Tupruttelun semiotiikasta Tolkienilla sais kyllä paljon irti, siis vielä paljon enemmän kuin mitä on yleensä saatu. Piippuhenkosten vetäminen assosioidaan miesten väliseen kilpailuun (Gandalf pössyttelemässä Sarumanin kiusaksi Valkoisen neuvoston kokouksessa), miesten väliseen bondaamiseen ja toveruuteen (Pippin jakamassa piippunsa Gimlin kanssa), voitonhetkiin (Rautapihan valtauksen jälkeiset sauhuttelut) ja jopa surutyön välineeksi (Merri polttelemassa Théodenin muistolle).
Ja tietysti se, että piipputupakka on etnisen identiteetin välikappale ja kansallinen ylpeydenaihe, mutta samalla myös jotain, mistä tulee yhteiskunnan muuttuessa materialistisemmaksi ja vieraantuneemmaksi pelkästään vain vallankäytön väline. Hobitit on keksineet piippukessun viljelyn ja se on osa maaseutuidylliä ja perinnäistapa, mutta lopulta se on Lotho S-R ja sen Big Tobacco joka kaappaa Konnussa vallan ja pystyttää maahan fasistisen diktatuurin, eli tupakalla omaisuutensa tienannut kapitalisti tuhoaa Arkadian.
