Orpon natsihallituksen kootut natseilut

[pigra senlaborulo]

yle.fi
Riikka Purralla on nyt seliteltävää äänestäjilleen, sanoo valtio-opin dosentti Hanna Wass: “Pitäisi konkreettisesti kertoa, mikä on puolueen linja”
~4 minutes

Jos hallitus ei sitoudu julkilausumaansa, se jää ontoksi näytelmäksi, sanoo valtio-opin dosentti Hanna Wass Ylen aamussa.
Kuvassa on tutkija Hanna Wass Helsingin Senaatintorilla syyskuussa 2020.
Politiikantutkija, yleisen valtio-opin dosentti Hanna Wass pohti Ylen aamussa 12. heinäkuuta, että valtiovarain Riikka Purran (ps.) äänestäjät tarvitsisivat nyt selityksiä. Kuva: Silja Viitala / Yle

Politiikantutkija, yleisen valtio-opin dosentti Hanna Wass pitää valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) rasistisia kirjoituksia koskevaa asiaa traagisena päivänpoliittisen tilanteen valossa.

Suomeen kohdistuu suurta kansainvälistä huomiota Joe Bidenin vierailun ja Suomen osalta ensimmäisen Nato-huippukokouksen vuoksi, joten hallituspuolue perussuomalaisten arvoja koskeva keskustelu on Wassin mielestä kiusallinen.

Purra myönsi eilen tiistaina Twitterissä olleensa rasististen tekstien takana, joita hän kirjoitti vuonna 2008 Jussi Halla-ahon (ps.) Scripta-blogin vieraskirjaan.

Ensin ministeri totesi, ettei tulisi mieleenkään pahoitella vanhoja juttuja, mutta myöhemmin pyörsi puheensa ja pyysi anteeksi kirjoitusten aiheuttamaa mielipahaa. Purra kirjoitti seitsemän erillisen Twitter-viestin ketjun. Twitter-kommenttien lisäksi Purra ei ole kommentoinut mitenkään asiaa medialle ja on kieltäytynyt haastatteluista järjestelmällisesti.
Jos julkilausumaan ei sitouduta, se jää ontoksi näytelmäksi

Valtioneuvoston viestintäosasto julkaisi hieman ennen seitsemää tiistai-iltana hallituspuolueiden puheenjohtajien julkilausuman. Wass arvioi, että julkilausuma näyttää, että ympäriinsä tullut kova paine otetaan vakavasti ja on tärkeää, että yhteistä kannanottoa varten hallitus sai rivinsä suoraksi.

– Se on paalutus, jota vasten nyt kaikkia hallituksen tekemisiä tullaan tästä lähtien arvioimaan.

Wass pitää mahdollisena, että tällaisilla julistuksilla pyritään lähinnä pyyhkimään mainetahrat pois ja itse ongelma jää käsittelemättä. Hallituksen kaksoisviestintä antaa epäselvän kuvan kansalaisille siitä, mitä linjaa todella ajetaan. Hanna Wass sanookin, että tästä pitäisi pystyä päästämään irti.

– Ilman, että julkilausumaan aidosti sitoudutaan ja sitä tuetaan erilaisilla teoilla, niin se alkaa aika nopeasti kääntymään itseään vastaan ja se jää ontoksi, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa alleviivaavaksi näytelmäksi, Wass kuvailee.

Sekä puhemies Jussi Halla-aho (ps.) että kansanedustaja Mauri Peltokangas (ps.) vähättelivät eilen tviiteissään tapausta ja sitä myöten Wassin mukaan myös koko julkilausumaa.

– Johtaa vakavaan kyynistymiseen, elleivät kansalaiset voi luottaa siihen mitä hallitus sanoo, toteaa Wass.

Presidentti Sauli Niinistö kommentoi asiaa tiistaina saapuessaan Naton huippukokoukseen Vilnassa. Niinistön mukaan Suomen hallituksen voisi olla viisasta ottaa selkeä nollatoleranssin kanta rasismiin. Hänen mukaansa se olisi hyvä signaali myös maailmalle.

Tallenna juttu sovelluksessa
Mitä sanovat Purran äänestäjät?

Hanna Wass arvelee, että Purralla on äänestäjilleen nyt seliteltävää. Kirjoituksia kavahtaneet äänestäjät halunnevat tietää, mikä perussuomalaisten linja on. Toisaalta myös maahanmuuttovastaista linjaa kannattaneet äänestäjät lienevät kiinnostuneita puolueen nykyisestä linjasta.

– Pitäisi varmaan nyt konkreettisesti kertoa, että miten perussuomalaiset voi edistää sitä, mitä he sanovat Suomen eduksi samalla, kun irtisanoudutaan yksiselitteisesti kaikenlaisista äärinäkemyksistä, rasismista ja syrjinnästä, kuten Purra anteeksipyynnössään vakuutti.

Wassin mukaan on mahdotonta arvioida sitä, mihin kohu johtaa eli joutuisiko Purra esimerkiksi eroamaan, kuten taannoin Vilhelm Junnila (ps.)

Valtiovarainministeri Riikka Purran vuonna 2008 31-vuotiaana kirjoittamat kommentit on huomioitu myös kansainvälisissä medioissa, kuten brittiläisessä The Guardianissa, yhdysvaltalaisessa Politico-lehdessä, turkkilaisessa Haber7-julkaisussa ja BBC:llä.

https://yle.fi/a/74-20040644

[pigra senlaborulo]

hs.fi
Kokoomus ajautui kiusalliseen tilanteeseen
Robert Sundman HS
5–6 minutes

Petteri Orpo halusi yhdistää puolueensa liberaalit ja konservatiivit puhumalla taloudesta. Mutta toimiiko viesti yhteisestä talousvisiosta hallituksen seilatessa kriisistä toiseen, kysyy HS:n politiikan toimittaja Robert Sundman.

Kokoomuksen kansanedustaja Ville Valkonen leikitteli tiistaina Twitterissä ”mielikuvaharjoituksella”.

Hallituksenmuodostaja ”A” ei suostu olemaan tekemättä ”mitään”. Puolue B taas ei suostu tekemään ”mitään” eikä halua C:tä mukaan. C suostuu tekemään ja olemaan tekemättä, D taas suostuisi tekemään muttei ylipäänsä halua mukaan.

Ei tarvitse olla kummoinen politiikan tarkkailija ymmärtääkseen, mitä puolueita Valkonen tarkoittaa. Päättelyn lopputulema on, että kokoomuksen on oltava samassa hallituksessa perussuomalaisten (C) kanssa, sillä Sdp (B) ei suostuisi tekemään ”mitään”.

”Mitään” tarkoittaa tietysti Petteri Orpon (kok) hallituksen ohjelmaa, jota voi pitää monilta osin kokoomuksen neuvotteluvoittona.

Sen työmarkkina- ja talouspoliittiset linjaukset olivat monen porvarin mielestä jopa parempia, kuin olisi uskallettu toivoa.



Ehkä jos jokin vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, se usein onkin. Ilon ohjelmasta on vienyt hallituksen dramaattinen alkutaival, jonka ensimmäisille viikoille ovat mahtuneet pikainen ministeriero, pelisääntökeskusteluita sekä rasismin ja väkivallan tuomitseva harvinainen julkilausuma – muun muassa.

Moni kokoomuslainen on löytänyt itsensä pohtimasta, mikä on sopiva hinta unelmien sopeutustoimista.

Orpon hallitus ei ole arvoiltaan yhtenäinen, mutta sitä ei ole ollut perinteisesti myöskään kokoomus.

Kokoomuslaisilla on ollut tapana sanoa, että puolue nimensä mukaisesti ”kokoaa yhteen” porvarillisesti ajattelevia suomalaisia.

Viime vuosina sanontaa on tarjottu vastaukseksi erityisesti siihen, miten liberaalimmat ja konservatiivisemmat arvot sekä kansanedustajat mahtuvat samaan puolueeseen. Toisinaan on nimittäin kipinöinyt voimakkaastikin – esimerkiksi viime kuntavaalien alla, kun Kirsi Piha lähti kokoomuksen pormestariehdokkaaksi ja myöhemmin perääntyi ehdokkuudestaan dramaattisesti.

Puoluetta vuodesta 2016 johtanut Orpo on koettanut sovitella arvoristiriitoja keskittymällä juuri talouteen. Tämän varaan rakentui myös puolueen eduskuntavaalikampanja mainoksineen: jonkun on ”siivottava sotku”, jonka edellinen hallitus jätti jälkeensä.



Painotus on käytännössä synnyttänyt tilanteen, jossa perussuomalaiset on kokoomukselle nykyisillä voimasuhteilla ainoa mahdollinen kumppani. Kaikki on kiinni talouspäätöksistä, joita ei voisi toteuttaa yhdessä muiden kanssa.

Siihen Valkonenkin kryptisellä tviitillään kuuman tilanteen keskellä viittasi. Sdp tietysti suostuisi tekemään ”mitään”, mutta ei tästä näkökulmasta riittävästi – olihan se juuri edellisen, torutun hallituksen johdossa.

Ja jos on yhdistetty puolueen joukkoja lupauksella tehdä oikeistolaista talouspolitiikkaa, saattaisi lupauksen pettäminen – kuten hallituskumppanin vaihto demareihin – maksaa sievoisen määrän kannatusta kokoomukselle ja Orpolle puheenjohtajuuden.

Siksi hallitus saa jäädä pystyyn, jos se on kokoomuksesta kiinni.

Talouteen keskittyminen saattoi ratkaista aikanaan yhden kokoomuksen ongelmista, mutta tällä hallituskokoonpanolla se synnytti toisen tilalle. Kokoomus on loukussa, kun se yrittää pitää hallitusta pystyssä ainakin riittävän kauan, jotta tärkeä ohjelma etenisi käytäntöön.

Mitä kriisiytyneemmäksi tilanne on edennyt, sitä heikommin Orpon viesti hallitusta yhdistävästä talousvisiosta on toiminut.

Puolueelle on aiheutunut viikkojen sisällä jo monta kiusallista tilannetta. Koska kokoomuksen oli vakuutettava haluaan pitää hallitus kasassa, ehti ryhmäjohtaja Matias Marttinen luvata julkisesti puhuttelun Saara-Sofia Sirénille elinkeinoministeri Vilhelm Junnilan luottamusäänestyksestä pidättäytymisestä. Seuraavana päivänä luottamusta ei enää ollutkaan ja Junnila erosi.

Kun hallituspuolueiden puheenjohtajat tiistaina jakoivat syrjinnän tuomitsevaa julkilausumaa ja Orpo kiitti ”kollegaansa Riikkaa” oikeasta ratkaisusta, ehti puhemies Jussi Halla-aho (ps) kuvailla Ilta-Sanomille julkisen keskustelun muistuttavan ”psykoosia”.

Mikään ei takaa, etteivätkö nöyryytykset jatkuisi.

Tiistaisessa julkilausumassa hallitus lupasi tuoda syksyksi eduskuntaan valtioneuvoston tiedonannon ”yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämisestä suomalaisessa yhteiskunnassa”.

Tiedonantojen perusteella eduskunta voi myös äänestää hallituksen tai yksittäisen ministerin luottamuksesta.

Politiikan vauhdin kiihtyessä hallituksen kaatumisen mahdollisuutta aletaan usein yliarvioida. Usein hallitukset pysyvät kasassa.

On kuitenkin hyvä kysymys, ehtiikö hallitus kriisiytyä vielä ennen syksyisiä keskusteluita tai niiden aikana – ja missä vaiheessa kriisi alkaa muuttua myös pääministeripuolueen sisäiseksi kriisiksi.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009712993.html

[pigra senlaborulo]

is.fi
Kommentti: Halla-aho ei edes yritä toimia kuten puhe­miehen kuuluisi
Elina Ranta
~3 minutes

Jussi Halla-ahon pitäisi eduskunnan puhemiehen roolissa pidättäytyä kärjistävästä retoriikasta ja olla vähättelemättä vihapuhe­ongelmaa, kirjoittaa talouden ja politiikan toimittaja Elina Ranta.

Tapaus Riikka-Purra hallitsee ilmatilaa, mutta samaan aikaan eduskunnan puhemiehen Jussi Halla-ahon (ps) kommentit jättävät kysymyksiä ilmaan. Puhemies on presidentistä seuraava ja pääministerin yläpuolella. Puhemiehen pitäisi tehtävässään kohota puoluepolitiikan yläpuolelle ja katsoa, että ei suosi mitään puoluetta. Tähän Halla-aho ei näytä edes pyrkivän.

Yleensä puhemiehet ovat harjoittaneet tiettyä pidättyvyyttä ja sovittelevuutta politiikan kohuissa myös eduskunnan istuntojen ulkopuolella, ainakin jossain määrin. Perussuomalaisiin ministereihin kohdistuvasta keskustelusta Halla-aholla on kuitenkin hyvin omanlaisensa käsitys, jonka hän ilmaisi tuttuun tapaansa tiistaina IS:lle.

– Tämä oli vain ajan kysymys, milloin otetaan tähtäimeen seuraava henkilö, hän sanoi.

Lue lisää: Nyt puhuu Jussi Halla-aho: ”Tämä oli vain ajan kysymys”

Vihapuheeseen tai rasismiin liittyviä kannanottoja ei Halla-aholta ainakaan tässä yhteydessä tullut vaan hän tyytyi vähättelemään kohun syitä kutsumalla koko kuohuntaa lähinnä surutyöksi ”vihervasemmistolaisten aktivistien ja toimittajien keskuudessa”.



Purra-reaktioiden kuvaaminen ”psykoosin kaltaiseksi tilaksi” on tyypillinen retorinen vähättelyn keino saada muiden toiminta näyttämään tyhmältä ja henkisesti epävakaalta. Tapahtumiin on puuttunut siis presidenttikin. Kaksi kertaa. Lisäksi kritiikkiä ja kielteistä huomiota on tullut laajasti, esimerkiksi elinkeinoelämästä – joka tuskin on täynnä pelkkiä vihervasemmistolaisia.

Lue lisää: Näin EK:n ja Teknologia­teollisuuden johtajat kommentoivat rasismi­kohua

On totta, kuten Halla-aho totesi, että Purran kohukirjoituksissa kyse on vuosia sitten sanotuista asioista, joista monista on uutisoitu jo aikanaan. On silti perusteltua ja välttämätöntä selvittää, mikä on uusiin vastuuasemiin nousseiden vallankäyttäjien suhde vanhoihin tekemisiinsä ja arvoihinsa. Se kun ei ole ollut mitenkään selvää.

Halla-aho itse on pari vuotta sitten Ylelle kertonut rasismista kysyttäessä, että ”paheksuu ajattelua, että ihmisiä pitäisi kohdella eri tavoin riippuen heidän ihonväristään”. Sellainen lausuma olisi kovin kaivattu ja paikallaan nytkin, täysin tulehtuneessa keskusteluilmapiirissä, Suomen eduskunnan huipulta.

Omiensa puolustaminen ei pitäisi näissä olosuhteissa olla pääviesti puhemieheltä.

https://www.is.fi/politiikka/art-2000009713711.html

[pigra senlaborulo]

hs.fi
Valtiovarainministerin pitää uskaltaa vastata kysymyksiin, eikä twiittailu riitä hallituksen viestinnäksi
Jussi Pullinen HS
5–7 minutes

Poliitikoille suoraan esitettävät kysymykset ovat osa demokratian toimintaa, kirjoittaa HS:n toimituspäällikkö Jussi Pullinen.

edellinen pääministeri Sanna Marin (sd) joutui vajaa vuosi sitten kesäloman juhlimisistaan huomion keskipisteeksi. Media kyseli, oppositio räksytti.

Yksi kriitikoista oli perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra. Purra ihmetteli HS:n haastattelussa muun muassa sitä, miksi Marin ei ole lomallaan ollut median tavoitettavissa.

”Hän ei ole loman aikana lainkaan ottanut kantaa pääministerille kuuluviin asioihin eikä osallistunut yhteiskunnalliseen keskusteluun eikä antanut mediakommentteja”, Purra totesi.

Nyt osat politiikassa ovat vaihtuneet. Näkymättömiin on linnoittautunut valtiovarainministerinä ja pääministerin sijaisena toimiva Purra itse.

Tiedotusvälineet, myös HS, ovat viime päivinä yrittäneet kysyä Purralta tämän vanhoista nettikirjoituksista. Kameroiden eteen tai haastatteluun Purra ei ole tullut.



Ilta-Sanomien kysymykseen ”irtisanoudutko rasismista” Purra vastasi tekstiviestillä.

”Kyllä. Johan tämä käy hallitusohjelmastakin ilmi”, kuului IS:n julkaisema vastaus. Sen mitta oli kuusi sanaa.

Olisiko tämä riittänyt mediakommentteja vaatineelle oppositiojohtaja Purralle?

Petteri Orpon (kok) hallituskauden avaus on ollut sekava ja kaoottinen.

Tämän lisäksi Orpon hallitusta aina sitä tukeviin hallituspuolueiden kansanedustajiin asti näyttää leimaavan halu väistää ikäviä kysymyksiä.

Orpon hallitus kommunikoi kohussa lähinnä kirjallisesti, ja etenkin vain harvan suomalaisen lukemassa Twitterissä. Kysymyksiin vastaamassa on nähty lähinnä Orpoa itseään.

Tiistaina valtiovarainministeri Purra pyysi anteeksi "typeriä somekommenttejani ja niistä ymmärrettävästi aiheutunutta haittaa ja mielipahaa” – Twitter-ketjussa. Pääministeri Orpo julkaisi pian koordinoidun oloisesti oman ketjunsa ”kollegalleni Riikalle”.

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah puolestaan totesi – tietysti Twitterissä – median yrittäneen tavoitella, mutta olevansa Strasbourgissa liian kiireinen.

Ketjuvaihtoa seurasi valtioneuvoston julkilausuma, jossa hallitus sitoutuu yleisiin ihmisoikeuksien periaatteisiin ja irtisanoutuu rasismista. Se, että länsimainen hallitus joutuu vakuuttamaan tällaista on erittäin poikkeuksellista, ja herättää paljon kysymyksiä.



Niitä ei kuitenkaan kukaan päässyt esittämään: ei nähty hallituksen tiedotustilaisuutta, ei valtiovarainministeriä avaamassa ajatteluaan.

Kysymykset olisivat yksinkertaisia: Miten Riikka Purra maahanmuuttajista nykyisin tarkalleen ajattelee? Mitä hän haluaa heille sanoa? Mikä on sellaista rasismia, joka Petteri Orpolle ei enää käy?

Keskiviikkona joihinkin näistä kysymyksistä saatetaan saada vastauksia, kun Orpo järjestää kello 13 mediatapaamisen pääministerin virka-asunnolta Kesärannasta.

Pääsy eli mahdollisuus päästä kysymään kysymyksiä poliitikoilta suoraan uutismedian yhteiskunnallisen tehtävän ydintä. Se, että poliitikot myös vastaavat kysymyksiin on osa demokraattista läpinäkyvyyttä.

Se, että hallitus ja sitä kansanedustajat yrittävät vaieta hallituksen sisäisistä ristiriidoista tai omista arvoistaan ei edistä tätä päämäärää.

Kun hallitus joutuu julistamaan aivan varmasti tukevansa ihmisoikeuksia, ollaan politiikan kaikkein perustavimpien kysymysten äärellä. Vähintään niiden kohdalla äänestäjillä on oikeus tietää, mitä heidän äänensä saaneet edustajat tilanteesta ajattelevat.

Kaikkein suurin vastuu avata tekemisiään on ministereillä, joilla on käsissään valtion varat, virkakoneisto ja toimeenpanovalta. Tämä vaatimus ei koske vain pääministeriä, vaan kaikkia valtioneuvoston jäseniä, ja etenkin puolueiden puheenjohtajia.

Kysymykset ovat varmasti kriittisiä, oli vallassa kuka tahansa. Osa kysymyksistä on haparoivia, osa jankkaavia ja osa erittäin kiusallisia niin kysyjälle kuin kameran edessä olevalle ministerillekin.

Vuosi sitten silloinen pääministeri otti Purrankin esittämän kritiikin jälkeen aivan uuden linjan.

”Nyt vastaan kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin, joita teillä voi olla tästä aiheesta tai muista mahdollisista aiheista, jotta sitten kaikkiin asioihin saadaan selvyys”, Marin sanoi kameroiden edessä Kesärannassa.

Seurasi tiedotustilaisuus, jossa todella kysyttiin – niin paljon, että mediaa sätittiin jo pelkästä kysymisestä. Halu päästä niitä kysymään ei kuitenkaan ole tarkoitushakuisuutta vaan halua selvittää esille nousseet asiat ja kysyä yleisön puolesta erittäin kriittiset ja kiusallisetkin kysymykset – oli vastaajana minkä puolueen ministeri tahansa.

Kun vastauksia saadaan, jokainen kuulija arvioi ne itse.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009713492.html

[pigra senlaborulo]

is.fi
Näin Suomen politiikan sisäinen riitely hyödyttää Venäjää – ”Natsikortti kaivettu esiin”
Petri Seppä
9–12 minutes

Suomi on omilla toimillaan antanut syötön suoraan Vladimir Putinin propagandakoneiston lapaan.

Uuden hallituksen muodostus ja hallituksen ensiaskeleet ovat olleet ohdakkeisia. Ensimmäinen ministerinvaihdos tapahtui jo 11 päivän jälkeen, kun elinkeinoministeri Vilhelm Junnila (ps) erosi häneen liitettyjen äärioikeistoyhteyksien vuoksi. Kohun taustalla olivat myös Junnilan natsisymboliikalla flirttailleet someviestit ja esiintymiset, joita hän selitti huumorilla.

Maailmalle levisivät uutiset Suomen ”hallitusfiaskosta”.

Vain muutama päivä Junnilan eron jälkeen sosiaalisessa mediassa levisi valokuva, jossa kansanedustaja Antti Lindtman (sd) oli nuorena miehenä mukana porukassa, jossa tehtiin natsitervehdys. Lindtman itse ei tehnyt natsitervehdystä, mutta hän kommentoi, ettei ollut ylpeä nuoruuden kuvista.

Maanantaina valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) joutui keskelle kovaa rasismikohua vuonna 2008 kirjoitetuista sosiaalisen median viesteistä. Viestit oli kirjoittanut nimimerkki ”riikka”, ja ne yhdistettiin Purraan. Hän pyysi tiistaina iltapäivällä anteeksi vanhoja nettikirjoituksiaan. Hän ei itse ole suoraan sanonut olevansa nimimerkin takana.

– Pyydän anteeksi 15 vuoden takaisia typeriä some­kommenttejani ja niistä ymmärrettävästi aiheutunutta haittaa ja mielipahaa. En ole täydellinen ihminen, olen tehnyt virheitä, Purra kirjoitti Twitterissä.



Kohun ollessa tiistaina käynnissä, asiasta jyrähti myös tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

– Suomen hallituksen olisi viisasta ottaa selkeä nollatoleranssi rasismiin. Jos hallitus tällaisen kykenee ottamaan, se olisi hyvä signaali maailmalle, Niinistö kommentoi Nato-kokouksen keskellä Vilnassa.

Iltapäivällä asiasta tulikin hallituspuolueiden puheenjohtajien yhteinen julkilausuma. Lisäksi hallituksen ja opposition välillä on koko ajan ollut hyvin kärkästä torailua. Sen kuvailussa loanheitto ei ole liian yliampuva ilmaus.

Kaikki Suomen sisäinen riitely ja eripura otetaan avosylin vastaan Venäjällä, joka käyttää Suomen sisäistä riitelyä auliisti hyväksi disinformaatiossaan ja propagandassaan Suomea vastaan.

Tässä Suomi on antanut jääkiekkotermein syötön suoraan Vladimir Putinin hallinnon lapaan.

Disinformaatiota tutkinut sotilasprofessori Aki-Mauri Huhtinen Maanpuolustuskorkea­koulusta sanoo, että Venäjällä vilkutellaan jo natsikorttia Suomen suuntaan. Venäjän propagandaverkosto ruokkii Suomen ”natsistumista”.

– Natsikortti on kaivettu esiin. Putinin kotiyleisölle kaikki saadaan nyt liitettyä ääri­oikeistoon sekä natsismiin ja saadaan näin nostettua esiin uhkakuvia Suomesta. Pitää muistaa, että Venäjä oikeutti Ukrainan sodan itselleen juuri taistelulla natseja vastaan, Huhtinen sanoo.

– Niin kauan kuin Putin on vallassa, mikään ei muutu. Saattaa olla, että propaganda saa vain lisää vettä myllyynsä, Turun yliopiston valtiotieteiden tohtori, Suomen ja Venäjän suhteita tutkinut Anders Blom lisää.

Blomin mukaan on tullut jo 2–3 sukupolven ajan vahvaksi osaksi kansallista venäläistä identiteettiä, että juuri Neuvostoliitto – ikään kuin ei kukaan muu – kukisti natsit toisessa maailmansodassa. Tai suuressa isänmaallisessa sodassa niin kuin Venäjällä puhutaan.

– Tämä retoriikka uppoaa Venäjällä kansaan edelleen tosi hyvin, Venäjän disinformaatiota ja mielipidevaikuttamista tutkinut tutkijatohtori Pekka Kallioniemi Tampereen yliopistosta sanoo.

– Sitten Kreml ilmoitti, että Ukrainan hallintoon on luikerrellut äärioikeistolaisia elementtejä ja pitää tehdä denatsifikaatio, Kiovan vapauttaminen natseista, Kallioniemi lisää.

Sillä ei ole merkitystä, että nyky-Suomessa tai Ukrainassa ei ole mitään liittymäkohtaa 1930- ja 1940-luvun kansallissosialismiin.

Venäjä siitä kuitenkaan vähät välittää. Venäjällä natsismiksi ja natseiksi voidaan kutsua melkein mitä ja ketä tahansa länsimyönteistä, jonka Venäjä kokee uhkaavan omaa elinpiiriään.

– Venäjä oikeuttaa minkä tahansa taistelun missä päin tahansa natsismilla. Syyn se kyllä löytää. Jos tätä Suomen hallituksen kompurointia ei olisi tapahtunut, syyksi kävisi vaikka se, että Suomi veljeili natsi-Saksan kanssa toisessa maailmansodassa Neuvostoliittoa vastaan.

– Venäjällä se tarina on jo olemassa, eivät he tarvitsisi mitään enempää. Mutta tietysti Junnilan ero toi ison lisän, ja kaikki mikä jatkossa tapahtuu, on Venäjälle vain mukavaa bonusta, Kallioniemi lisää.

Jo aikaisemmin tarinaan on kuulunut mm. sotahistoriallisten tapahtumien vääristeleminen. Venäjä väitti pitkään, että Mainilan laukaukset tulivat Suomen puolelta. Venäjä on pyörittänyt myös propagandassaan omaa tulkintaa suomalaisesta miehityshallinnosta Itä-Karjalassa jatkosodan aikana. Samoin Venäjä on pyrkinyt osoittamaan kansalaisilleen, että Suomi on ollut osa natsi-Saksaa.

Toinen osa Venäjän narratiivia on Huhtisen mukaan se, että Suomi on Naton ja Yhdysvaltain käskyläinen.

– Eihän niillä mitään totuuspohjaa ole. Suomi on suvereeni itsenäinen valtio. Mutta ne venäläiset, jotka seuraavat pelkästään Kremlin mediaa, niin eivät he pysty tällaisia faktoja tarkastamaan mistään, Huhtinen lisää.

Yksi osa tarinaa on Kallioniemen mukaan se, että Venäjällä kerrotaan, miten aikaisemmin Suomen kanssa olivat hyvät ja läheiset välit, mutta äärioikeiston nousu on tuhonnut ne.

Miksi Venäjä tämän tekee? Mihin se pyrkii?

– Venäjällä pyritään luomaan äärimmäisen negatiivista kuvaa länsimaista ja osoittamaan, että muilla mailla on rajuja ongelmia äärioikeiston kanssa. Samalla korostetaan Venäjän mahtavuutta ja Venäjän roolia ihmiskunnan pelastajana – ja samalla jätetään mainitsematta, että 2000-luvulla Venäjällä on ollut yli seitsemän kertaa enemmän äärioikeistoväkivaltaa kuin Euroopassa, Kallioniemi sanoo.

Sodan jatkuessa Venäjän propagandaa on alettu nostaa Kallioniemen mukaan ihan uudelle tasolle.

– Sodalle on ollut pakko yrittää saada kansan suosiota, Kallioniemi kuvaa.

– Venäjän johto tarvitsee kansalaismielipiteen ja tavoittelee sitä Suomeen kohdistuvan kirjoittelun kautta, Blom lisää.

Venäjä suuntaa Suomea koskevaa informaatiovaikuttamistaan ensisijaisesti kotiyleisölleen. Suomeen Venäjä ei Blomin mukaan pysty enää vaikuttamaan.

– Näkisin, että Suomea ajatellen Kremlin vaikuttamiskoneisto on heikentynyt monesta eri syystä. Kontaktipinnat turismin, kaupan ja kulttuurin alalla sekä poliittisessa yhteistyössä ovat poikki, Blom sanoo.

Kun suorat vaikutuskanavat Suomeen ovat sulkeutuneet, Venäjä yrittää epävirallisia kanavia hyödyntäen vaikuttaa Suomessa sekä Venäjällä kansalaistensa asenteisiin Suomesta.

Tutkijatohtori Pekka Kallioniemi sanoo, että natsien vastainen retoriikka puree Venäjällä hyvin tehokkaasti.

– Putinin hallinnon huipulla on ollut pakko tehdä havainto, että Suomi on menetetty sodan takia. Samoin Ruotsi ja Ukraina on menetetty, eli kirves on isketty kiveen. Tuollainen propaganda vaatii pahaa tahtoa, ja sitä Venäjällä on riittävästi. Olennaista on, miten tilannekuva elää Kremlissä, Blom kuvaa.

– Tässä informaatiovaikuttamisessa erityinen asia on se, mitä Pietarin talousalueella ajatellaan Suomesta. Siellä on opittu elämään suomalaisten kanssa, on nähty suomalaisten turismi, on itse käyty Suomessa ja matkustettu Suomen kautta maailmalle. Nyt kun kaikki tämä on erittäin pitkäksi aikaa poikki, niin mikä on reaktio? Blom kysyy.

Vaikka Suomen hallitusta nimitelläänkin Venäjän mediassa ja venäläisissä keskusteluissa, Blomin mukaan kannattaa olla tarkkana, miten sanansa asettaa.

– Muistutettakoon, että natsismia olivat kukistamassa Yhdysvallat, Britannia, Ranska ja useat länsimaat. Natsismiin ja rasismiin ei saa suhtautua kevytmielisesti.

– Vaikka Venäjän propaganda näyttää Suomen kannalta ylimitoitetulta, motiivina on tarkoitus tukea omaa sodankäyntiä. Vaatii meiltäkin, ettei reagointi saa mennä yli eikä ali, Blom sanoo.

Huhtisen mukaan otollista kasvualustaa disinformaatiolle ovat kaikenlainen riitely ja yhteiskunnan jakautuminen. Disinformaatio pyrkii hyödyntämään jakolinjoja, ja se saa vastapuolen mustamaalaamisesta ja haukkumisesta voimansa. Huhtinen sanoo esimerkkeinä sosiaalisessa mediassa tapahtuvan ”vouhottamisen” ja ”tunnepitoisen kuplautumisen”.

– Jos päätöksentekijät ja yhteiskunnalliset toimijat jatkavat riitojaan ja touhu menee henkilökohtaiseen mustamaalaamiseen, se on otollista maaperää disinformaatiolle.

– Nyt olisi kaikkien etu, että hallituksessa saataisiin mahdollisimman nopeasti pelisäännöt kuntoon ja päästäisiin palaamaan hallitustyöskentelyyn, Huhtinen sanoo.

Huhtinen huomauttaa lisäksi, että yhtenäisessä ja läpinäkyvässä yhteiskunnassa disinformaatiolle ei ole sijaa.

–Hyvä esimerkki on 1930-luvulta, kun Neuvostoliitto ja Stalin tekivät ison virhearvion. He luulivat, että Suomessa on iso polarisaatio. Kun tultiin talvisotaan, niin Neuvostoliiton ja Stalinin yllätti se, ettei Suomesta löytynytkään kuppikuntia vaan maanpuolustustahto oli hyvin korkea, Huhtinen kuvaa.

Tälläkin hetkellä Suomen vahvuus on se, että kansalaisten näkemys Natosta ja turvallisuuspolitiikasta on hyvin yhtenäinen.

– Silloin disinformaatiolla ei ole kasvualustaa. Samoin ymmärrys Venäjästä on hyvin yhteinen. Sanotaan sieltä mitä tahansa, niin täällä tiedetään, ettei siihen voi luottaa, Huhtinen sanoo.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000009712829.html

[Pöydällä nakki ja pullo vodkaa]

viime vuonna putinin hallinto totesi että muumit on natseja, ihan turhaa sössötystä taas vaihteeksi tommonen voi että ikävää että oikeiden natsien natseilut nousee julkisiksi

[Ihmettelen vaan]

No nyt kun on persut ja Putinin hallinto saatu samaan uutiseen, niin siinä on semmonen kombo jota sopis tonkia lisää ja varmasti tullaan tonkimaan. Saa taas Orpo yllättyä

[jessus sentään]

"Hei Putin, jos joskus on oikea aika hyökätä Suomeen niin... "

[satanic satan worm]

kunnon roskispalo meidän hallitus

[Anna Huikka]

Sitten kun toi älytön ja perusteeton minä olen parempi kuin muut ylimielisyys nasahtaa hallalahon naamalle vielä tässä toivottavasti hyvinkin pian tulevaisuudessa, niin siitä minä nautin, voi pojat.

[Taffey Lewis]

mahtaakohan petteriä vituttaa kun sanna marin sai niin ylistäviä juttuja maailmalta ja pete on vain joku äärioikeisto kauhukabinetin heittopussi

[stingin speedot dunessa]

Voisko ongelma olla että ollaan kohdeltu natsijutuilla flirttailevia (ja avoimesti hailaavia) poliitikkoja ja niiden liepeillä hailaavia varttinatseja vuosikaudet silkkihansikkain niin että meillä on nyt sellanen värisuora natsifaneja ja muita perseääliöitä ihan hallituksessa asti? Voisko olla ollut parempi olla pelaamatta siihen vitun lapaan alunperinkään?

skinners_no_it_is_the_children_who_are_wrong.jpg

[Pipo]

mahtaakohan petteriä vituttaa kun sanna marin sai niin ylistäviä juttuja maailmalta ja pete on vain joku äärioikeisto kauhukabinetin heittopussi

Nahkatakki oli jo katsottuna Ruissiin.

[stingin speedot dunessa]

No nyt kun on persut ja Putinin hallinto saatu samaan uutiseen, niin siinä on semmonen kombo jota sopis tonkia lisää ja varmasti tullaan tonkimaan. Saa taas Orpo yllättyä

Suomen Putin-myönteisimmän puolueen Putin-myönteisyyttä vois kyllä vähän pöyhiä. Vois samalla vähän myös muistutella miten nopee 2014 Krimin valtauksen jälkeen oikeisto oli Suomessa valmiina lopettaa pakotteita että saadaan tilanne normalisoitua.

[Taffey Lewis]

mahtaakohan petteriä vituttaa kun sanna marin sai niin ylistäviä juttuja maailmalta ja pete on vain joku äärioikeisto kauhukabinetin heittopussi

Nahkatakki oli jo katsottuna Ruissiin.