GARDEN OF WORM "Idle Stones" LP (Svart Records, 2015)

[Mike Progehevi]

aa

[Osmonpuiston puukottaja]

Imperiumista tipahti toinenkin 9/10 arvio:

Garden of Worm vaihtoi kakkoslevynsä tekovaiheen kohdalla ensimmäisen levyn huolellisen hinkkaamisen vapaamuotoisempaan ilmaisuun, ja täytyy sanoa, että ratkaisu on ehdottomasti oikea. Improvisaatiopohjalta syntynyt biisinelikko on parasta uutta suomalaista musiikkia, jota luureistani on kuulunut pitkiin aikoihin.

Pohjien osalta livenä rantamökissä Lihasulassa äänitetty musiikki soljuu kauniin pakottomasti, hetkittäin jopa jazzahtavasti. Musiikin poljento ei mene niinkään jalan alle, vaan hartioihin. Levyn aikaansaamat fyysiset liikkeet eivät ole monotonista doom-nyökyttelyä, vaan huomattavasti svengaavampaa ylävartalolla tapahtuvaa tanssahtelua, jossa rauhallisen notkea rytmi nappaa mukaansa myös olkapäät. Rytmisektio ei sorru missään vaiheessa tasapaksuun tamppaamiseen, vaan se elää ja hengittää kappaleiden polveilevien kaarten tahdissa. Tempo nousee ja laskee portaattomasti, ja sinne tänne heitetyt rytmiset jipot muistuttavat, että ei tässä pelkästään fiilistellä tuurin varassa. Kitarointi on kautta linjan nyanssirikasta ja hallittua kudosta, josta solistiset osuudet purskahtavat naamalle sekoittamaan pakkaa ja herättelemään transsissa hytkyvää kuulijaa. Tässä on ymmärretty jotain perimmäistä triossa soittamisen jalosta taidosta.

Levylle valikoitunut biisinelikko on läpeensä täyttä tavaraa, vaikka varsinaista tarttuvuutta ja hittipotentiaalia siitä ei löydykään. Biisit toimivat sekä fiilistelyn taustalla että keskittyneen kuuntelun kohteena. Avausraita Fleeting Are the Days of Man on komea startti, ja vaikka kaksi seuraavaa raitaa eivät varsinaisesti laskekaan rimaa, on niiden kohtalona jäädä alustukseksi levyn päättävälle The Sleeperille. Hyytävien stemmojen hopeoima, lähes 20 minuuttia pitkä eepos skutsissa elbaavasta muikista on mitä pakahduttavin surumarssi (ja lähimpänä perinteistä doomia, sitä kaipaaville tiedoksi). Kun soittajia pyydetään soittamaan jotain sellaista, joka vaatii todella syvää musiikin ymmärrystä, on tapana heittää ”soitapa syksyinen metsä”. No, Garden of Worm tekee The Sleeperillä juuri niin, hengästyneen paniikinomaista eksymiskohtaa myöten. Eikä se siihen jää: levyn kansissa rillipää, pipopää ja pitkätukka poseeraavat valtavan ristimonumentin ympärillä jylhien honkien ympäröimänä, eikä asetelma näytä pätkääkään naurettavalta tai kliseiseltä, vaan ainoastaan asiaankuuluvalta. Melkoinen saavutus.

Soundeja on kehaistava vielä erikseen. Äänikuva on avara ja vapaasti hengittävä. Kaksi naamalle tulevaa kitararaitaa puuhastelee laidoilla välillä toisistaan riippumatta ja välillä tiukasti yhteen hiileen puhaltaen, basson koukertaessa keskellä omiaan. Hetkittäin tuntuu siltä, että alakerrassa saisi olla enemmänkin jytinää, mutta toisaalta tällaisenaan toimitus on mitä herkullisinta louskutusta. Symbaalipainotteiset rummut johtavat orkesteria taka-alalta käsin. Setti on miksattu sekaan vanhan koulun jazz-levyjen tyyliin, yhtenä instrumenttina eikä selkeästi erottuvien erilaisten pönttöjen ja kilkuttimien valikoimana.

Kaiken kaikkiaan mitä loistavin ja tunnelmallisin levy, johon jokaisen musiikkia taidemuotona arvostavan ihmisen kannattaa tutustua, genremieltymyksistä piittaamatta. Tässä on Black Sabbathia, Sibeliusta, Syd Barrettia ja Toolia, mutta ennen kaikkea tässä on näkemystä ja lahjakkuutta. Hatut päästä.



29.04.2015, Jukka Nissinen

http://www.imperiumi.net/index.php?act=albums&id=16031

[Osmonpuiston puukottaja]

Idle Stones löytyy Pitchforkin Jason Hellerin "The Best Metal Albums of 2015" -listalta:

When you take your name from a King Crimson song, you’re setting your band up for some high expectations. To date, Finland’s Garden of Worm has done some decent stuff, including their self-titled, 2010 full-length, a retro-doom workout that in no way prepared me for the new Idle Stones. It’s as if the band has aged a hundred years over the past five; the album’s four tracks embrace the progressive promise of Garden of Worm’s name while boiling its rich and heady haze into a stark, tuneful, soulful meditation on forever.

http://pitchfork.com/features/staff-lis ... of-2015/2/

[MEGAHERZOG]

Kovassa soitossa ollu vasta tälleen joulun alla, mutta kevyesti vuoden kotimaisia tämä!

[Heissan vaan!]

kevyesti vuoden kotimaisia tämä!

[Osmonpuiston puukottaja]

^ No kiitos!

Vhittu, Infernon vuoden kotimaiset levyt top-10:ssä olis kanssa. Sell out.

http://www.inferno.fi/uutiset/inferno-v ... so-top-10/

[Happis]

kevyesti vuoden kotimaisia tämä!