Tänään kuunnellaan täällä Bottisen ja muiden kanssa Bruce Dickinsonin uusi levy

[Kapteeni Lara Corleone Koukku]

Pitäisi varmaan itsekin ottaa kuunteluun tämä

[Hellton Råtbutcher]

Kahden sinkun perusteella jätän itse kuuntelematta tämän levyn.

Get out

[Hellton Råtbutcher]

Kuudes kuuntelu kerta ja on tosiaan kiva kuunnella pitkästä aikaa brucen juttuja jotka ei tunnu venytetyiltä ja ylipitkiltä.

[B.B. Bottinen]

Otetaas muutama makupala taas tähän väliin

[Mursuviiksi]

Tuli nyt pyöräytettyä toi ekan kerran ja oikein hyvältä vaikuttaa. Pitää kuunnella tossa myöhemmin uudestaan ja keskittyä paremmin. Enemmän tää kiinnostaa kuin noi kaksi viimeisintä Iron Maiden levyä.

[Pöydällä nakki ja pullo vodkaa]

olen alkanut lämmetä rain on the gravesille

[Hellton Råtbutcher]

olen alkanut lämmetä rain on the gravesille

Sama

[Höpöttää yksinään Iron Maidenista]

olen alkanut lämmetä rain on the gravesille

Sama

Tässä on kyllä perkeleen komeeta laulua kertsissä

[Höpöttää yksinään Iron Maidenista]

Mutta siis AAAAH tässä Eternityssä nämä mieskuoro taustat tossa soolojen jälkeen

[B.B. Bottinen]

[B.B. Bottinen]

Tämmöinen ihan hyvä kymmenen minuutin paketti tän hetken tilanteesta ja siitä mitä kiertueella on luvassa

[Iron Jorpe]

Alan kyllä jatkuvasti kääntyä positiivisemmalle kannalle levyn suhteen, kun kuuntelukerrat lisääntyy. Rain on the Graves ja Shadow of the Gods on ehkä vaikeimmat palat toistaiseksi, mutta eri syistä. Levyhän on varsin hapokas kokonaisuus. Kontekstia joutuu hakemaan paljon laajemmalta skaalalta kuin pelkästään vertaamalla edellisiin kolmeen soololevyyn, jotka edusti keskenään aika yhtenäistä tyyliä. Tämä on vähän kuin 1997-2005 tuotanto vedettynä Balls to Picasso/Skunkworks -filtterin läpi ja siihen päälle vielä vähän sitä Maidenin keikoilla nähtyä lisääntynyttä teatraalisuutta.

Mutta nyt kun asiaa ajattelee niin olen tainnut jo ainakin kolmessa viestissä sanoa nämä samat jutut vähän eri sanoin se on se kun levy jää jotenkin häiritsemään aina kuuntelujen välille ja sitten on pakko kuunnella uusiksi ja yrittää saada otetta tästä ja luulen että olen nyt päässyt sinuiksi levyn kanssa

[B.B. Bottinen]

Kuuntelin tän taas kuntosalilla ja mähän hemmetti vieköön tykkään tästä levystä aika paljon

[B.B. Bottinen]

Harkitsen myös vinyylikaupoilla käymistä

[B.B. Bottinen]

Alan kyllä jatkuvasti kääntyä positiivisemmalle kannalle levyn suhteen, kun kuuntelukerrat lisääntyy. Rain on the Graves ja Shadow of the Gods on ehkä vaikeimmat palat toistaiseksi, mutta eri syistä. Levyhän on varsin hapokas kokonaisuus. Kontekstia joutuu hakemaan paljon laajemmalta skaalalta kuin pelkästään vertaamalla edellisiin kolmeen soololevyyn, jotka edusti keskenään aika yhtenäistä tyyliä. Tämä on vähän kuin 1997-2005 tuotanto vedettynä Balls to Picasso/Skunkworks -filtterin läpi ja siihen päälle vielä vähän sitä Maidenin keikoilla nähtyä lisääntynyttä teatraalisuutta.

Mutta nyt kun asiaa ajattelee niin olen tainnut jo ainakin kolmessa viestissä sanoa nämä samat jutut vähän eri sanoin se on se kun levy jää jotenkin häiritsemään aina kuuntelujen välille ja sitten on pakko kuunnella uusiksi ja yrittää saada otetta tästä ja luulen että olen nyt päässyt sinuiksi levyn kanssa

Haluatko kommentoida tarkemmin, että miksi Shadow of the Gods ei maistu? Itelle tuo on levyn top 3 -biisi. Omaan makuuni toi alkupuolen melko yksinkertainen melodia toimii mainiosti, ja kun Bruce pääsee lopulta revittelemään oikein komeasti (epäilen, että tässä kohdassa on hyödynnetty jotain ikivanhaa lauluraitaa, kun laulu kuulostaa niin vaivattomalta ja ylipäätään nuoremmalta Dickinsonilta) särökitaroiden pamahtaessa soimaan, niin itse olen jo aivan fiiliksissä. Ton jälkeen sitten lähdetäänkin aika eri tunnelmiin, ja tosta rankemmastakin runttauksesta ite tykkään siinä missä alkupuolen tunnelmoinnistakin. Tuotannoltaankin tämä on mun mielestä yksi levyn onnistuneimmista biiseistä, eikä sitä demomaisen ohutta soundia oo havaittavissa, mikä Rain on the Gravesissa ainakin minua häiritsee.