Vitun vaikeat Dindendo pelit

[jyrivaan]

Otetaan itsekin kantaa ja kokemusta on. Muutama esimerkki omista kokemuksista.

Double dragon 3 - Pääsin vikalle vastustajalle joskus vaivoin, mutta aina siinä hävisin.
Bucky O´hare - Sama juttu. Peli löytyi itseltä, mutta en koskaan läpäissyt vikaa vastustajaa.
Metal Gear ja Snakes revenge. Hyviä pelejä, mutta en koskaan päässyt kovin pitkälle.

Tuossa nyt muutama mieleen tulevaa. Tuli taas yhdestä kaverista mieleen kun pelasi Trojania ja eikä sekään helpoin peli ole. No oli kovalla työllä päässyt vikalle vastustajalle ja oli jo voiton puolella, mutta sitten tuli sähkökatkos ja pelit loppui siihen.

Poikkeuksena sääntöön muiden alustojen pelejä. Uuno Turhapuroa C64:lle ei kyllä läpaise ellei huijaa.

[PearlySpencer]

Uuno Turhapuroa C64:lle ei kyllä läpaise ellei huijaa.

läpipeluu viteohan löytyy tubesta, ei voi muuta sanoo ku hattuu nostaa

[Jussin villapaita]

Kaikki?

Ainakin melkeen. Ja miinus jotkut alkeelliset sportti ym. pelit.

Ainakaan omasta kaveripiiristä pikkujunnuna kukaan ei niitä loikinta/räiskintä/seikkailupeleja sillon päässy läpi.

Mun mielestä vasta pleikkariaikana alko yleistyä enemmän semmoset pelit, joita pysty normijamppa normipanostuksella pelaamaan läpi.

[Kommarisosialistin värisuora]

Kaikki?

Ainakin melkeen. Ja miinus jotkut alkeelliset sportti ym. pelit.

Ainakaan omasta kaveripiiristä pikkujunnuna kukaan ei niitä loikinta/räiskintä/seikkailupeleja sillon päässy läpi.

Mun mielestä vasta pleikkariaikana alko yleistyä enemmän semmoset pelit, joita pysty normijamppa normipanostuksella pelaamaan läpi.

Mariot (1, 2 ja 3) oli aika helppoja päästä läpi mutta muuten komp.
Super nintendossa tuli jo tallennusmahdollisuudet mikä helpotti huomattavasti (siinäkin Mariot helpoimmasta päästä ja joku Aladdin). Emulla, kun on noita vanhoja NES-pelejä taas kokeillut pelailla läpi niin saa kyllä ihmetellä, miten penskana ei hermot menny siinä jatkuvasti kuolemisessa ja uudelleen alusta aloittamisessa Sama Segan kanssa.

[Kommarisosialistin värisuora]

Teenage Mutant Ninja Turtles

Tää saamarin kohta vaivaa mua vieläkin.

Siellä tota ennen oli kanssa yks todella vittumainen hyppykohta, missä pudottua alas joutui kentän alkuun ja tietysti tappamaan taas kaikki regeneroidut viholliset. Kaiken kaikkiaan aika rasittava peli vaikka jollain tavalla idea ja toteutus toimii ja siihen aikaan oli hyvät grafiikatkin. En muistaakseni ole tota edes läpipelannut mutta hyvin pitkälle kuitenkin.

E: ei se kohta mitä muistelin sittenkään ollut noin paha mutta pitkään sitäkin piti tahkota ennen kuin sai hypyn oikein ja sittenkin pieni virheliike ja jälleen alusta...

[joonas]

Jaa tämmönenkin historian hämäristä.

Onhan nuita jo mainittu aika monta tuttua; vaan omassa muistissa on ainakin

- ekat Ninja gaiden + Mega man (loppupäässä nousi vähän tie pystyyn)
- Gradius! Jotenkin tämä on pirusti vaikeampi kuin Life force tai (snesin) Gradius III koskaan.
- Section Z (tahkottiin sitä joskus pentuina kaverin kanssa tuntikausia ja aina pääty takaisinpäin, ei koskaan löytynyt viimeistä sektoria!).
- Zelda 2 oli aika perseen hankala, hermot meni johonkin loppupään linnaan ihan 100-0. Ja game over = back to start
- Battle of olympus, hyi saatana! Kreetan labyrintti, Kerberos, äkkikuolemat rotkoihin +mekaniikka joka ryövää puolet valuutasta kuollessa..
- Solstice*. Ei vittu. Jossain loppupuolella kartat alkoi sekoilemaan -> lisää päämäärätöntä harhailua tuntikausiksi
- Star tropics. Sysipaska ohjaus ja myöhempien dungeonien über-voimakkaat bossit vastaan.. jojo? Älkää nyt viitsikö.
- Rad gravity. "Hauska ja hupaisa avaruuspeli jossa kävelet jopa pää alaspäin." Kaipa se lasten raivoaminen pelin ääressä jotakuta huvittaa..
- Final fantasy 1. Hemmetin kova pähkinä purtavaksi tuntuu olevan.. grind 'til death ja silti mahdollisuus ottaa turpaan mobeilta 100-0
- Rygar. Pal-versiossa on bugi joka estää hahmon kehittämisen tappiin -> pari jumalattoman sitkeää bossia loppupuolella
- Battletoads. Ei riittänyt sinni tämän kanssa (olikohan joku kärmeksellä ajelu sokkelossa jossa loppui usko)
- Castlevania III. Jotenkin ykkönen tuntui tämän rinnalla helpolta, muutama äärimmäisen vittumainen kenttä oli matkalla Draculan luokse!
- Metroid! Adrenaliinitasot oli lopussa törkeän korkealla, sananmukaisesti kädet tärisi kun pääsi sieltä kuilusta ylös ja lopputekstit rävähti ruutuun

*kertooko tämä jotain ihmisen mielenvikaisuudesta, että mahdollisesti vielä vittumaisempi jatko-osa snesillä (Equinox) hakattu läpi?

I AM ERROR

ei ala zelda kakkonen alusta kunhan pääsee vaan sinne vikaan linnaan. sit voi starttaa siitä linnan alusta. luojan kiitos. ei vaan kantsi sammuttaa sitä dindendoo siinä heh.

[Janski]

Mä olin kyl niin paska, mutta innokas pelaaja pentuna, että vastaan kaikki.

[VUODEN ASENTAJA]

^sama

[markiisi de sade]

Ninja Gaiden on varmaan vaikein jonka oon päässy läpi.