Onko teillä paha tapa jättää kirjoja kesken?

[hullu lehmä tauteineen]

.

[Jorma]

Ei, väritän aina loppuun asti.

[Sd.Kfz. 302]

Miten niin paha tapa? Helposti voi lukea kolmea kirjaa niinku vuorotellen tota.

[Banana Joe]

Jos kirja ei kiinnosta nii kirjaa ei loppuun lueta. On tässä parempaakin tekemistä.

[craft-artesaani]

Suomennettua Kellopeli appelsiiniä jätän just kesken, ei vaan pysty lukemaan tuota harashoota keksittyä kieltä.

[Karl Sverkersson]

Vähän joo. Varsinkin jos kyseessä ei oo kaunokirjallinen teos, esim. just nyt on Jared Diamondin Collapse pari kuukautta ollut jo tauolla kun ei oo vaan ehtinyt/jaksanut lukea. Tosin tollasessa se nyt ei oo niin paha, ainakin jos lukee osion loppuun niin pysyy ihan hyvin mukana.

[Oululaisten vedet tarkistettava]

Ei. Melkein pakkomielteenomaisesti luen loppuun vaikka ei huvittais.

[Bitchfinder General]

Suomennettua Kellopeli appelsiiniä jätän just kesken, ei vaan pysty lukemaan tuota harashoota keksittyä kieltä.

Sehän on suomennettu esimerkillisen hyvin, vaikka kyllä se muaki vähän ärsytti. Lue alkukielel jos vituttaa, se on aina parempi. Siinä sitä harashoota sotketaan englantiin, mutta se menee paljon paremmin läpi.

[Oi! Maamme Suomi]

Ei. Kaikki luen loppuun enkä edes muista milloin olisin paskan kirjan lukenut. Ja olen helvetin kriittinen sen suhteen mitä luen.

Meikällä on kesken vaikka kuinka monta kirjaa, enkä muista milloin olen hyvin kirjan lukenut, vaikka luen koko ajan. Helvetillinen kriittisyys vaatii veronsa. Paskaan en koske ja klassikoita en jaksa.

[Infectious Blowjob]

Ei. Melkein pakkomielteenomaisesti luen loppuun vaikka ei huvittais.

Yleensä näin. Ja jos lopussa huomaa, että kirja on edelleen yhtä paska kuin alussa, tekis mieli kostaa se sille jotenkin. Esim. Tohtori Zhivago on vieläkin tallessa, kun en ole vielä osannut päättää, miten sen voisi parhaiten häväistä...

[Bitchfinder General]

Mä kosken useinkin paskaan. Jos on tarpeeks paska ni luen ihan varmasti loppuun asti, et pääsee kunnolla dumaamaan.

[TAKARAIME]

kyllä

[waldorf]

Kyllä meillä on. Ja pahana pidän tapaa, viestii laiskuudestani ja keskittymiskyvyn puutteesta.

[clandsboróugh]

Ei enää. Tapana on pitää paria kirjaa kerrallaan (kaunokirjallinen ja tietokirjallinen) niin ei siinä tuu mieleen jättää kumpaakaan kesken. Ja vaikka ei kiinnostaisikaan niin voi lukea ei-niin-perehtyen, eli puolittain selaillen. Ei se yleensä vie kuin pari tuntia, joka muuten kuluisi tarpeettomaan netissä loikoiluun.

[Hölderlin]

Välillä näin tapahtuu, mutta se nyt ei sinällään meinaa mitään. Usein (oikeastaan lähes aina) tulee palattua siihen, mihin kyseinen kirja jäi. Erittäin hyvillekkin kirjoille on näin käyny.