Toksinen terapiakulttuuri

[Tollundin mies]

Terapiassa ei tuputeta osallistimaan yhteiskuntaan kai

Terapiassa yritetään auttaa ihmistä löytämään ja käsittelemään vaikka elämää rajoittavia traumojaan, omaa elämää hankaloittavia toiminta- sekä ajatusmalleja jne. Ei ole mitään mystistä siinä tai hopealuoti kaikkiin mieleen liittyviin haasteisiin.

Moniin mielen haasteisiin myös sopii paremmin jokin muu hoito-/ratkaisumuoto.

Mutta kaikki terapiamyönteisyyskään ei tietty ole toksista ja kuten Digis tuossa totesi, terapiassa kuin muissakin hoitomuodoissa yleensä keskitytään olemaan terapoitavan tukena, ei minään kapitalistisen yhteiskunnan kätyrinä palauttamassa viallista mutteria takaisin koneistoon.

Näissä terapeuttinen valta -keskusteluissa se kritiikin kohde ei ole vain tai välttämättä edes pääasiassa psykoterapia ja mitä siellä tehdään tai tapahtuu. Puheena on laajempi yhteiskunnallinen ilmiö ja kulttuurin muutos. Eva Illouz on puhunut "emotionaalisesta kapitalismista" (so. aiemmin yksityisinä ja intiimeinä pidettyjen emootioiden sekä tunteiden muuttuminen julkisten kertomusten kohteeksi ja siten kulutuksen moottoriksi), Ehrenberg puolestaan sosiaalisen toiminnan ihanteiden muutoksesta, jossa "kurinpitoon, mekaaniseen tottelevaisuuteen, yhdenmukaisuuteen ja kiellettyyn perustuva yhteiskunta antaa yhä enemmän tilaa sellaiselle, jossa oleellisia ovat henkilökohtaiset saavutukset, valinta, omaehtoisuus ja yksilöllinen aloitteellisuus"... Kokoava termi näille jutuille, sikäli kuin ne liittyvät tämän topikin aiheeseen, voisi olla "terapeuttinen kulttuuri". Siitä oli Turun yliopistossa nyt kai jo päättynyt Suvi Salmenniemen vetämä tutkimushankekin. Jos viimeksi mainittu kiinnostaa, eikä ole tuttu, niin tällainen siihen liittyvä haastattelu löytyi

Toki se on sanottava, että tuollaiset laajojen yhteiskunnallisten kehityskulkujen maalailut voivat olla vähän empiirisesti epäteräviä... ja jos aletaan sössöttämään jostain uusliberalismista ja subjektivaatiosta, niin en tiijjä... Mutta on noissa mainittujen henkilöjen analyyseissä minusta itua.

Mutta pointtina vain, että ei se keskustelu tai kritiikki välttämättä palaudu siihen, että onko henkilön x hyödyllistä mennä terapiaan vaiko ei ja onko psykoterapia millainen hoitomuoto ja niin edelleen. Riena tähän liittyvää juttua toki postasikin jo tuonne alkusivuille, kai.

[Koiponen]

kansanradioon soitti joskus työtön nainen ja sanoi että oli pakko muuttaa maalle koska siellä voi sentään tehdä polttopuita ja muuta puuhastelua, kaupungissa olisi pää seonnut.

[Peukaloisen retket]

kansanradioon soitti joskus työtön nainen ja sanoi että oli pakko muuttaa maalle koska siellä voi sentään tehdä polttopuita ja muuta puuhastelua, kaupungissa olisi pää seonnut.

Mulle riittää viteoiden katselu, lukeminen, pelaaminen, musiikin kuuntelu ja piffaaminen. Ja viikonloppuisin päihteitä kiitos.

[Mörkyli]

Tunnetyö on nykyää alkanu tarkoittaa ilmeisesti hoivaa ja välittämistä ihmissuhteissa, mikä on melko kaukana siitä mitä ko. termi on alunperin meinannut.

Meinaatko sä tota Arlie Hochschildia?

What Is Emotional Labor, and Why Does It Matter?

A server smiles and soothes an angry customer who wasn’t happy with his meal. A mom gently coaxes her toddler out of a tantrum when dad can’t deal with it. A woman visits her ill father-in-law in the hospital because her partner can’t go there without feeling upset.

Each is an example of “emotional labor,” or putting another’s feelings and desires before your own. This kind of work is important, and essential—but, according to journalist Rose Hackman in her new book Emotional Labor, often invisible. First coined by sociologist Arlie Hochschild in her 1983 book The Managed Heart, “emotional labor” was initially used to describe the “specific form of work expected of workers in the service industry,” Hackman says.

In the decades since, the term has expanded—and in 2015, “emotional labor” entered the mainstream to include all of the emotional work that happens at home and in communities, as well. “To me it didn’t make sense to separate out the two,” Hackman says. “If anything, it hurt the overall point. We don’t call physical labor in private something different than physical labor for a fee,” Hackman says. (Hochschild has endorsed Hackman’s book).

Hackman describes emotional labor as “the editing work of emotions that someone would do in order to have an effect on the emotions of someone else.” It happens in formal as well as informal settings, but is often “offloaded onto women,” or other disadvantaged groups in society. She says that even if this kind of work is noticed, it still goes unpaid. And if we continue to ignore and devalue it, we are exacerbating inequality.

https://greatergood.berkeley.edu/articl ... _it_matter

[ei vittu mikä meno]

En tiiä mutta tuli taas mieleen kun yksi kaveri ei meinannut uskoa kun sanoin etten ole koskaan käynyt psykiatrilla tai psykologilla.

Ite etehdyin pari kertaa käymään mutta kun terapeutti neuvoi että kannattaa nukkua hyvin, syödä säännöllisesti ja keittää lapsille puuroa aamupalaksi, totesin että ihan hyviä neuvoja mutten varsinaisesti ole niitä vailla ja lopetin.

[Man-Thing]

kansanradioon soitti joskus työtön nainen ja sanoi että oli pakko muuttaa maalle koska siellä voi sentään tehdä polttopuita ja muuta puuhastelua, kaupungissa olisi pää seonnut.

Ymmärrän. Tykkään itsekin tästä että on tilaa, hiljaista ja saa puuhastella. Muutaman vuoden asuin yksiössä kaupungissa välissä ja siellä tuli lähinnä dokattua. Olihan siinä tietty kaikkea muutakin ja olis pitänyt aikaisemmin hakea apua tiettyihin juttuihin. Se oli just sitä että kyllä miehen pitää pärjätä.

[skibidi murder]

Toihan on ihan typerä juttu mörssää toi Hochschildin alkuperäinen ja työläästi tehty erottelu emotion workin ja emotional labourin välillä yhteen.

[Helga Velvet]

En kyllä ymmärrä tätä naiset tekee niin paljon tunnetyötä kulmaa, mikä näissä keskusteluissa nousee esiin? MItä tää niinkun tarkoittaa, poikkiksen äidiksi rupeamista?

Varmaan äärimmäisenä esimerkkinä voi sitäkin tarkoittaa mutta siis ihan vaan puolison tunteiden huomiointia

Eikö empatian osoittaminen ole ihan perus ihmisenä olemista, eikä mitään tunnetyötä?

En ehkä ihan täysin noita synonyymeiks pistäis, mutta osittain kyllä ja siks se onkin niin surullista/ankeaa että se jakautuu parisuhteissa epätasaisesti

[Riena]

Toihan on ihan typerä juttu mörssää toi Hochschildin alkuperäinen ja työläästi tehty erottelu emotion workin ja emotional labourin välillä yhteen.

Oon miettinyt, miten ton erottelun tekee suomeksi. Varmaan joku on tehnytkin.

[Helga Velvet]

En kyllä ymmärrä tätä naiset tekee niin paljon tunnetyötä kulmaa, mikä näissä keskusteluissa nousee esiin? MItä tää niinkun tarkoittaa, poikkiksen äidiksi rupeamista?

Varmaan äärimmäisenä esimerkkinä voi sitäkin tarkoittaa mutta siis ihan vaan puolison tunteiden huomiointia

Eikö empatian osoittaminen ole ihan perus ihmisenä olemista, eikä mitään tunnetyötä?

En ehkä ihan täysin noita synonyymeiks pistäis, mutta osittain kyllä ja siks se onkin niin surullista/ankeaa että se jakautuu parisuhteissa epätasaisesti

Ja oikeestaan vituttaa aina tiettyjen aihepiirien kohdalla tollanen ”daa eiks se oo ihan perus ”. Sillee hyvä jos se sun kohdalla on, mutta se ei silti ilmiötä poista tai tee jotenki vähemmän todeksi

[skibidi murder]

Toihan on ihan typerä juttu mörssää toi Hochschildin alkuperäinen ja työläästi tehty erottelu emotion workin ja emotional labourin välillä yhteen.

Oon miettinyt, miten ton erottelun tekee suomeksi. Varmaan joku on tehnytkin.

Ehdotetaan vaikka: emotionaalinen työ ja emotionaalinen palkkatyö.

[Hector Savage]

kansanradioon soitti joskus työtön nainen ja sanoi että oli pakko muuttaa maalle koska siellä voi sentään tehdä polttopuita ja muuta puuhastelua, kaupungissa olisi pää seonnut.

[Uutiset ja mää]

En kyllä ymmärrä tätä naiset tekee niin paljon tunnetyötä kulmaa, mikä näissä keskusteluissa nousee esiin? MItä tää niinkun tarkoittaa, poikkiksen äidiksi rupeamista?

Varmaan äärimmäisenä esimerkkinä voi sitäkin tarkoittaa mutta siis ihan vaan puolison tunteiden huomiointia

Eikö empatian osoittaminen ole ihan perus ihmisenä olemista, eikä mitään tunnetyötä?

En ehkä ihan täysin noita synonyymeiks pistäis, mutta osittain kyllä ja siks se onkin niin surullista/ankeaa että se jakautuu parisuhteissa epätasaisesti

Ja oikeestaan vituttaa aina tiettyjen aihepiirien kohdalla tollanen ”daa eiks se oo ihan perus ”. Sillee hyvä jos se sun kohdalla on, mutta se ei silti ilmiötä poista tai tee jotenki vähemmän todeksi

Vielä kun joku laukaisee kunnon spiraalin mainitsemalla tässä kontekstissa m-sanan niin ai että...

[Äŋ, verinokkaeläin 囧]

jotenkin ärsyttävä topik siitä perspektiivistä, että on hakeutunut viidesti terapiaan kertaakaan sinne pääsemättä niin vähän turhaa sivustahuutelua ja meen muualle, nykyään taas ei ole taloudellisesti mahdollista vaikka saisi kelakorvauksen

eikö sossu maksa niitä enöö?

[skibidi murder]

Toi emotionaalisen työn debatti on aika pitkä ja siihen on myös tosi eriäviä näkemyksiä niillä ketkä sitä työtä tekee, ja ammattikunnilla jotka tekee jotain läheltä liippaavaa. Reproduktion ns. emotionaalisen komponentin korostaminen fyysisen työn edelle voi meikkaa senssiä tolle toimittajalle ja se oli hoivan teoriassa iso juttu aikanaan, mutta esimerkiksi hoitajakuntaa on lähihistoriassa vituttanut heidän ammattitaitonsa rinnastaminen kodin piirissä tapahtuvaan hoivaan ja perseenpyyhintään ja sen sijaan on korostettu professionalismia jolla on tieteellinen pohja hoitotieteissä sekä työn raakaa fyysisyyttä. Nää asiat tietysti liittyy yhteiskunnan asenteisiin ja hierarkioihin sekä ammattikuntiin joilla itsessään on myös yhteiskunnallista valtaa jonnin verran.