Orionissa alkaa Visa Mäkinen-elokuvasarja

[maailman paras hallitusohjelma]

VOI JUKU MITÄ ELOKUVIA! – VISA MÄKISEN MIELETÖN, MIELETÖN MAAILMA
Erikoisnäytökset





Porilainen Visa Mäkinen (s. 1945) oli 1980-luvun ahkerin suomalainen pitkien elokuvien ohjaaja Anssi Mänttärin ohella. Hänen hyväntahtoinen, hauskanletkeä ja häpeilemättömän rahvaantajuinen tuotantonsa on kuitenkin jäänyt ensi-iltakierrosten jälkeen pitkälti televisio- ja tallennekatseluiden varaan. Filmikopioina teattereissa Mäkisen elokuvista on nähty lähinnä vain Yön saalistajia (1984) pariin otteeseen. Nyt tarjoutuu odotettu tilaisuus nauttia Mäkisen vähintäänkin kulttuurihistoriallisesti merkittävistä elokuvista alkuperäisessä muodossaan.

Vuosiin 1979-1985 ajoittuva paketti on sukellus aikaan, jolloin elokuvissa käyminen oli vielä täysin verraton vapaa-ajaton houkutus ja riski. Mäkisen aikanaan kovinkin naureskellut ja paheksutut elokuvat ovat ikään kuin katkeransuloisesti patinoituneet ajan myötä. Nyt ne tarjoavat ainutlaatuisen vauhtimatkan helsinkikeskeisen elokuvakulttuurin unohdetulle länsirannikkolaiselle kääntöpuolelle, joka pelasi aivan omilla esteettisillä säännöillään.

Visa Mäkinen -sarjan on suunnitellut ja kuratoinut elokuvatoimittaja Jukka Sammalisto. Sarja alkaa 3.8.


VOI JUKU – MIKÄ LAUANTAI (1979)

Lomailun ja viikonlopun riemu on kenties hieman hämärtynyt omassa ajassamme, kun vapaa-ajan merkitys ja mahdollisuus on painottunut entistä enemmän arkenakin. Visa Mäkisen esikoiselokuva Voi juku – mikä lauantai (1979) vie nimensä mukaisesti yhtenäiskulttuurin sydämeen, jolloin lauantai oli vielä itsestäänselvästi viikon ykköspäivä. Kahden aviomiehen kalareissusta ja heidän vaimojensa samanaikaisesta mökkiretkestä kertova kesäinen komedia on umpiporilaisen elokuvataiteen jo miltei myyttinen työntö rantapusikosta kulttuurin merelle. Käsikirjoituksesta vastaa ohjaaja itse Margit-vaimonsa kanssa. Omistautunutta autoilua, huoltsikoita, diskoilua, kahvittelua, luonnon helmaa, hevoskyytiä, lentonäytöstä, liftikyytiä, motocrossia, pontikkaa ja monenlaista kulutushyödykettä pursuava elokuva on menoa ja meininkiä -tyylistä suomalaista todellisuutta Koijärvi-liikkeen vuodelta.

KAIKENLAISIA KARKULAISIA (1981)

Visa Mäkisen toisen ja kolmannen elokuvan taustalla oli jo ulkoporilaisiakin kykyjä. Kaikenlaisten karkulaisten käsikirjoitus tilattiin TV2:n supersuositulla Tankki täyteen -sarjalla (1978) yhdessä Neil Hardwickin kanssa läpilyöneeltä Jussi Tuomiselta. Kuvitteellisessa Drommendahlin pikkukaupungissa tapahtuva vankikarkurien seikkailu on elokuva, jossa Mäkinen saa tilaisuuden ehkäpä kaikkein kirkkaimmin analysoida valtakunnan tilaa. Kesäkuussa 1981 kuvattu teos ennakoi jo suurta käännettä, kun Kekkosen kausi on jäämässä taakse ja vaihtumassa Koiviston ajaksi. Kaikin puolin rattoisa Kaikenlaisia karkulaisia on aikansa humorististen huippumiesnäyttelijöiden juhlaa, mukana riehakoivat Leo Lastumäki, Tenho Saurén, Kauko Helovirta ja Pekka Autiovuori. Sittemmin Kotikatu-sarjassa bensisyrittäjä Karin Luotolana tutuksi tullut Anitta Niemi nähdään uransa keskeisimmässä elokuvaroolissa kirjastovirkailijana.


AGENTTI 000 JA KUOLEMAN KURVIT (1983)

Megasuosittujen James Bond -seikkailujen itsetietoisena pastissina pidetty Agentti 000 ja kuoleman kurvit oli Mäkisen aluevaltaus puhtaan toimintaelokuvan saralla. Käsikirjoittajana oli tällä kertaa vankka mainostelevisiolainen, kivikasvo Ismo Sajakorpi. Agentti 000:n roolin sai Ilmari Saarelainen, hervottomuudessaan melkeinpä toismaailmallinen tamperelaisnäyttelijä. Erästä agenttikollegaa näyttelee Suomeen muuttanut englantilainen Johnny Wood, jolla oli kokemusta Roger Mooren sijaisnäyttelijänä. Yleisesti ottaen näyttelijäkaarti tuntuu yhä valtakunnallisemmalta ja kuppikunnattomalta. Keksijätohtorina nähdään itse Jukka Sipilä. Agentti 000 ja kuoleman kurvit onkin häikäisevä osoitus siitä, kuinka Mäkisen visionäärisiin, vaikkakin kriitikoiden lyttäämiin elokuviin suostui jo halukkaita näyttelijöitä monelta taholta. Mäkinen oli noussut luovuutensa huipulle ja autoja romutettiin ennätyksellisesti.


VAPAA DUUNARI VILLE-KALLE (1984)

Jos Visa Mäkisen tuotantoa pitäisi avata yhdellä elokuvalla, Vapaa duunari Ville-Kalle olisi oiva ehdokas. Vakiokasvo Allan Tuppurainen esittää nimihenkilöä, kartanon kuopusta, joka on kallistunut kotitiliuksillaan luonnonsuojeluun. Isänsä raivoa paetessaan Ville-Kalle päätyy seikkailemaan Porin keskustaan ja sen rajattomalta tuntuvaan mahdollisuuksien maailmaan. Vapaa duunari Ville-Kalle on syvästi omanlaisensa kasvutarina, joka liikkuu suvereenisti kaikenkarvaisten pätkäduunien, valintatalojen ja ohjelmatoimistojen maailmassa. Niin sanottua halpaa kulttuuria ei ole suomalaisessa elokuvassa käsitelty yhtä avoimesti ja autenttisesti ehkä koskaan. Käsikirjoittajaksi Mäkinen oli kutsunut nuorisokirjailija Kari Levolan, joka oli kritisoinut Mäkisen tuotantoa Porin lehdessä. Mukana menossa on myös Irwin Goodman.

PEKKA & PÄTKÄ JA TUPLAJÄTTIPOTTI (1985)

Ola Fogelbergin luomasta sarjakuvahahmosta Pekka Puupäästä oli tehty suosittu mustavalkoinen elokuvasarja 1950-luvulla. Sen viimeisestä filmistä oli kulunut neljännesvuosisata, kun valkokankaille saapui Visa Mäkisen porilainen väriversio. Puupään roolin peri Esa Pakariselta isompi tamperelainen Mauri Kuosmanen ja Pätkän rooliin pestattiin raumalainen Jaakko Kallio. Ensimmäistä ja viimeistä kertaa Mäkinen saapui kuvaamaan elokuvaansa myös Helsinkiin. Idea Pekka Puupään uudesta tulemisesta oli Kari Uusitalon, joka Mäkisen mukaan oli hänen ainoa ulkopuolinen tukijansa ja kannustajansa. Käsikirjoittajana toimi Ismo Sajakorpi salanimellä K. Reisi. Heikosti menestynyt Pekka & Pätkä ja tuplajättipotti aloitti jo tietyllä tapaa Mäkisen myöhäistuotannon, joka joutui etsimään entistä epätoivoisemmin paikkaansa yhä kosmeettisemmaksi käyvässä elokuvakulttuurissa.

[Montun kurkkukippo]

Likainen Puolitusina kun ois vielä, niin voi juku

[Folke Eriksson]

Ja siellähän taitaa alkaa just Pi pi pil… pilleri, harmi kun ei ite päässyt paikalle

[maailman paras hallitusohjelma]

Harmittaa kun näille ei ole enkkutekstejä, tekis mieli tutustuttaa ranskalainen cinefiili puolisoni suomalaisen auteurin Visa Mäkisen maailmaan.

[harry-irene]

Harmittaa kun näille ei ole enkkutekstejä, tekis mieli tutustuttaa ranskalainen cinefiili puolisoni suomalaisen auteurin Visa Mäkisen maailmaan.

kaksi sanaa: chuchotage