Madventures

[Törppö]

Mänttä-jakso tänään ruutu+.

Tämä voi juku, parasta televisiota suomessa vuonna 2020. Satanachia pitäis saada esiintymään muihinkin ohjelmiin.

Eli milloin tulee telkasta?

Ens viikon tiistaina tulee

[Lord Bob]

Tämä hylkeenampumisjakso on raju. Tunnan diipit kelat taas

Mielestäni oli todella tylsä jakso. Ei näissä ole tarpeeks sisältöä. Pitäs olla useempia kohteita per jakso.

[Suomalainen tilauspukki]

Tämä hylkeenampumisjakso on raju. Tunnan diipit kelat taas

Mielestäni oli todella tylsä jakso. Ei näissä ole tarpeeks sisältöä. Pitäs olla useempia kohteita per jakso.

Juuh nää Tunnan speissin kelaus jutut kuolleen hylkeen vieressä

[Sorisiit]

Ekasta kaudesta aikoinaan mehuissani olleena surettaa jotenkin kokonaisvaltaisesti se, et kaikki tuotanto on ollut siitä asti aikamoista laskusuhdannetta. Ekan kauden viehätys ainakin itselle oli se, että siinä pääsi edes jollain tavalla "mukaan" siihen reissun tunnelmaan kun pystyi jakso jaksolta seuramaan miten jätkien naamasta näkyy et samat kalsarit on ollu jalassa nyt kaks kuukautta ja turnausväsymys ja toisen lärvi alkaa oikeesti vituttamaan ja et hei on kyl kaikkee ihan oikeesti tosi mielenkiintosta ja siistiä täällä et kelatkaapa sitä, mut toisaalta olis tosi siistiä myös päästä painesuihkuun ja omaan sänkyyn nukkumaan.

Ekalla kaudella myös tuntui siltä et asian ydin on dokumentoida sitä mailmanympärimatkaa jolle pojat on lähtenyt pitääkseen hauskaa, kaikilla myöhemmillä kausilla ote on ollut enenevästi perusmatkaohjelmamaisempi eli se et on päätetty jotain "superkiintoisia kohteita" ja sovittu haastatteluja ja laskettu kuvauspäiviä ja sit on menty, otettu spiikit purkkiin käsikirjotuksen mukaan ja lähdetty pois. Siis sellasta et "ooo ollaan saatu paikalliselta slummijengipomolta haastattelu nyt on kyl jännää ampuukohan ne meidät". Sinänsä ehkä ihan kiinnostavaakin joo mut lopulta ihan samaa kun kaikki "extreme-matkaohjelmat" sun muut pätkät joita voi nähdä vaik viceltä. Oon monesti miettinyt et eikö jätkät vaan hahmota sitä mikä se alkuperänen viehätys ja uniikkius oli vai eikö vaan kiinnosta pätkääkään mennä enää siihen suuntaan. Ymmärrän tietty et ollaan jo keski-ikäsiä ja perheellisiä ja ei enää vaan jaksa ja olis sitä oikeeta rahaakin tarjolla.

Jotenkin viel elättelin toivetta et ehkä tää uus kausi ois voinut olla vaik sellanen et pojat pakkautuu pakuun ja ajelee pari kuukautta Suomea ympäri jonkun kiintoisien tarinoiden perässä, nyt tää on ollu vaan tällästä ylituotettua kädenlämpöstä paskaa jossa yritetään jatkuvasti uudelleenlämmitellä niit vanhoja juttuja tyyliin et "hei muistattekos surströmmingin? Muistattekos Cocon? Muistattekos et tää on niiku gonzoa ja Riku on vähän ku Thompson hehe? " ja sit semmost setähuumoria et "peräsuolihuuhtelu hihii" jota toki on ollut aina aikasemminkin mut sillon se on tuntunut edes vähän tahattomalta ja spontaanilta mut tuntuu nyt vitun itsetarkotukselliselta ja väkinäiseltä.

[Lux in tenebris]

^Hyvin sanottu siellä!

Ei tää vaan lähe. Joskus pitäis vaan päästää asioista irti. Onhan he päässeet Madventures-konseptin kautta tekemään kaikkee kivaa ja jännää ja todennäköisesti elättävät itsensä sillä, mut ei se vaan toimi samalla tavalla. Enemmän mulle tulee myötähävettäviä, kuin päräyttävä tiloja.

[Temeteme]

Tuntuu kyl välillä ku kattois jotaa Ponterosaa. Ei sillee hyvällä tavalla.

[jouluhomonorsukuningas-babar]

Mänttä-jakso tänään ruutu+.

Tämä voi juku, parasta televisiota suomessa vuonna 2020. Satanachia pitäis saada esiintymään muihinkin ohjelmiin.

Eli milloin tulee telkasta?

Ens viikon tiistaina tulee

[Hyödytön idiootti]

Ekasta kaudesta aikoinaan mehuissani olleena surettaa jotenkin kokonaisvaltaisesti se, et kaikki tuotanto on ollut siitä asti aikamoista laskusuhdannetta. Ekan kauden viehätys ainakin itselle oli se, että siinä pääsi edes jollain tavalla "mukaan" siihen reissun tunnelmaan kun pystyi jakso jaksolta seuramaan miten jätkien naamasta näkyy et samat kalsarit on ollu jalassa nyt kaks kuukautta ja turnausväsymys ja toisen lärvi alkaa oikeesti vituttamaan ja et hei on kyl kaikkee ihan oikeesti tosi mielenkiintosta ja siistiä täällä et kelatkaapa sitä, mut toisaalta olis tosi siistiä myös päästä painesuihkuun ja omaan sänkyyn nukkumaan.

Ekalla kaudella myös tuntui siltä et asian ydin on dokumentoida sitä mailmanympärimatkaa jolle pojat on lähtenyt pitääkseen hauskaa, kaikilla myöhemmillä kausilla ote on ollut enenevästi perusmatkaohjelmamaisempi eli se et on päätetty jotain "superkiintoisia kohteita" ja sovittu haastatteluja ja laskettu kuvauspäiviä ja sit on menty, otettu spiikit purkkiin käsikirjotuksen mukaan ja lähdetty pois. Siis sellasta et "ooo ollaan saatu paikalliselta slummijengipomolta haastattelu nyt on kyl jännää ampuukohan ne meidät". Sinänsä ehkä ihan kiinnostavaakin joo mut lopulta ihan samaa kun kaikki "extreme-matkaohjelmat" sun muut pätkät joita voi nähdä vaik viceltä. Oon monesti miettinyt et eikö jätkät vaan hahmota sitä mikä se alkuperänen viehätys ja uniikkius oli vai eikö vaan kiinnosta pätkääkään mennä enää siihen suuntaan. Ymmärrän tietty et ollaan jo keski-ikäsiä ja perheellisiä ja ei enää vaan jaksa ja olis sitä oikeeta rahaakin tarjolla.

Jotenkin viel elättelin toivetta et ehkä tää uus kausi ois voinut olla vaik sellanen et pojat pakkautuu pakuun ja ajelee pari kuukautta Suomea ympäri jonkun kiintoisien tarinoiden perässä, nyt tää on ollu vaan tällästä ylituotettua kädenlämpöstä paskaa jossa yritetään jatkuvasti uudelleenlämmitellä niit vanhoja juttuja tyyliin et "hei muistattekos surströmmingin? Muistattekos Cocon? Muistattekos et tää on niiku gonzoa ja Riku on vähän ku Thompson hehe? " ja sit semmost setähuumoria et "peräsuolihuuhtelu hihii" jota toki on ollut aina aikasemminkin mut sillon se on tuntunut edes vähän tahattomalta ja spontaanilta mut tuntuu nyt vitun itsetarkotukselliselta ja väkinäiseltä.

Hyvin kirjoitettu.

Eksyin katsomaan tätä, ja mitä ihmettä tämä alku taas oikein on!? Varmaan joku sohvaperunaduudsonitjaakkosaariluomaviuhdepläjäys mielenkiintoisempaa kuin tämä.

[hellan lettas]

Oli hyvä jakso. Azazelin tyypit sai alun naureskelun jälkeen hämmentymään. Se niiden kulttisuosioon noussut livekeikka on vissiin ihan normimeininkiä 24/7?

[Hyödytön idiootti]

Kommentti: Kun black metal ei enää kauhistuta, viedään viinaa alkoholisteille

Madventures Suomi -ohjelman tämäniltaisessa jaksossa Riku Rantala ja Tunna Milonoff vaeltavat halki Suomen ja kohtaavat sisua, melankoliaa ja luovaa hulluutta – eli siis suomalaisuuden myyttisiä rakennusaineita. Näin kerrotaan virallisissa ohjelmatiedoissa.

Jakson mukaan suomalainen melankolia ilmenee kouriintuntuvasti myyttisessä ympäristössä: Mänttä-Vilppulassa sijaitsevassa kerrostaloasunnossa, jonka seinät ovat vuorattu black metal- ja sm-liiga-julisteilla. Asunnossa majaansa pitää surullisenkuuluisa antisankari, mutta yhtäältä myös todellinen kotimaisen black metalin legenda, Lord Satanachia Azazel-yhtyeestä.

Azazelista paikalla on myös kaksi muuta jäsentä. Yksi röhnöttää sohvalla sammumisen rajamailla ja narisee kuin kummitustalon ovi, toinen sössöttää katse lasittuneena pandameikeissään miten ihminen tuhoaa luontoa, koska on tyhmä, tai vittu jotain.

Ja itse maestro seuraa haastattelun lomassa Tapparan ottelua televisiosta niin intensiivisesti, ettei meinaa saada suustaan edes niitä one-linereita, joiden ansiosta Loputon Gehennan liekki -dokumentista tuli kulttimainetta nauttiva teos. Kun ottelu menee jatkoajalle, ensin Satanachian lentopallomailaa saa maistaa tv, sitten bändikaverit.

”Tämmöistä tää on ollut viimeiset neljä päivää”, se hieman enemmän tolkuissaan oleva Azazel-sälli toteaa kameralle.

Jossain vaiheessa Satanachia yrittää selittää satanistin ja saatananpalvojan eroa, mutta asiaan vihkiytymättömälle katsojalle nyanssit jäävät luultavasti epäselviksi. Solisti on sanojensa mukaan saanut porttikiellon kaikkiin Mänttä-Vilppulan baareihin, koska on satanisti. Saatananpalvoja ei ehkä olisi saanut, vai?

”En oo koskaan ollut onnellinen!”, Satanachia ärisee.

Vahvalta humalatilaltaan Satanachia pystyy kuitenkin listaamaan asioita, joita vihaa: kevättä, kesää, kaupassa käyntiä, Oulun Kärppiä. Mutta sitten Tapparan jatkoajalla tekemä voittomaali saa Satanachian myhäilemään jurrisen nallekarhun lailla:
”Nyt mää oon onnellinen!”

”Who am I to judge”, kuului Tunnan meemiytynyt sananparsi alkuperäisessä Madventures-sarjassa 2000-luvun alussa. Sillä kuitattiin kaikenlainen eksploitaatio, joka nyt vain sattui olemaan normi siellä ja kauhistelun aihe täällä.

Madventures Suomen jaksossa ei kuitenkaan kauhistella black metalia tai satanismia, koska eivät ne närkästytä enää. Olisin toivonut kuulevani ”who am I to judge”, kun Madventures-kaksikko kantaa selkä vääränä viinaa (ainakin) neljä päivää ryypänneille alkoholisteille ja kuvaa heidän örvellystään. Se olisi ollut rehellistä.

Falskeinta koko asiassa on, että kaoottista dokausta lukuun ottamatta sisältövapaasta videomateriaalista on leikattu hiki ohimoilla mukamas ”suomalaista melankolisuutta” kartoittava ohjelmaosio.

Ylivoimaiseksi voittajaksi tässä yhtälössä jää tietenkin Lord Satanachia. Satanachia pönkittää omaa kulttiasemaansa tarjoamatta vastineeksi mitään itsestään. Hän on pelannut korttinsa niin, että valtakunnallisen tv-kanavan yleisö katsoo huuli pyöreänä, kun hän istuu omalla sohvallaan sponsoroitu kaljapurkki kädessä ja kärisee mitä sylki suuhun tuo.
https://www.rumba.fi/uutiset/kommentti- ... listeille/

Ja naureskeltiinhan jaksossa kiveksille, kivekset hahahaaaaheheeeeehaaaaaah. Huimaa käsikirjoittamista!

[Jesse Python]

Satanachia on vain surullinen alkoholisti

[animal mother]

Satanachia on vain surullinen alkoholisti

Surullisia myös Riku ja Tunna 2020

[Kansan syvät rivit]

Oli eka Madventures-jakso minkä katsoin kokonaan, ja ei just nyt ole sellainen olo, että olisin mitään menettänyt, kun en ole osannut pärähtää tähän.

[Jesse Python]

Oli eka Madventures-jakso minkä katsoin kokonaan, ja ei just nyt ole sellainen olo, että olisin mitään menettänyt, kun en ole osannut pärähtää tähän.

Silloin muinoin ekalla kaudella tähän oli helppo pärähtää, mutten tiedä miten ne vaikuttais nykyään jos niitä näkis ekaa kertaa.

[Ananaskääpiö]

Ajassaanhan noi toimi jos oli toimiakseen ja sittemmin nostalgiana tai ajankuvana.