Piffin lokakuun kauhuleffamaratooni

[Bebob Wino]

8.Alligator (1980,Lewis Teague)

Näitä "luonto iskee takaisin"juttuja oli tietysti väsätty jo ennen Tappajahaita mutta Spielbergin klassikko räjäytti pankin.Olen pitänyt Alligaattoria vain tympeänä rip-offina ja elokuva jäänyt katsomatta mutta tämähän oli hyvinkin positiivinen yllätys.En muistanut ollenkaan että tässä on käsikirjoittajana John Sayles joka toki oli jo aiemmin kynäillyt Joe Danten Piranhan(1978) ,Saylesin omilla ohjauksilla ei ole mitään tekemistä kauhun kanssa mutta niin vain hänkin aloitti uransa Roger Cormanin exploitaatiotehtaassa.Alligaattorin käsikseen hän ujutti jännityksen ja huumorin ohella varsin osuvaa kritiikkiä:suuryhtiön epäilyttävien tieteellisten kokeiden seurauksena viemäreihin on dumpattu eläinten raatoja jotka on pumpattu täyteen ties mitä myrkkyjä.

[Bebob Wino]

Blood Feast (1963)

Kunnon käppää Kyllähän tää nauratti, ainaki puoleen väliin asti missä kohdin alko vähän uuvuttaa ja lopussa sitten taas kunnon sekoilu päälle. Helvetin hyvät ja ankeet musat!

En jaksa googlettaa tai muutenkaan tarkistaa mutta vetelen ulkomuistista että Lewis,joka sävelsi itse tuon "hypnoottisen"musiikin,totesi että säveltäminen oli paljon vaivalloisempaa ja vei enemmän aikaa kuin itse elokuvan ohjaaminen.

[rokkaa.gif]

12. Halloween Kills (2021)



Hyvät musat ja muutama mainion nihkeä tappokohtaus. Eihän tässä muuten ollut mitään mieltä, varsinkin loppupuolella lähtee pahasti laukalle. Tulee varmasti silti katsottua ens vuonna trilogian viimeinen osa.

[Vilja heilimöi, minä en]

12. The Undead (1957)

Taas mennään hypnoosilla ajassa taaksepäin, tällä kertaa jonnekin noitavainojen ajoille. Tarjolla jälleen kerran haahuilua sumuisissa goottilavasteissa, kumisia hämähäkkejä ja lepakoita, koukkunokkainen noita ja vaikka mitä. Roger Corman taisi olla tuotteliaimmillaan tähän aikaan ja tykitteli leffoja noin parin kuukauden välein. Yllättävää kyllä jälki on jotakuinkin poikkeuksetta vähintään viihdyttävää, vaikka budjetti (tai leffan stoori) olisi kuinka minimaalinen. Kuten myös tässä tapauksessa.

[Donkey Angler]

1. No One Gets Out Alive

Kelpo sovitus Adam Nevillin romaanista, hienosti kuvattua ja lavastettua kolkkoa menoa.

2. The Strangers

Itselle vanha tuttu koti-invaasio horror ei enää potki yhtä lujaa kuin ennen. Liv Tyleria on toki aina kiva katsella.

3. The Crazies (2010)

Aika monesti oon tän jo katsonut ja silti jaksaa viihdyttää. Hyvää paranoiaa ja mäiskettä.

[juissi]

Profondo Rosso.
En oo pitkään aikaan kattonu niin piti kattoa ja olihan se hyvä. Ja Goblin toimi niinku aina.

[Fun Beerman]

Vähän jälkijunassa pääsin tähän mukaan mutta koetetaan nyt kiriä sanotaan vaikka tusinaan leffaan. Ekana tällainen mainio pläjäys:



1. Night Train to Terror

Usemmasta eri leffasta ja stock footagesta kokoon kursittu, upean kotikutoinen frankenstein. Palaset on liimattu yhteen kohtauksilla, joissa yöjunalla matkustavat Saatana ja Jumala nokittelevat ja päättävät ihmisparkojen kohtaloista – jostain syystä junassa on mukana myös ilmeisesti musavideota kuvaava geneerinen kasaripop-bändi (ei rock kuten julisteessa väitetään), jonka laulaja esittää myös täysin yllättäen mihinkään liittymättömän breakdance-numeron. Mukana lisäksi tuleva rva Hulkko eli meidän ÄNTSELA!

Itse episodit on tietenkin näytelty asiaankuuluvan kalkkunaisesti ja leikattu täysin päin vittua, jopa siinä määrin että simppeleistäkin juonikuvioista on vaikea saada tolkkua Hienoja ideoita on kyllä riittänyt siitäkin edestä, mm. jännitystä elämään (tai kuolemaan) etsivien eksentrikkojen "death club". Viimeisessä pätkässä nähdään myös aivan killeriä nukkeanimaatiota, joka saa harryhausenit näyttämään viime vuoden Marvel-blockbusterilta. Goreakin paikka paikoin ihan kivasti.

Vahva suositus, jos genre yhtään puhuttelee!

[Folke Eriksson]

1. Blind Beast (1969, Yasuzo Masumura)

Spoiler:

Oli kyllä hieno pätkä ja printtikin huippukunnossa. Tuskin tulee ihan heti uusintaa, kun oli kuulemma aika kallis näytös. Masumuralta olin nähnyt aiemmin vaan hyväntuulisen satiirin Giants and Toys, jota ei oikeastaan tunnista edes saman ohjaajan teokseksi. Blind Beast alkaakin suht ”normaalisti”, alkupuolisko muistutti hieman Wylerin Neitoperhoa. Loppua kohti meno muuttuukin paljon kipeämmäksi, leffan raju maine oli toki tiedossa, joten sitä osasi tavallaan odottaa. Olisi ehkä toiminut vielä paremmin, jos ei olisi lukenut mitään etukäteen. Tuli myös mieleen jotkut Teruo Ishiin työt, jonka vika leffa Blind Beast vs. Dwarf perustuu ilmeisesti saman kirjoittajan teoksiin (vai peräti samaan tekstiin) kuin Masumuran Blind Beast.

2. Island of Death (Nico Mastorakis, 1976)
Odotin viihdyttävämpää menoa, mut oli melkoisen tylsää ja mielikuvituksetonta käppää lopulta. Muutama kohta pääsi sentään yllättämään ja hieman huvittamaan. Mykonoksella olis joskus mukava päästä käymään.

[Vilja heilimöi, minä en]

13. The Lighthouse (2019)

Täähän on suoranainen Roge The Movie: ei-niin-tasapainoiset, muusta maailmasta eristetyt jätkät ryyppää, runkkaa, piereskelee ja mukiloi toisiaan, ahdistaa niin maan perkeleesti ja helvetinmoista kännipsykoosia pukkaa päälle. Ja paskaa jauhetaan: loputtomasti. Komedian puolellehan tää lopulta menee, sen verran joukoturkkamaisiin sfääreihin kurkotellaan. Onko se sitten tarkoituksellista vai tahantonta, en tiiä. Teknisesti hyvin tehty ja varmasti leffateatterissa toiminut komeasti.

[Vilja heilimöi, minä en]

14. Dèmoni (1985)

Edellisestä tsekkauksesta noin 31-32 vuotta. Kunnon sikailuahan tämä on koko rahan edestä, alusta loppuun. Tosin myös sen verran yksioikoista kyytiä kaikessa riemastuttavassa sekopäisyydessään, että alkaa välillä väkisinkin uuvuttaa.

[Vilja heilimöi, minä en]

15. Terror Eyes (1989)

Suoraan videolle -antologia juuston kultakaudelta. Tuotanto on sanotaanko eksoottista, mutta tarinat yllättävän hyviä ja pitkästymään ei pääse. Ihan symppis.

[Folke Eriksson]

3. It Lives Again (Larry Cohen, 1978)
Eli Cohenin It’s Alive -trilogian toka osa. Edellisen osan päähenkilöstä on tullut eräänlainen pro-life -aktivisti, joka ottaa suojeluun mutanttivauvaa odottavan pariskunnan. Ei läheskään edeltäjänsä veroinen, mutta ihan kelvollinen jatko-osa. Tota salaliittomeininkiä olis voinut hyödyntää enemmänkin leffassa.

[Merabi]

1. The Evil Within

* Mielenterveyshäiriöinen nuori mies on kärsinyt painajaisista lapsuudesta saakka. Ilmeisesti kaikki johtaa kummitusjuna-ajeluun, ""the ride isn't over", jonka jälkeen Michael Berrymanin näyttelemä demoni Cadaver on alkanut ilmestymään kertojallemme. Ja sitten on peili. Ja sitten on sarjamurhaaja. Monella tavalla kiehtova teos! Tässä tapauksessa elokuvaa ja tekijää on ehkä hedelmätöntäkin erottaa ja taustalla on tumma, mutta kiehtova tarina Gettyn suvun eräästä vesasta. " very clearly the handiwork of a rank amateur under the influence of powerful narcotics".

2. Possessor

* Tämähän on paljon parempi kuin ohjaajan debyytti Antiviral. Tappaja kontrolloi, tai siis possessoi, toisten ihmisten mieliä ja ruumiita, mutta sekaisinhan siinä menee todellisuuden tasot. Tylyjä tappoja, rajuja visioita, vähän kuin 2020-luvun Scanners.

3. Messiah of Evil

* Nuori mimmi menee rantakaupunkiin tapaamaan taiteilija faijaansa, mutta ei ole isää mailla halmeilla. Mutta mestoilla on esimerkiksi albiino-äijä joka kysyy: "Do you like Wagner?". Seitkytluvun independenttiä jenkkikauhua, jossa voi nähdä samoja tyylillisiä seikkoja mitä monissa aikalaisissaan, sanoisinko tiettyä runollisuutta. Ja hei kauppakohtauksesta tulee mieleen Dawn of the Dead ja tämähän on tehty aiemmin. Olisi vahvistanut esimerkiksi American Horror Project 2 -boxsia.

4. The Lords of Salem

* No täyttä juhlaa ei ole Merabin lokakuun kauhuleffamaratoonikaan. Keski-ikäinen rocktsirbukka vetää radio-ohjelmaa ja sieltähän tulee saatanallinen levy postissa ja mitkäs onkaan neidin sukutaustat. Ehkä vähän yllättäen Velvet Underground soi isosti, elokuvan tasoon nähden siedettävää katsottavaa, maltillisesta kestosta ja varsin symppiksesta päähenkilöstä johtuen.

5. Blind Beast

* Itse en olisi edes tajunnut listata tähän topsuun. Ensimmäisen näkemisen yllätyskulmaa ei toiste ollut, vaan uusimisen suhteen paras hetki tarjoutui hyväkuntoiselta fillmiprintiltä. Hulluja nuo japanilaiset. Viime vuonna tuli katsottua ohjaajan tyystin toisenlaisia "Black"-sarjan elokuvia, mutta BB on toki ihan omanlaisensa peto.
[/quote]

6. Cthulhu Mansion

* Ah, J-P Simon. Nyt ollaan herran tuotannossa jo 1990-luvun puolella, mutta onneksi ajan pahimmat merkit eivät näy. Pahat nuoret ryöstävät ja tappavat huumekauppiaan huvipuistossa, pakomatka johtaa taikuri Chandun huvilalle ja hyvähän ei siitä heilu. Esmes Fredan Tragic Ceremonysta tuttu asetelma ja Lovecraftia lähinnä se että Cthulhu (!) nimistä kirjaa selaillaan. Noh, eihän tämä järin hyvä ole, mutta miehelle, joka on tehnyt Slugsin ja maailman parhaan Piecesin annettaan tämä toki anteeksi. Sitäpaitsi ihan katsottava hyvien eväiden kanssa.

[Fun Beerman]

2. Night of the Demon (1957)

Lyhyempi jenkkiversio tunnetaan myös Curse of the Demon, itse katoin pidemmän brittileikkauksen. Tyhmästi jo julisteessa spoilattu monsteri toki tuttu naama, mutta enpä ollut itse leffaa nähnyt aiemmin. Jacques Tourneurin (Cat People, I Walked with a Zombie) napakka ohjaus, jossa jännitettä luodaan skepsis-höpsis tohtorin ja mystisen taikuriheebon hitusen eriävien maailmankatsomusten avulla. Yllättävän paljon säikäyttelyjä ja hetkittäin oikeasti melko kuumottava meno. Olisi ollut vielä parempi ilman studion jälkikäteen tekemiä lisäyksiä.

[Del Griffith]

1. It (1990)
Televisiolle tehty minisarja, mutta tälleen pitkänä leffana toimii ihan hyvin blu-rayltä. ”Eka osa” aika hyvä ja saa Kingin kirjan onnistuneesti kuvattua, mutta ”toinen osa” lerpahtaa kuin Strung Out intron jälkeen.

2. Scream
Edelleen todella toimiva. Vois melkein jatko-osatkin kauhukuun aikana katsella.

3. Halloween Kills
Huono. Kässärin nyt ei tartte kummoinen olla mutt vittu miten huono ja typerä se tässä oli. Näyttelejät myös aivan perseestä. Gore ihan hyvää mutta onko se oleellinen osa Halloweenia - ei.