Vähän turautteluksi meni tuokin. Valkeilla pelasin ranskalaista puolustusta vastaan ja etenemismuunnelmaan mentiin. Mulla on nyanssit aika hukassa ranskista vastaan, mutta pääsin aika tutun oloiseen asemaan.
Sitten loppuikin vähän suunnitelmat ja eka etenin kuningatarsivustan sotilailla ja sitten vielä g4 ja f4 VOI POJAT! Nyt alkoi jo vähän tuntumaan oma asema haavoittuvalta ja dynaamisesti vastustajan edulta. Nykäsin vielä a5 uhaten b6-ruudun kuningatarta, johon vastustaja vastasi Dxa5, koska olin unohtanut että olin manöveerannut a1-ruutuun lähetin ja torni oli siis jossain huitsin vitussa. Noniin eli alkoi olla jo todella huono fiilis ja seuraavat siirrot menikin miettiessä selvitymistä välillä jopa luovutusta harkiten.
Vastustaja kuitenkin pelasi mielestäni vähän turhan varovaisia siirtoja, sain jopa voitettua takaisin sotilaan enkä mattiinkaan joutunut. Aikapula varmasti osiltaan tätä selitti ja lopulta vastustaja meni vielä häviävään upseerien vaihtoon ja piste mulle!
Vielä kun turauttelua saisi vähemmälle, niin hyvä tulee. Kait sitä voi olla tyytyväinen, ettei mennyt heti luovuttamaan kesken kaiken. Semmoinen oli ensimmäinen pitkä pelini.
