskytluvulta.

[BARELY LEGAL PIKKUPUPU LADYBOY]

Osamu Dazai - Ei enää ihminen

Hirveä pettymys. Nopealukuinen ja köykäinen, ja jotenkin nykysilmin tällainen "nuori mies juo ja nai maailmantuskaansa" on niin vitun tympeä aihe kuin voi olla, varsinkin, jos siitä kirjoittaa näin latteasti (ja snadin epärehellisen oloisesti). Tätä on hehkutettu hirveän "epäsentimentaaliseksi", mut kyllä Dazai ryöstöviljelee superlatiiveja siihen malliin, että jotenkin porvarillinen rypemisen olo tästä jää, sanoo Manner esipuheessaan mitä tahansa. Paljon parempia ulkopuolisuuden kuvauksia on tullut vastaan. Ei tää täysin vailla meriittejä ole, mutta ei tehnyt suurempaa vaikutusta. Ehkä syy on se, että jotenkin nää nuorten ulkopuolismiesten maailmantuskat tuntuu olevan juuri tän tietyn aikakauden (Hesse, Camus yms.) juttuja, ja nykylukijan silmään niissä pistää niin tyhmä, ylimielinen, naurettavan sokea suhtautuminen esim. naisiin, että se haittaa lukukokemusta, vaikka toki oman aikansa tuotteita ja who am I to judge jne.

Mun muistikuvien mukaan tämä on loistava.

juuri kaikkien hehkutusten vuoksi mä lähdinkin lukemaan tätä odottaen jotain tässäkin "genressä" poikkeuksellista, mikä varmaankin vielä pahensi pettymystä. Musta esim. toi tän vuoden Ossi Nymanin Röyhkeys oli aivan loistava ja tän ulkopuolisuuden käsittelyssään piristävän omaleimainen, kaikin tavoin todella akuutti ja loistava teos. Tää nyt on varmaan hirveää pyhäinhäväistystä näitä kahta vertailla, mut

Ite diggaan hitosti. Noista kritiikeistä vaan sen verran, että olisko teos ollu parempi jos Dazai olis kirjottanut elämästään jotenkin silotellun version, jossa naiskuva ja porvarillisuus olis olleet jotenkin siistimmissä/vaimeammassa muodossa? Itellä tässä uppoaa just se suoruus millä tykitellään menemään samalla tavalla kuin vaikka Saarikosken proosassa. Esimerkkinä mainittu Camus, (tai Sartre jne. eksistentialistit) pystyy varmasti tuottamaan paljon silotellumpaan ja harkitumpaan vieraantuneisuuden kuvaamista, koska niillä on elämään ihan erilainen perspektiivi, filosofinen, viileä ja kirjoittajat tekstin takana yleensäkään ei oo samalla tavalla murtuneita raunioita.

No Longer Human on kuitenkin hiton autobiografinen teos nuorelta ja murtuneelta mieheltä, joka oli yhteiskunnan yläluokkaa olevan perheen juoppo ja narkkaava muksu. Kirjassa on miusta ihan mainiosti dokumentoitu se kapea, tyhmä, ylimielinen ja musertava elämä, jonka Dazai ehti elää. Omaan makuun keskeisimpiä juttuja on just se teoksen puhujan tympeys, jota haastaa halun tuntea sääliä.

Itsekin tykkäsin.