Lempparimaalauksesi

[Merabi]

^ Tää ei ollut siinä "burzum"-näyttelyssä?

Noup, kyllä mä Kittelsenini muistan

Hyvä homma, vastausta en tähän asiaan voi antaa.

[This is fantastic I'm in heaven]

Piirsin 1:1 kuvan

[This is fantastic I'm in heaven]

^ Tää ei ollut siinä "burzum"-näyttelyssä?

Noup, kyllä mä Kittelsenini muistan

Hyvä homma, vastausta en tähän asiaan voi antaa.

Ymmärrän, ei se mitään.

[Hikinen Möhömaha]

Itsestäänselvyys, mutta maalaukset ihan oikeesti kyllä säväyttää täysin eri tavalla kun ne pääsee näkemään livenä. Ei tää tietsikalta kattelu tee oikeutta monille kuville mitä topsuun on postattu.

Todellakin! Ite meinannut useaan otteeseen pyörtyä kun olen nähnyt maalauksia livenä.

Olin vähän hämilläni kun näin ekaa kertaa tapahtui, sittemmin selvisi että tälle on ihan nimikin eli Stendhalin syndrooma.

Juurikin näin. Luulin että topsussa nimenomaan haetaan livenä nähtyjä tauluja.

Mulla on monia lempparinäyttelijöitä, joita en oo tavannut koskaan.
Jokseenkin sama kuin keikka vs. taltiointi soimassa stereoista. Live on parhaimmillaan erittäin vaikuttava, mutta pakon edessä valitsisin aina vain reteot.

Ekaan kohtaan, mitä vittua? Tokaan: ei ole. Kolmanteen: kiva tietää.

Nii, että livenä nähdyt taulut vertautuu mielestäni live-musiikkiin. Aivan toisenlainen kokemus tietty, mutta pakon edessä valitsisin taltioinnin.

Ok.

Ja: Mulla on monia lempparinäyttelijöitä, joita en oo tavannut koskaan.?

Niin, eli arvostan monia näyttelijöitä, joita en ole tavannut tai nähnyt livenä koskaan. Liittyy siis edelleen teoksen kokemiseen.

Kulmamme estetiikan ydinkysymyksiin on poikkeava. Onnea ja iloa tulkintoihisi!

Ei kai tosta voi päätellä mitään muuta kuin sen, että mun mielestäni maalausta ei tartte välttis nähdä livenä, jotta sitä vois diggailla. Toikin on aika helvetin karkea typistys ja tekis mieli sanoa, että menit liian pitkälle 0/5. Sun kulmastasi ja estetiikan tuntemuksesta ei oo mitään käryä.

No musta hiukan outoa verrata sitä että näkee jonkun taulun livenä (esim. värit jossain Yövartiossa todellakin pitää nähdä paikan päällä) siihen että ei ole tavannut "lempparinäyttelijöitään"... Minkä tossa teit myös jos luet viestisi uudestaan. Mutta ehkä oon vaan dille kun en snaijaa! Mutta hyviä kokemuksia sinulle joka tapauksessa! Ja voi toki diggailla tauluja ihan missä muodossa tahansa.

Joo, näin tosiaan tein, eikä siinä ollut tosiaan sen kummempaa ajatusta taustalla kuin, että teosta voi diggailla, vaikkei sitä paikan päällä olis välttämättä nähnytkään. Mä taas pidän jokseenkin outona tulkintaasi, että topsu keskittyisi livenä nähtyihin maalauksiin, kun op:ssä lähinnä diggaillaan teoksen syntyprosessia. En kyllä antanut asian häiritä sen enempää.

Parempi vertaus olis että näkee elokuvan leffateatterissa eikä telkkarissa ja maalauksen paikan päällä eikä vaan kuvaa siitä. Näyttelijöiden tapaamisen voi sitten verrata vaikka maalaajan tapaamiseen.

[General Error]

Anselm Kieferin näyttely Mäntässä oli kyllä täynnä henkeäsalpaavia teoksia. Varsinkin näiden massiivisten taulujen osalta kuvat ei tee minkäänlaista oikeutta, mutta tällaisia siis:

[Poistunut käyttäjä 03ec59]

entä digitaaliset maalaukset

[blondi söpöliini]

Itsestäänselvyys, mutta maalaukset ihan oikeesti kyllä säväyttää täysin eri tavalla kun ne pääsee näkemään livenä. Ei tää tietsikalta kattelu tee oikeutta monille kuville mitä topsuun on postattu.

Todellakin! Ite meinannut useaan otteeseen pyörtyä kun olen nähnyt maalauksia livenä.

Olin vähän hämilläni kun näin ekaa kertaa tapahtui, sittemmin selvisi että tälle on ihan nimikin eli Stendhalin syndrooma.

Juurikin näin. Luulin että topsussa nimenomaan haetaan livenä nähtyjä tauluja.

Mulla on monia lempparinäyttelijöitä, joita en oo tavannut koskaan.
Jokseenkin sama kuin keikka vs. taltiointi soimassa stereoista. Live on parhaimmillaan erittäin vaikuttava, mutta pakon edessä valitsisin aina vain reteot.

Ekaan kohtaan, mitä vittua? Tokaan: ei ole. Kolmanteen: kiva tietää.

Nii, että livenä nähdyt taulut vertautuu mielestäni live-musiikkiin. Aivan toisenlainen kokemus tietty, mutta pakon edessä valitsisin taltioinnin.

Ok.

Ja: Mulla on monia lempparinäyttelijöitä, joita en oo tavannut koskaan.?

Niin, eli arvostan monia näyttelijöitä, joita en ole tavannut tai nähnyt livenä koskaan. Liittyy siis edelleen teoksen kokemiseen.

Kulmamme estetiikan ydinkysymyksiin on poikkeava. Onnea ja iloa tulkintoihisi!

Ei kai tosta voi päätellä mitään muuta kuin sen, että mun mielestäni maalausta ei tartte välttis nähdä livenä, jotta sitä vois diggailla. Toikin on aika helvetin karkea typistys ja tekis mieli sanoa, että menit liian pitkälle 0/5. Sun kulmastasi ja estetiikan tuntemuksesta ei oo mitään käryä.

No musta hiukan outoa verrata sitä että näkee jonkun taulun livenä (esim. värit jossain Yövartiossa todellakin pitää nähdä paikan päällä) siihen että ei ole tavannut "lempparinäyttelijöitään"... Minkä tossa teit myös jos luet viestisi uudestaan. Mutta ehkä oon vaan dille kun en snaijaa! Mutta hyviä kokemuksia sinulle joka tapauksessa! Ja voi toki diggailla tauluja ihan missä muodossa tahansa.

Joo, näin tosiaan tein, eikä siinä ollut tosiaan sen kummempaa ajatusta taustalla kuin, että teosta voi diggailla, vaikkei sitä paikan päällä olis välttämättä nähnytkään. Mä taas pidän jokseenkin outona tulkintaasi, että topsu keskittyisi livenä nähtyihin maalauksiin, kun op:ssä lähinnä diggaillaan teoksen syntyprosessia. En kyllä antanut asian häiritä sen enempää.

Parempi vertaus olis että näkee elokuvan leffateatterissa eikä telkkarissa ja maalauksen paikan päällä eikä vaan kuvaa siitä. Näyttelijöiden tapaamisen voi sitten verrata vaikka maalaajan tapaamiseen.

No näinhän se on. En mene hautaan ylpeänä vertauksestani.

[Kobro-saari]

Maalaukset on (ainakin alunperin) tarkoitettu yksinomaan livenä nähtäviksi. Elokuvat taas ei ja tämä pitää sisällään myös näyttelijät. Teatteri sitten ehkä olisi jonkinlainen verrokki maalauksiin, kun siinä nyt on se elävänä näkemisen meno. Mutta en mä siis sitä meinannut että tänne ei saisi mainita myös "näkemättömiä" maalauksia. Eiköhän se ole topikin perustajan asia, eli jatkakaa valitsemallanne tiellä.

[Not Just Kalmu]

entä digitaaliset maalaukset

ei taas tätä keskustelua

[waldorf]

Tulee vähän paha mieli kun Holmerin kissataulua ei vieläkään mainittu...

[Hikinen Möhömaha]

Maalaukset on vaan kasa tyylejä.

[blondi söpöliini]

Maalaukset on (ainakin alunperin) tarkoitettu yksinomaan livenä nähtäviksi. Elokuvat taas ei ja tämä pitää sisällään myös näyttelijät. Teatteri sitten ehkä olisi jonkinlainen verrokki maalauksiin, kun siinä nyt on se elävänä näkemisen meno. Mutta en mä siis sitä meinannut että tänne ei saisi mainita myös "näkemättömiä" maalauksia. Eiköhän se ole topikin perustajan asia, eli jatkakaa valitsemallanne tiellä.

Sitten on taas maalauksia, joita ei oo tarkoitettu kenenkään nähtäväksi, esim. Goyan mustat. Sanoisin, että taiteilijan tai taiteentuntijoiden määrittelemä tapa tarkastella teoksia on vain yksi monista. Aika suppeaksi jäisi taide-elämykset, jos pitäis pitäytyä vain niissä teoksissa, joihin on pääsy just sillä hetkellä, vaikka käytettävissä olisi aikaa ja rahaa loputtomasti.

[promoottori naurahtaa]

No musta hiukan outoa verrata sitä että näkee jonkun taulun livenä (esim. värit jossain Yövartiossa todellakin pitää nähdä paikan päällä) siihen että ei ole tavannut "lempparinäyttelijöitään"... Minkä tossa teit myös jos luet viestisi uudestaan. Mutta ehkä oon vaan dille kun en snaijaa! Mutta hyviä kokemuksia sinulle joka tapauksessa! Ja voi toki diggailla tauluja ihan missä muodossa tahansa.

Olin kerran Amsterdamissa työmatkalla ja raahasin krapulaisen työkaverin (joka ei tajua taiteesta varmaan vittuikaan) sinne museoon kattomaan Yövartiota, niin se rupes vaan spontaanisti itkemään kun tuli samaan tilaan sen taulun kanssa! Kuten varmasti tiedämme, Rembrandtin metafyysinen ateljee-ruskea vaikuttaa aistiemme ja ymmärryksemme tuolla puolen

Huh!

Miks me ei muuten käyty missään taidenäyttelyssä Damissa?

[Ajankohtainen Makkonen]

tässä yksi

[Hans Besättning]

Livenä nähdyistä Yövartio.

Tää oli kyllä ensimmäisenä mielessä.