Oletko kutsumusammatissa?

[Lars]

En ole.

[Femakkovasuri]

Sitten tulinkin ajatelleeksi, että ehkä työ voikin kuitenkin olla vain semmonen asia, jota tehdään, jotta saa rahaa tehdä vapaa-ajallaan asioita, joihin on sitä intohimoa.

Olen aina ollut äärimmäisen vahvasti tätä mieltä.

Sama, en oo mikään hippi joka sössöttää "kaasee se oravapyörä hei jäbää kantsis lähtee menee kylä mäki kato pärjää hei".
8h päivässä mulla on juuh juuh firman haalarit päällä, mutta se mahdollistaa aikas mukavan elintason. Ihan hyvä vaihtokauppa mielestäni.

Nuorena tyttönä olin kesäduunissa isossa laitoskeittiössä.
Siellä huomasin että niitä jotka olivat olleet siellä tyyliin kolmekymmentä vuotta eivätkä olleet katkeria yhdisti yksi asia eli se, että heillä oli elämässä vahvana joku muu asia. Samalla kun nostelivat nokkamukeja tarjottimelle suunnittelivat poppanakuviota, puutarhan layouttia tai ulkomaan matkaa. Osa opiskeli työviksessä, oli nuorten tukipuhelimessa etc.

Heille siis sopi työ, jotka ei tarvinnut ajatella lainkaan työajan ulkopuolella ja jota tehdessä ei tarvinnut ajatella. Asiat mistä sai tyydystä olivat ihan muualla.

[Parkki penaltti tulossa.]

no en.

lopputili projektiki on kestänyt muutaman wuoden.


ehkäs kewäällä, tulis enempi tuhoa lähdön takia.

[Kanamori Sayaka]

Ammatti, johon olen kouluttautunut, on kutsumusammattini. Työ, jota olen elämäni aikana tehnyt, on vastannut kutsumustani ja ammattiani välillä, välillä ei todellakaan. Se duuni, johon on ollut pakko mennä ja jolla ei ole ollut mitään tekemistä ammattini kanssa on kuitenkin ollut sen verran perseestä, että juuri nyt en kykene perustelemaan itselleni, että sellaista kannattaa jatkaa, edes rahasta.