Orpon natsihallituksen kootut natseilut

[Masturbaani]

Mun joku esi-isä oli ilmeisesti ruotsalainen kaupparatsu

Muhkubjörnsson, taitava kauppamies ja naisten suosiossa

[Ismo Linkola]

Taas tullaan siihen, että EU-alueellakin on monta sellaista maata, joissa vallitsee varsin erilaisia näkemyksiä siitä, mikä on ekstremismiä.

Mäkelän mukaan monille kielteisille asioille, kuten äärijärjestöille ja vihapuheelle, ei välttämättä löydy yksiselitteistä määritettä.

Ei ole

No eiköhän esim. Unkarissa ole lakia säätävä elin ole varsin pitkälti mieltä että liberaalin demokratian perään haikailu on aivan turhaa haihattelua ja ekstremismiä.

Ei ole montaa sellaista maata missä on aivan totaalisen eri käsitys siitä mitä ekstremismi on.

[Pöydällä nakki ja pullo vodkaa]

Mun joku esi-isä oli ilmeisesti ruotsalainen kaupparatsu

minulla puolestaan englantilainen hevosvaras

[pigra senlaborulo]

Työministeri Satonen: ”Suomi ei pärjää ilman ulkomaalaista työvoimaa”

Hallitus on edennyt kesän aikana kohusta kohuun, vaikka mitään uudistuksia ei varsinaisesti ole vielä edes tehty. Kuitenkin etenkin tuoreen työministerin Arto Satosen (kok) tontilla alkaa pian tapahtua. Hänen kaksivuotiskaudellaan aiotaan viedä läpi merkittäviä työmarkkinauudistuksia, kuten lisätä paikallista sopimista, heikentää irtisanomissuojaa, rajoittaa lakko-oikeutta, muuttaa työttömyys­turva­järjestelmää sekä lakkauttaa aikuiskoulutustuki ja vuorottelu­vapaa­järjestelmä.

Lakko-oikeuden rajoittamisen ja paikallisen sopimisen laajentamisen valmistelu on jo alkanut.

Hallitusohjelman työmarkkina­suunnitelmat ovat saaneet työntekijäliitot älähtämään ja nostamaan valmiuttaan. Minkälaista työmarkkinaturbulenssia tuore ministeri odottaa alkavalta syksyltä?

”Toivon, että nähtäisiin iso kuva. Se on muiden asia, mitä tapahtuu, mutta ainakin itse pyrin edistämään vuoropuhelua ja antamaan tilaa vaikuttamiselle. Toivon tietysti, että työrauha säilyy”, Satonen sanoo STT:lle.

Työmarkkinauudistuksia on tarkoitus valmistella siten, että valmistelussa on mukana hallituksen lisäksi työntekijäpuoli ja työnantajapuoli. Mitään veto-oikeutta ei kuitenkaan työmarkkinaosapuolilla ole. Satonen kuitenkin vakuuttaa, että ideana on kuunnella osapuolia.

”Toivon tietysti, että päätökset olisivat yksituumaisia, koska ne toisivat pitkäjänteisyyttä ja vakautta.”

Satonen sanoo, että jos veto-oikeus olisi, asioita ei saataisi eteenpäin.

Satosen mukaan on vakava kysymys, miten rasismikohut vaikuttavat siihen, kuinka houkuttelevana kansainväliset osaajat Suomen näkevät. Satosen mukaan on kuitenkin erottava kaksi asiaa.

”Ensimmäinen asia on se, että hallitusohjelmassa ei ymmärtääkseni ole mitään rasistista, eikä ymmärtääkseni hallituksen toimiaikana kukaan ministeri ole omissa lausunnoissaan antanut rasistisia lausuntoja. Tämä keskustelu kumpuaa aiemmin annetuista lausunnoista”, hän sanoo.

Keskustelussa riskinä hänen mukaansa on, että ihmiset saavat käsityksen, että lainsäädäntö ja asenteet olisivat muuttumassa.

”On päivänselvää, että Suomi ei pärjää ilman ulkomaalaista työvoimaa.”

Työmarkkinauudistukset hallitus panee alulle rajoittamalla lakko-oikeutta. Hallitusohjelmaan on kirjattu, että poliittiset lakot saavat kestää korkeintaan vuorokauden. Jatkossa laillisia tukityötaisteluita olisivat vain ne, jotka ovat kohtuullisia suhteessa tavoitteisiin ja joiden vaikutukset kohdistuvat vain työriidan osapuoliin.

Sekä oppositio että työntekijäpuoli ovat nostaneet esiin kysymyksen siitä, aikooko hallitus ensin rajoittaa lakko-oikeutta ja sitten aloittaa radikaalit työmarkkina­uudistukset, joita vastaan ei voi samalla tavalla lakkoilla kuin ennen. Satosen mukaan tästä ei ole kyse.

Taustalla on Satosen mukaan se, että hallitus tuo ensimmäisenä eduskuntaan lakko-oikeuden rajoittamisen lisäksi paikallisen sopimisen.

Lakko-oikeuden rajoittaminen voidaan tuoda eduskuntaan nopeammin, sillä lakko-oikeuden rajoittaminen on juridisesti selkeää.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009794970.html

[pigra senlaborulo]

yle.fi
Hallitus aikoo maksaa pienempää työttömyystukea kielitaidottomille – näitä säästöjä maahanmuuton menoihin on tulossa
10 - 12 minutes

Maahanmuuton tiukentaminen ja sen menojen leikkaaminen on ollut pitkään perussuomalaisten keskeinen vaaliteema. Yle selvitti, miten se näkyy Petteri Orpon (kok.) hallituksen ohjelmassa.

Ainakin niin, että maahanmuuttoa koskeva osio on koko hallitusohjelman konkreettisinta ja yksityiskohtaisinta antia.

–Tässä näkyy perussuomalaisten kädenjälki selvästi, vanhempi tutkija Rolle Alho E2 Tutkimus -tutkimuslaitoksesta sanoo hallitusohjelman linjauksista.

– Sinne on saatu ihan hyvin niitä tavoitteita läpi, mitä meillä on ollut, sanoo perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä.
Riikka Purra, Sari Essayah, Petteri Orpo ja Anna-Maja Henriksson kävelee kadulla aurinkoisena päivänä.
Hallituspuolueiden puheenjohtajat matkalla Helsingin Säätytalolle hallitusohjelman julkistustilaisuuteen 16. kesäkuuta 2023. Kuva: Silja Viitala / Yle
Tutkijat: Hallitusohjelmaa leimaa maahanmuuttokielteisyys

Hallitusohjelma vähentää pakolaisten määrää ja tiukentaa maassaolon ehtoja. Pyrkimys on myös kotouttaa maahantulijat entistä paremmin.

– Että ihmiset tekisivät töitä ja tuottaisivat hyötyä sille maalle, johon muuttavat, sen sijaan että eläisivät sosiaaliturvalla, PS:n Mäkelä perustelee.

Ylen haastattelemien maahanmuuton tutkijoiden mukaan hallitusohjelmaa leimaa kielteisyys maahanmuuttoa ja maahanmuuttajia kohtaan.

– Siellä on erittäin vähän huomioita siitä, että maahanmuutto olisi jollain tavalla positiivinen asia. Maahanmuutosta ja -muuttajista syntyy paljon ongelmia, erikoistutkija Pasi Saukkonen Helsingin kaupungilta luonnehtii hallitusohjelmaa.

– Minusta iso linja on tietty epäluulo maahanmuuttajia kohtaan. Etupäässä sanktioiden ja uhan kautta pyritään edistämään kotouttamista, Rolle Alho sanoo.

Entä ne maahanmuuton menojen leikkaukset?
Jani Kalevi Kristian Mäkelä on suomalainen poliitikko ja perussuomalaisia edustava kansanedustaja.
Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä sanoo, että hallitusohjelmassa on monia perussuomalaisten maahanmuuttopolitiikan tavoitteita. Kuva: Seppo Ahava / Yle

Tallenna juttu sovelluksessa
Menolisäykset syövät maahanmuuton leikkauksia

Vaihtoehtobudjetissaan vuodelle 2023 perussuomalaiset laski, että maahanmuutosta aiheutuvia suoria menoja voitaisiin vähentää tänä vuonna noin 300 miljoonaa euroa.

Säästöt olisivat tulleet pääosin pakolaiskiintiön nollaamisella sekä leikkauksilla kotouttamis- ja vastaanottomenoihin.

Näin suuriin ja nopeisiin suoriin säästöihin ei hallitusohjelman mukaan päästä, mutta merkittäviä leikkauksia hallituskaudella 2023–2027 on silti luvassa.

– Toki sinne olisi voinut tehdä varmasti paljon suurempiakin säästötoimia, vaikka kotoutuspuolelle. Itse vähän vierastan kotoutusajattelua. Enemmänkin se pitäisi olla tulijan asia kotoutua, perussuomalaisten Jani Mäkelä sanoo.

Maahanmuuttoon on tulossa myös isoja menolisäyksiä, kuten turvapaikkahakemusten käsittelyyn. Ne syövät nettosäästöä.

– Täytyy muistaa, että kun toimintaa tehostetaan, saadaan vaikka käsittelyjonoja lyhennettyä, niin se kysyy myös työvoimaa, Mäkelä sanoo.
Työttömyysturvan kielilisästä suurin säästö?

Hallitusohjelman maahanmuutto-otsikon alla on suoria menosäästöjä noin 250 miljoonaa euroa hallituskauden aikana. Suurimpia leikkauksia ovat pakolaiskiintiön puolittaminen 500:aan sekä vastaanoton ja oleskelulupien tiukentaminen.

Suurin maahanmuuttoon liittyvä menosäästö on kuitenkin hallitusohjelman sosiaaliturvaosiossa.

Työmarkkinatuen kielilisän lasketaan säästävän yli 100 miljoonaa euroa kuluvalla hallituskaudella. Lisäksi sen arvioidaan vahvistavan työllisyyttä 32 miljoonan euron edestä vuodessa.

Hallituksen ajatus on, että riittävästi suomea tai ruotsia osaavat saisivat enemmän työttömän työmarkkinatukea kuin kielitaidottomat tai huonosti kieltä osaavat.

Erityisesti tämän säästön toteutuminen on kuitenkin epävarmaa, koska kielilisään liittyy perustuslaillisia haasteita. Perustuslain mukaan kieli on yksi kielletty syrjintäperuste.
Arto Satonen Stora Enson Sunilan tehtaan edustalla.
Työministeri Arto Satonen (kok.) sanoo, että suomen tai ruotsin kielen taito auttaa maahanmuuttajaa kotoutumaan Suomeen ja parantaa työllisyysmahdollisuuksia. Kuva: Kalle Purhonen / Yle
Työministeri Satonen: Kielilisän tarkoitus integroida maahanmuuttajia

Työmarkkinatuen kielilisä lienee tullut hallitusohjelmaan kristillisdemokraateilta. Puolue teki asiasta lakialoitteen ollessaan oppositiossa viime hallituskaudella.

– Sen ajatus on nimenomaan siinä, että kun osaa paikallista kieltä, suomea tai ruotsia, niin se edesauttaa integroitumista Suomeen huomattavasti ja myös parantaa työllisyysmahdollisuuksia, työministeri Arto Satonen (kok.) perustelee esitystä Ylelle.

Orpon hallituksen ohjelmassa asiasta ei ole yksityiskohtaisempaa esitystä. Sosiaali- ja terveysministeriön laatimassa muistiossa asiaa kuitenkin hahmotellaan.

Ensin kaikkien työmarkkinatukea alennettaisiin. Sen päälle kielilisän voisivat saada kaikki ne, jotka osoittaisivat riittävän suomen- tai ruotsinkielen tason (B1) tai joilla on peruskoulun päättötodistus.

Käytännössä siis maahanmuuttajille maksettaisiin muita pienempää työttömyystukea.

STM:n muistiossa ei esitetä tarkkaa summaa, mutta kielitaidottomat tai huonosti kieltä osaavat voisivat saada kymmeniä euroja vähemmän työttömyystukea kuussa kuin muut.

STM:n muistiossa on arvio, että työmarkkinatuen taso olisi vajaat 700 euroa ilman kielilisää.

Peruskielitaidon (B1) hallitseva ymmärtää ja osaa puhua selkeästi yleiskieltä, kun on kyse tutuista asioista. Se on maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen kielitaidon tavoitetaso, jolla pärjää auttavasti työelämässä.

Työministeri Satonen sanoo, että uudistusta suunniteltaessa ensin täytyy miettiä muun muassa miten kielikoulutusta tarjotaan.
Ihmisiä Itäkeskuksessa.
Maahanmuuton tutkijat epäilevät, edistävätkö hallituksen toimet maahanmuuttajien kotoutumista. Kuva: Mikko Ahmajärvi / Yle
Kielilisä lisäisi Kelan menoja

Muistiossa todetaan, että tarkkaa arviota ehdotuksesta ei voi tehdä, koska riittäviä tietoja työmarkkinatuen saajien kielitaidosta ei ole. Nyt tietopohjana on kysely, jossa maahanmuuttajat arvioivat omaa kielitaitoaan.

Sen perusteella on laskettu, että uudistuksella voitaisiin säästää työmarkkinatuen menoja 26 miljoonaa euroa vuodessa. Muistion mukaan laskelma on kuitenkin epävarma.

Perusoikeuksien turvaamisen vuoksi mallia voidaan joutua muokkaamaan siten, että leikkaus ei kohdistuisi läheskään niin suureen osaan etuudensaajia kuin arviossa on oletettu.

Myös kielikokeiden järjestämisestä voisi koitua isoja menoja. Muistiossa ei ole arvioitu Kelan hallinnollisten kustannusten kasvua sekä toimeentulotukihakemusten ja yleisen asumistuen määrien mahdollisen kasvun vaikutuksia.

– Tämä tietenkin aiheuttaisi meille jonkin verran lisää työtä, tai voi olla paljonkin, riippuen siitä, millainen malli säädetään, lainsäädännön kehittämisjohtaja Marjukka Turunen Kelalta sanoo Ylelle.

Kielitaidon testaaminen ei Turusen mukaan voisi olla kuitenkaan Kelan tehtävä.

– Se varmaan edellyttää omanlaista osaamistakin.

Koko uudistus voi kaatua eduskunnan perustuslakivaliokunnassa, joka ottaa kantaa lakiesitysten perustuslain mukaisuuteen.
Nainen seisoo kauppakeskuksen edessä.
Julkisoikeuden apulaisprofessori Maija Dahlberg sanoo, että työmarkkinatuen kielilisä voi olla perustuslain kieltämää syrjintää, vaikka esitys koskisi myös suomenkielisiä. Kuva: Toni Pitkänen / Yle
Asiantuntija: Kielivaatimus voi olla perustuslain vastaista syrjintää

Perustuslain asiantuntijat kommentoivat Ylelle, että esitykseen työmarkkinatuen kielilisästä sisältyy merkittäviä perustuslaillisia haasteita.

– Perustuslain mukaan ihmisten asettaminen eri asemaan ilman hyväksyttävää perustetta esimerkiksi iän, kielen, alkuperän tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella on kielletty. Hallituksen olisi esitettävä hyväksyttävä peruste asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan, Itä-Suomen yliopiston julkisoikeuden apulaisprofessori Maija Dahlberg sanoo.

Itä-Suomen yliopiston sosiaalioikeuden yliopistonlehtori, dosentti Pauli Rautiainen toteaa, että esitys on sukua Juha Sipilän (kesk.) hallituksen lakiesitykselle. Sen mukaan maahanmuuttajien perusturva olisi ollut pienempi kuin muilla.

–Tämän esityksen perustuslakivaliokunta katsoi yksiselitteisesti perustuslain vastaiseksi. Se rikkoi sekä meidän sosiaaliturvaa koskevia aineellisia perusoikeuksia että oli perustuslain syrjintäkiellon vastainen, Rautiainen sanoo.

Sipilän hallitus perusteli lakiesitystään maahanmuuttajien integroimisella yhteiskuntaan. Perustuslakivaliokunta ei katsonut sitä kuitenkaan hyväksyttäväksi perusteeksi maahanmuuttajien perusturvan alentamiselle.

Vaikka työmarkkinatuen kielivaatimus koskisi kaikkia, niin suomalaisia kuin maahanmuuttajiakin, niin on otettava huomioon sen tosiasialliset seuraukset, Dahlberg huomauttaa.

–Jos se johtaa siihen, että ihmiset joutuvat tosiasiassa eriarvoiseen asemaan, niin syrjintäkielto koskee myös tämän tyyppisiä toimia, välillistä syrjintää.
Pasi Saukkonen
Erikoistutkija Pasi Saukkonen sanoo, että hallitusohjelma suhtautuu kielteisesti maahanmuuttoon. Kuva: Mikko Ahmajärvi / Yle
Tutkija: “Aikamoisia keppimenettelyitä”

Maahanmuuton tutkijat epäilevät, edistävätkö hallitusohjelman toimet maahanmuuttajien kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan.

– Nyt sitä yritetään tehostaa aikamoisilla keppimenettelyillä, tutkija Pasi Saukkonen sanoo.

Saukkosen mielestä hallitusohjelma olettaa, että asiat saadaan tapahtumaan yksinkertaisesti ja nopeasti, sormia napsauttamalla.

Saukkonen pitää ehdottoman tärkeänä, että jos maahanmuuttajien tukia leikataan, niin toimien vaikutusta seurataan tarkasti.

– Koska jos sellaiset keinot eivät ole toimivia, niin silloin tähän maahan luodaan vain lisää eriarvoisuutta. Ja se maksaa.
Tutkija: Hallitusohjelma ei puhu maassa viihtymisestä mitään

Tutkija Rolle Alhon mukaan hallitusohjelma siirtää vastuuta kotoutumisesta entistä enemmän yksilölle.

– Maasta joutuu aikaisempaa helpommin ulos eri syistä. Onko se sitten kannustamista? Siitä voidaan olla montaa mieltä.

Alhon mukaan on ristiriitaista, että samalla kun hallitus pitää maahanmuuttajien kotoutumista epäonnistuneena, se aikoo kiristää kansalaisuuden ja oleskeluluvan ehtoja.

– Siinä on se vaikutus, että kotoutuminen monen osalta vaikeutuu.

Kotoutumiseen liittyy myös maassa viihtyminen, Alho huomauttaa.

– Useiden tutkimusten mukaan rasismi ja etninen syrjintä vähentävät eri vähemmistöihin kuuluvien viihtymistä Suomessa. Tätä puolta hallitusohjelmassa ei ole nostettu esiin.

Saukkonen on huolestunut siitä, että hallitusohjelma luo hänen mukaansa kielteistä mielialaa Suomeen muuttaneita ja heidän lapsiaan kohtaan.

– Tämä symbolinen ulossulkeminen yhdistettynä siihen, että maahanmuuttajilla on monesti taloudellista huono-osaisuutta ja erilaista sosiaalista haavoittuvuutta, on tavattoman vaarallista.


https://yle.fi/a/74-20045952

[Bulizky]

[Kuun siirtäjä]

Murskaamme tämän hallituksen vielä.

[eläin (kissa)]

Tyhmä kaksiosainen kysymys, mutta eikö ihmisten asettaminen eriarvoiseen asemaan esim. syntyperän perusteella ollut perustuslain vastaista myös Sipilän kaudella, ja eikö tämä hallitusohjelma ole nyt just sitä itseään?

[Spandau Mullet]

Tyhmä kaksiosainen kysymys, mutta eikö ihmisten asettaminen eriarvoiseen asemaan esim. syntyperän perusteella ollut perustuslain vastaista myös Sipilän kaudella, ja eikö tämä hallitusohjelma ole nyt just sitä itseään?

No aivan aluksi pitää määritellä termit eriarvoinen asema, syntyperä ja perustuslaki

[WINTERSUN TIME I&I ON 100% SYKSY]

eikö tämä hallitusohjelma ole nyt just sitä itseään?

Kyllä

Spoiler:

[Pöydällä nakki ja pullo vodkaa]

Tyhmä kaksiosainen kysymys, mutta eikö ihmisten asettaminen eriarvoiseen asemaan esim. syntyperän perusteella ollut perustuslain vastaista myös Sipilän kaudella, ja eikö tämä hallitusohjelma ole nyt just sitä itseään?

oli, mutta erona on se, että sipilän kaudesta on otettu opiksi. jo silloin valitetettiin, kuinka perustuslakivaliokunta estää hallituksen haluamat muutokset. tällä kertaa perustuslakivaliokunnan puheenjohtajuus oli kokoomukselle ensimmäinen valinta ja siellä on hallituspuolueilla enemmistö. perinteisesti tuo valiokunta on tehnyt päätökset puoluepolitiikan ulkopuolelta, mutta persuista ja kokoomuksesta on tullut viime vuodet sellaista kommenttia, että tuo ei välttämättä enää pidäkään kutinsa

[eläin (kissa)]

Kiitos ja on tämäkin.

[Riivattu Kanttori]

Tyhmä kaksiosainen kysymys, mutta eikö ihmisten asettaminen eriarvoiseen asemaan esim. syntyperän perusteella ollut perustuslain vastaista myös Sipilän kaudella, ja eikö tämä hallitusohjelma ole nyt just sitä itseään?

No aivan aluksi pitää määritellä termit eriarvoinen asema, syntyperä ja perustuslaki

Lisäksi ei voida olla ihan varmoja asettaako hallitusohjelma ihmiset tuohon ns. "eriarvoiseen" ns. "asemaan", vai asettuvatko he itse siihen.

[pigra senlaborulo]

hs.fi
Rkp:n entinen puheen­johtaja: Henriksson ja Orpo olivat liian naiiveja
Joona Aaltonen HS
8–10 minutes

Rkp:n entisen puheenjohtajan Pär Stenbäckin mukaan perussuomalaisten kanssa olisi pitänyt sopia pelisäännöistä tarkemmin jo etukäteen.

Rkp:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson ja kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo olivat liian naiiveja perussuomalaisten suhteen, arvioi Rkp:n entinen puheenjohtaja Pär Stenbäck.

”Halu rakentaa porvarihallitus, mitä toki kunnioitan, sai unohtamaan sen arvomaailman, jonka varaan hallituskumppani [perussuomalaiset] on perustanut oman menestyksensä”, Stenbäck toteaa.

Hänen mukaansa kokoomukselle hallitusyhteistyön haasteiden nieleminen on näyttänyt helpommalta kuin Rkp:lle, jonka toiminta on kielinyt jopa jonkinlaisesta katumuksesta.

Henriksson on muun muassa STT:n haastattelussa sanonut olevansa aika varma siitä, ettei Rkp olisi lähtenyt hallitus­neuvotteluihin perus­suomalaisten kanssa, mikäli se olisi tiennyt perus­suomalaisten rasistisista kirjoituksista.

Hän on myös kertonut esimerkiksi toivoneensa, että elinkeinoministeri Wille Rydman (ps) olisi pyytänyt anteeksi rasistisia yksityisviestejään, joista HS heinäkuussa uutisoi. Rydman ei tällaista anteeksipyyntöä koskaan kuitenkaan esittänyt.

Stenbäck pitää perussuomalaisten yksittäisiä rasistisia lausuntoja ja niitä koskevia anteeksipyyntö­vaatimuksia kokonaiskuvan kannalta epärelevantteina.

”Itse tulkitsen sen niin, että ei näillä yksittäisillä tapauksilla ja ilmauksilla ole niin merkitystä. Ideologisesti ja jopa filosofisesti tämä tuleva ongelma olisi pitänyt olla tiedossa”, Stenbäck arvioi.

”Puheet katumuksesta ja anteeksipyynnöistä ovat ihan turhia, jos puolueen koko identiteetti ja ideologia on rakentunut sen varaan, että luodaan pelkoa vieraasta. Eikä se muukalaispelko koske ainoastaan muslimeja, vaan kaikenlaista erilaisuutta.”

Koska ongelmat olivat jo etukäteen tiedossa, olisi Stenbäckin mukaan myös pelisäännöistä pitänyt sopia jo hallitusneuvottelujen aikana tarkemmin, jotta hallituksen tämän kesän sisäisen sotkun kaltaiselta tilanteelta olisi voitu välttyä.

”Tästä kyllä etukäteen myös varoitettiin, kyllä me populismia tunnemme.”

Nyt hallitus on tilanteessa, jossa Rkp:n puheenjohtaja Henriksson poikkeuksellisesti on muun muassa kieltäytynyt Ylen haastattelussa kommentoimasta, äänestäisikö hän oman hallituksensa ministerien, elinkeinoministeri Rydmanin ja perussuomalaisten puheenjohtajan, valtiovarainministeri Riikka Purran luottamuksesta.

Henriksson on julkisuudessa vaatinut hallituksen perussuomalaisilta ministereiltä irtisanoutumista rasismista sekä ”aitoa katumusta” ja tahtoa muuttua. Samaan aikaan esimerkiksi perussuomalaisille on sen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelän mukaan epäselvää, millaista irtisanoutumista rasismista Rkp perussuomalaisilta oikein odottaa.

”Orpon ja Henrikssonin olisi pitänyt sopia perussuomalaisten kanssa siitä etukäteen, että jos tällaisia löytyy, perussuomalaiset sitoutuvat puhdistamaan sellaisen pois. Piste. Nyt asioista on paljon vaikeampi keskustella, kun tilanne on jo käynnissä”, Stenbäck toteaa.

Esimerkiksi Rydmanin edeltäjän Vilhelm Junnilan (ps) luottamusäänestyksessä hallitus jakaantui, kun osa Rkp:stä äänesti luottamusta vastaan ja osa tyhjää.

Samaan hengenvetoon hän kuitenkin sanoo Henrikssonin tähän saakka selvinneen hyvin vaikeasta tilanteesta.

Vaikka Stenbäck ei itse olisi tätä hallituspohjaa kannattanutkaan, pitäisi hän hallituksesta lähtemistä nyt virheenä.

”Vastahakoinen päätelmäni on, että nyt pitää maksaa se hinta siitä erehdyksestä, että lähdettiin liian sinisilmäisesti tähän leikkiin mukaan. Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.”

Hänen mukaansa mikäli Rkp kaataisi kesän lopussa hallituksen mahdollisiin Purran ja Rydmanin luottamusäänestyksiin, menettäisi se porvarillisten kannattajiensa luottamuksen ja saisi kokoomuksen vihat niskoilleen.

”Ja vaikka näin toimittaisiinkin, ei se välittömästi palauttaisi liberaalien kannattajien luottamusta. Heidän silmissään puolue menetti pisteitä jo silloin, kun lähti tällaiseen hallituspohjaan.”

Stenbäck uskookin, että valmisteilla oleva hallituksen syrjinnän ja rasismin vastaista työtä koskeva tiedonanto pyritään muotoilemaan sellaiseksi, että Rkp voi sanoa sen takaavan hallituksen yhteisen linjan rasismin vastaisessa työssä.

”Yritetään saada lopputulos, joka näyttää riittävän hyvältä ulospäin.”

Kaikki eivät hallituksessa pysymisestä ole Stenbäckin kanssa samaa mieltä. Joukko Rkp:läisiä perusti hallitusyhteistyöhön pettyneiden verkoston, jonka tarkoituksena on toimia ”vastavoimana äärioikeistolle”. Kansanedustajista siihen kuuluu Eva Biaudet.

Stenbäck ei usko, että verkosto aiheuttaa kahtiajakoa puolueen sisälle.

”Tämä niin sanottu kapinalista oli liian kapea, liian Helsinki-keskeinen”, Stenbäck toteaa ja sanoo, ettei usko sen puhuttelevan juurikaan Helsingin ulkopuolisia kannattajia, vaikka nämä eivät hallitusyhteistyötä täysin allekirjoittaisikaan.

Ylipäätään Stenbäck ei pidä Rkp:n tilannetta niin ennenkuulumattomana kuin Biaudet hengenheimolaisineen on antanut ymmärtää.

”Olen tullut ehkä yllättäväänkin tulokseen, että tässä ei varsinaisesti ole mitään uutta Rkp:lle”, Stenbäck sanoo.

Hänen mukaansa puolueen kannattajien ja jäsenten jakautuminen sosiaaliliberaaleihin ja oikeistolaisempiin sekä kaupunkilaisiin ja maalaisiin on tullut Rkp:n historian varrella monta kertaa vastaan.

Stenbäck mainitsee muun muassa 1920-luvun erimielisyydet siitä, tulisiko Suomen olla tasavalta vai monarkia, sekä 1930-luvun erimielisyydet siitä, miten fasismiin ja Lapuan liikkeeseen pitäisi suhtautua.

”Moni ennusti silloin, että puolue hajoaa. Lapuan liikkeellä oli kannatusta myös ruotsinkielisellä alueella. Liberaalit ja oikeistolaiset kävivät toistensa kimppuun, ja silloin puolue oli hyvin lähellä hajoamista.”

Sodan jälkeen kovimmat taistot käytiin siitä, kuinka vahvasti Rkp tukee presidentti Urho Kekkosta.

Tilanne kulminoitui vuonna 1973 siihen, että kansanedustaja Georg C. Ehrnrooth erosi hengenheimolaisineen puolueesta perustaakseen Suomen perustuslaillisen kansanpuolueen sen jälkeen, kun Rkp asettui tukemaan Kekkosen uudelleenvalintaa poikkeuslailla.

”Silloinkin povattiin, että nyt puolue hajoaa, mutta ei niin lopulta tapahtunut. Puolueen eheytyminen kesti noin kymmenen vuotta”, Stenbäck muistelee.

”Sanoisin, että Rkp on kristålig partiet, kriisinkestävä puolue, kun se on omaksikin yllätyksekseni selvinnyt näistä kaikista. Ja oma johtopäätökseni on, että tästä nykytilanteestakin pitää selviytyä jollain lailla.”

Yksi selviytymisen edellytyksistä on ollut ruotsin kieli, joka yhdistää puolueen muuten joissain kysymyksissä erimielisiä. Toinen on Stenbäckin mukaan aluepolitiikkaa.

”Ruotsinkieliset ovat ja olivat erityisesti ennen keskittyneet tietyille alueille länsirannikolla, siksi kielipolitiikka on usein myös aluepolitiikkaa.”

Pelkän kielen varaan ei kuitenkaan saa Stenbäckin mukaan tuudittautua.

”Jos puoluejohto luottaa siihen, että äänestäjät palaavat aina, se voi tuudittaa liian rauhalliseen tunnelmaan. Luulen, että puolue on aikaisemmin harjoittanut sitä, mutta nyt olisi aika käydä aika perusteellista keskustelua kentän kanssa”, hän sanoo.

”Vaikka aikaisemmin äänestäjät ovat palanneet, aina joitain voi jäädä pois. Rkp on pieni puolue, joten pienikin kato voi vaikuttaa merkittävästi.”

Rkp:n elossa olevista entisistä puheenjohtajista Stenbäck on ainoa, joka aktiivisesti kommentoi päivänpolitiikkaa ja puoluetta muun muassa Hufvudstadsbladetissa julkaistuissa kolumneissaan.

Esimerkiksi Henrikssonia edeltäneet puheenjohtajat Carl Haglund ja Stefan Wallin ovat HS:lle todenneet, etteivät kommentoi julkisuudessa päivänpolitiikkaa tai Rkp:n asioita.

”Toki ymmärrän, että aktiivinen puolueväki ei aina ole innoissaan, jos joku analysoi heidän tekemisiään. Mutta olen sitä mieltä, että varsinkin Rkp:n kaltainen puolue, jota äänestetään monesta eri syystä, kaipaa tällaista keskustelua”, Stenbäck toteaa.

Hän itse korostaa, ettei kommentoi politiikkaa omasta mielestään niinkään entisenä puoluejohtajana, vaan vapaana ajattelijana ja kirjoittajana.

”Vaikka olisi jättänyt politiikan tekemisen taakseen, nenä kyllä haistaa yhä, mitä on milloinkin tulossa ja tekeillä.”

Oikaisu 20.8. kello 8.16: Toisin kuin jutussa kerrottiin, Victor Procopé ei eronnut Rkp:stä 1973, vaikka kritisoikin tuolloin puolueen linjaa.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009746349.html

[pigra senlaborulo]

yle.fi
Riikka Purra kuuluu nyt Euroopassa laitaoikeiston uuteen eliittiin – tutkijat kertovat, miksi “miesten puolueita” johtavat naiset
8–10 minutes

Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.

”Vihaisten miesten protesti.”

Se on ollut 2000-luvulla yleinen luonnehdinta radikaalioikeiston puolueista.

Ne ovatkin olleet miesten puolueita. Niin äänestäjät, poliittiset teemat kuin puolueväki ovat olleet korostuneen miehisiä.

Viime vuosina kuitenkin yhä useampi nainen on raivannut tiensä radikaalioikeiston johtoon.

Tanskassa, Norjassa, Saksassa, Suomessa, Italiassa ja Ranskassa laitaoikeistoa johtaa nyt nainen.

Pääset tutustumaan heihin selaamalla alla olevat kortit.

Näiden naisten johtamien puolueiden välillä on suuriakin poliittisia eroja, esimerkiksi talouskysymyksissä ja suhtautumisessa Venäjään.

Puolueita yhdistävät kuitenkin maahanmuuttovastaisuus, konservatiivisten perhearvojen puolustaminen ja feminismiin vastustaminen.

Etenkin kahden jälkimmäisen tavoitteen kanssa ristiriidassa on se, että puolueiden naiset johtavat poliittista toimintaa tai kokonaisia kansakuntia.

Miksi nämä puolueet ovat valinneet naisia johtajikseen?
Yksinäiset taistelijat

Monia laitaoikeiston naisjohtajia yhdistää kiinnostava piirre. He eivät itse elä perinteisten sukupuoliroolien ja perhearvojen mukaista elämää.

– Olen Giorgia. Olen nainen, äiti, italialainen, kristitty, eikä kukaan voi ottaa sitä minulta pois! Italian pääministeri Giorgia Meloni jyrähti kampanjapuheessaan vuonna 2019.

Kristillisyydestään huolimatta Meloni ei ole mennyt naimisiin lapsensa isän kanssa.

Saksalaisen AFD:n puheenjohtaja Alice Weidel puolestaan seurustelee srilankalaissyntyisen naisen kanssa, ja heillä on yhdessä kaksi adoptiolasta.

Ranskassa Kansallisen rintaman puheenjohtaja Marine Le Pen on eronnut aviomiehestään.

Ristiriita ei haittaa puolueiden äänestäjiä, Ylen haastattelemat tutkijat korostavat. Naisjohtajat kun ovat sitoutuneita omien puolueidensa politiikkaan ja ideologiaan.

Laitaoikeiston naisjohtajat esiintyvät jonkinlaisina poikkeusyksilöinä. Näin toteaa Firenzessä European University Institute -yliopistossa tutkijana työskentelevän Costanza Hermanin.

– Vaikka he ovat naisia, he edustavat maskuliinisia piirteitä. He ovat vahvoja. He taistelevat. He käyttävät väkivaltaista kieltä ja rasistisia ilmauksia. He ovat siis samanlaisia kuin taistelevat miesjohtajat, Hermanin sanoo.

Naisjohtajat eivät myöskään yritä voimaannuttaa muita naisia tai nostaa heitä huipulle, Hermanin toteaa.

Lisäksi laitaoikeiston naisjohtajat pitävät usein normista poikkeavan yksityiselämänsä visusti erillään politiikasta, huomauttaa Ov Cristian Norocel.

Norocel on sukupuolta ja radikaalioikeistoa tutkiva Lundin yliopiston dosentti.

Hän mainitsee esimerkiksi Alice Weidelin, jonka naisystävä on koko Weidelin poliittisen uran ajan asunut Sveitsissä. Siksi Weidel ei ärsytä puolueen äänestäjiä, jotka vastustavat seksuaalivähemmistöjen oikeuksia.

Tallenna juttu sovelluksessa
Strategiana naisäänestäjien voittaminen

Vallan vaihtuminen laitaoikeiston huipulla kuvastaa laajempaa yhteiskunnallisen ilmapiirin muutosta, tutkijat arvioivat.

Naiset ovat yhä useammin nousseet päättäviin asemiin eurooppalaisissa yhteiskunnissa.

Norocelin mukaan populistiset oikeistopuolueet ovat herkkiä havaitsemaan näitä muutoksia ja reagoimaan niihin.

– Sukupuolten tasa-arvon vahvistuminen politiikassa on niin voimakas trendi koko Euroopassa, että jos nämä puolueet eivät reagoisi siihen mitenkään, se johtaisi vaalitappioon, Norocel sanoo.

Naisjohtajan valinta on keino viestiä, että sukupuolten välinen tasa-arvo otetaan vakavasti.

Laitaoikeistopuolueet ovat tutkimusten mukaan nostaneet naisia näkyville paikoille nimenomaan houkutellakseen lisää naisäänestäjiä.

Tilastojen valossa puolueet ovat kuitenkin yhä miesten suosiossa.

Kun Donald Trump valittiin Yhdysvaltojen presidentiksi vuonna 2016, hän sai vain 39 prosenttia naisten äänistä. Seuraavissa vaaleissa Trumpia äänestäneiden naisten osuus kasvoi jo 44 prosenttiin, mutta oli yhä selvästi pienempi kuin miesten osuus.

Suomessa perussuomalaiset saivat vuoden 2019 vaaleissa huomattavasti enemmän ääniä miehiltä kuin naisilta. Viime vaaleista ei ole vielä julkaistu tutkimusta, mutta Evan keväisen arvokyselyn mukaan erot miesten ja naisten puoluekannoissa olivat kasvaneet entisestään.

Myös Ruotsissa sukupuolten välinen äänestyskäyttäytyminen eriytyy.

Italiassa Melonin puolue ja Ranskassa Le Pen ovat kuitenkin saaneet yhtä paljon tai jopa enemmän ääniä naisilta kuin miehiltä.

Naisjohtajan tuomien mielikuvien avulla laitaoikeistopuolueissa voidaan yrittää kumota joitain niihin kohdistuvia ennakkoluuloja, arvioi eurooppalaisten yhteiskuntien politiikkaa ja sukupuolten tasa-arvoa tutkiva Helsingin yliopiston professori Johanna Kantola.

– Esimerkiksi naisjohtajia voidaan ajatella olevan vaikeampi syyttää seksismistä, vaikka heidän politiikkansa olisi naisten oikeuksien tai sukupuolten tasa-arvon vastaista, Kantola sanoo.
Sama ideologia eri kuorrutteella

Myös Norocel ajattelee, että naisjohtajien valinnassa kyse on ennen kaikkea mielikuvien luomisesta.

– Kyse ei ole ideologisesta muutoksesta, vaan viestinviejän vaihtamisesta naiseksi. Se voi tehdä viestistä vähemmän uhkaavan, Norocel sanoo.

Naisäänestäjiä karkottavat tutkimusten mukaan ennen kaikkea puolueiden liian radikaali imago tai liiallinen keskittyminen yhteen asiaan, Norocel kertoo.

Ideologia voidaan siis säilyttää yhtä radikaalina, mutta se vain kuorrutetaan toisin.

Hermanin huomauttaa, että eivät miehet laitaoikeistopuolueiden johtopaikkoja naisille lahjoita.

– Nämä naiset ovat taistelijoita, ja he taistelevat kuin miehet. Siksi he voittavat, Hermanin sanoo.

Monissa muissa puolueissa naisten nousua päättäviin asemiin jarruttaa se, että he eivät käyttäydy kuin mieskollegansa, Hermanin uskoo. Hän muistuttaa, että suurimmassa osassa Euroopan maita valtapuolueiden johto on yhä miesten dominoimaa.

Naisten nousu laitaoikeiston huipulle ei monissa tapauksissa ole myöskään muuttanut kenttäväen ja kansanedustajien miesvaltaisuutta.

Esimerkiksi Italiassa Melonin hallituksessa on aiempaa vähemmän naisministereitä, ja hänen puolueensa yhdeksän edustajan europarlamenttiryhmässä on vain yksi naisedustaja.

Johanna Kantola korostaa, että naisten nousu politiikan johtotehtäviin ei tapahdu itsestään, vaan se vaatii aktiivisia tasa-arvoon tähtääviä toimia - usein myös kiintiöitä.

– Oikeistopopulistipuolueissa usein vastustetaan näitä toimenpiteitä. Puolueet pikemminkin korostavat yksilöitä ja yksilöiden meriittiä, eivätkä ne sitoudu aktiivisesti tasa-arvon edistämiseen, Kantola sanoo.
Vaikutukset tasa-arvoon ristiriitaisia

Tyypillisesti laitaoikeisto on korostanut suojelevansa naisten oikeuksia ulkoapäin tulevilta uhilta. Sellaisiksi määritellään etenkin maahanmuuttaja- ja muslimimiehet. Lisäksi puolueet ovat vaatineet kovempia rangaistuksia seksuaalirikoksista.

Muilta osin naisten oikeudet ovat jääneet puolueissa vähäiselle huomiolle.

Perussuomalaiset ovat äänestäneet systemaattisesti naisten aseman parantamista tähtääviä lakeja vastaan, ilmeni Iltalehden selvityksestä.

Italiassa Giorgia Meloni on aktiivisesti heikentänyt etenkin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia pääministerinä.

Ruotsissa ruotsidemokraattien tasa-arvopoliittisena puhehenkilönä toiminut Ebba Hermansson erosi Ruotsin valtiopäiviltä vuonna 2021. Hän kertoi syyksi sen, etteivät ruotsidemokraatit ottaneet muiden kuin ulkomaalaisten miesten tekemää seksuaalista häirintää vakavasti.

Silti laitaoikeiston naisjohtajat voivat nostaa esiin sukupuolten tasa-arvoon liittyviä kysymyksiä joko tahtomattaan tai tarkoituksellisesti, Kantola arvioi.


Esimerkiksi Giorgia Melonin valinta Italian ensimmäiseksi naispääministeriksi rikkoi yhden lasikaton.

Kantola mainitsee myös heinäkuun Vilnan Nato-huippukokouksen, jossa Meloni keskeytti yllättäen tiedotustilaisuuden. Syyksi Meloni kertoi sen, että ei jaksanut juuri silloin enää seistä korkokengissään.

Politico-lehti kirjoittaa, että tällaista kommenttia niinkin maskuliinisessa ympäristössä kuin Nato-huippukokouksessa olisi ollut mahdotonta kuulla vanhemman sukupolven naisjohtajilta, jotka ovat välttäneet heikkouden näyttämistä.

Italialaisten tutkijoiden ja feministien piirissä käydään nyt Kantolan mukaan keskustelua siitä, paljastaako Meloni joitain politiikan miehisiä rakenteita ja millaista on olla nainen politiikassa.

– Heidän suhtautumisensa Meloniin on erittäin ristiriitainen.

Kantolan mukaan tasa-arvon kannalta ehdottomasti tärkeintä on kuitenkin populististen oikeistopuolueiden tekemä politiikka. Sitä naisjohtajat eivät ole muuttaneet.

https://yle.fi/a/74-20045507