Paskimmat bändi/musakirjat

[Poistunut käyttäjä a64e92]

Neil Daniels: ZZ Top käsikirja vaikuttaa kauhealta

Tää on näyttänyt niin sakealta etten edes kirjastosta viitsinyt lainata.

[uimahallinvalvoja]

Neil Daniels: ZZ Top käsikirja vaikuttaa kauhealta

Tää on näyttänyt niin sakealta etten edes kirjastosta viitsinyt lainata.

Mää lainasin, kevyt selailu taitaa riittää.

[Jokke]

Kun Suomi-Rock puri ja löi ei ole häävi opus. Hyllyssä toki.

[MC Nigga T]

Ray Manzarekin "Light My Fire - My Life With The Doors" on tuskastuttavan suurta myötähäpeää tuottavaa omakehua ja vakuuttelua siitä miten hyvä kaveri hän kertakaikkiaan olikaan Jim Morrisonin kanssa. Sivukaupalla sadatellaan miten Oliver Stonen leffa oli jokaisella tavalla väärin. Bonuksena noin kymmenen sivua perusteluja miksi Rayn mielestä oli hyvä idea julkaista muutamat uudet Doors-levyt vielä Morrisonin kuoltua (ja miten hienoja levyjä ne olivatkaan!). Masokistina voisi joskus lukea tästä suomennoksen.

[Jesse Python]

Nää "rock-ensyklopediat" joissa on helvetisti kuvia ja bändiartikkelit täynnä asiavirheitä. En luonnollisesti muista nimiä, mutta kirjastoissa näitä on hyllyt väärällään.

[harhaiskaali]

Kun Suomi-Rock puri ja löi ei ole häävi opus. Hyllyssä toki.

Hyllyssä kyllä, mutta vielä lukematoinna. Ilmeisesti ei kannatakaan lukea?

[Poistunut käyttäjä a64e92]

Ray Manzarekin "Light My Fire - My Life With The Doors" on tuskastuttavan suurta myötähäpeää tuottavaa omakehua ja vakuuttelua siitä miten hyvä kaveri hän kertakaikkiaan olikaan Jim Morrisonin kanssa. Sivukaupalla sadatellaan miten Oliver Stonen leffa oli jokaisella tavalla väärin. Bonuksena noin kymmenen sivua perusteluja miksi Rayn mielestä oli hyvä idea julkaista muutamat uudet Doors-levyt vielä Morrisonin kuoltua (ja miten hienoja levyjä ne olivatkaan!). Masokistina voisi joskus lukea tästä suomennoksen.

Tää tuntui aikoinaan vastineelta siihen Densmoren joitain vuosia aiemmin ilmestyneeseen Riders On The Strom-kirjaan jossa se uskalsi vähän kritisoidakin Morrisonia. Muistan, että Morrison-uskoa tunnustaneet sen aikaiset bändikaverit ei tosta Densmoren kirjasta tykänneet mikä tietenkin teki siitä itseni mielestä vielä paremman.

Tota Manzarek-suomennosta pääsin aikoinaan n. puoleen väliin.

[janoinen sankari]

Kun Suomi-Rock puri ja löi ei ole häävi opus. Hyllyssä toki.

Hyllyssä kyllä, mutta vielä lukematoinna. Ilmeisesti ei kannatakaan lukea?

Yritin kahlata tätä läpi mutta ei tullut mitään. Paskaa

[Hardcore-Mummo]

Nyt tuli mieleen Wolfgang Flürin I was a robot-kirja. Joka toki on kiinnostava kurkistus bändin kulissien taakse, mutta kärsii ankeasta englanninkielestä, vaivaannuttavista bändäritarinoista ja tunnelmasta että ei tässä nyt loppujen lopuksi niin kiinnostavaa kerrottavaa ollutkaan mutta koitetaas nyt saada tämä 366 sivua jotenkin kasaan.

[jaxen]

Kun Suomi-Rock puri ja löi ei ole häävi opus. Hyllyssä toki.

Hyllyssä kyllä, mutta vielä lukematoinna. Ilmeisesti ei kannatakaan lukea?

Kaikki, toistan kaikki ovat pitäneet tätä paskana kirjana. Poislukien varmaan Mato Valtonen ja Moog Konttinen.

[jaxen]

Johnny Winter elämäkerta "Rankkaa menoa" on suomennettu silleen kivasti että voi mielessään kuulla jonkun Kummelihahmon lukemassa kyseistä opusta.

Sä oot vaan liian hesalaistunut tai jotain koska

Kerrankin myös suomennos on lähes niin hyvä kuin se vain voi olla! (...) Kallio-Punavuori -akselilla käytettävien muotisanojen sijaan asioita kuvaillaan sanoin, jotka lienevät ymmärrettäviä vielä loppuvuodestakin. Sen vuoksi tähän kirjaan kannattaa myös kielityön ammattilaisen tutustua, vaikkei aihe kiinnostaisikaan.

jos se on Iso-Pebe-kieltä ni sit vois lukeekki

Jussi-Niemi-kieltä, joka voi tosiaan olla uhka ja/tai mahdollisuus.

Tykkäsin tosta ehkä.

[Donkey Angler]

Nyt tuli mieleen Wolfgang Flürin I was a robot-kirja. Joka toki on kiinnostava kurkistus bändin kulissien taakse, mutta kärsii ankeasta englanninkielestä, vaivaannuttavista bändäritarinoista ja tunnelmasta että ei tässä nyt loppujen lopuksi niin kiinnostavaa kerrottavaa ollutkaan mutta koitetaas nyt saada tämä 366 sivua jotenkin kasaan.

Kraftwerkin bändäriskene kiinnostaa ujosti.

[Hardcore-Mummo]

Nyt tuli mieleen Wolfgang Flürin I was a robot-kirja. Joka toki on kiinnostava kurkistus bändin kulissien taakse, mutta kärsii ankeasta englanninkielestä, vaivaannuttavista bändäritarinoista ja tunnelmasta että ei tässä nyt loppujen lopuksi niin kiinnostavaa kerrottavaa ollutkaan mutta koitetaas nyt saada tämä 366 sivua jotenkin kasaan.

Kraftwerkin bändäriskene kiinnostaa ujosti.

No siis lähinnä Flür kertoilee omia panojuttujaan. Hütter ja Schneider nyt vaan polkee pyöriään.

Jälkimmäisestä saatiinkin kirjan parhaat naurut: jompikumpi ajoi pyörällään pahan kolarin ja oli päiväkausia tajuttomana sairaalassa. Kun lopulta tokeni oli ensimmäiset sanat MITEN PYÖRÄLLE KÄVI??!

[Hyödytön idiootti]

Ray Manzarekin "Light My Fire - My Life With The Doors" on tuskastuttavan suurta myötähäpeää tuottavaa omakehua ja vakuuttelua siitä miten hyvä kaveri hän kertakaikkiaan olikaan Jim Morrisonin kanssa. Sivukaupalla sadatellaan miten Oliver Stonen leffa oli jokaisella tavalla väärin. Bonuksena noin kymmenen sivua perusteluja miksi Rayn mielestä oli hyvä idea julkaista muutamat uudet Doors-levyt vielä Morrisonin kuoltua (ja miten hienoja levyjä ne olivatkaan!). Masokistina voisi joskus lukea tästä suomennoksen.

Joskus on tämä tullut luettua, ja en muista muuta kuin että oli ihan hauskaa lukea avautumista Stonen Doors leffasta.

[Mekaaninen äänensärkijä]

ABBA - koko tarina, jota oli tekemässä mm. Andrew Loog Oldham kompastui heti alkusivuilla omaan ylimieliseen näppäryytensä. Ei jatkoon.

Mellerin Leksan ROCK ei todellakaan kuulu tähän ketjuun. Kirja, jossa pokkana todetaan:

He ilmeisesti matkivat KISSiä: homoilivat ja palvoivat outoja esineitä.

Ei voi olla huono.