enskinaattori wrote:Satanico Pandemonium wrote:En tykkää vauvakirjoista koska niihin ei ikinä ensimmäisen lapsen jälkeen jakseta kirjottaa mitään. Pikkusisaruksille on kiva kun ekasta lapsesta on turinoitu tarinat ja on ensimmäiset hiukset ja varpaat liimattu kansiin, mutta katraan lisääntyessä vanhempien kiinnostus ja aika vastaavaan touhusteluun luonnollisesti vähenee. Nimim. "kolmas lapsi".

Oli omassa kirjassa muutamia rivejä tekstejä, mutta pääosin täyttelin sitä sitten itse epätoivoisesti valokuvilla joskus ala-asteella.

jjjep! miekii oon kolmas lapsi. musta ei o ees vittu valokuvia.
Sama! Mäkään en oikein dikkaile noista. Tai no jos oikeesti sitoutuu sit tekemään kaikista lapsista! Mä oon toinen lapsi ja isosiskosta on just huolella väkrättyy vauvakirjaa ja tolkuton määrä valokuvia. Musta ei mitään.
Hei, miks kaikki äiti-ihmiset alkaa puhua-lässyttämään? On tomskuu, iskyliä, massuu, vauvvaa, hauvvaa, pipii, aaaaaargh!! Miksei voi puhuu normaalisti?!!
Ja mä voin kyl sanoo, et oon vieraantunut mun frendeistä, joilla on lapsia, KOSKA ne ei puhu mistään muusta kun siitä lapsesta. Kyllä sen ymmärtää, et laps on koko maailma siinä vaiheessa, mut jotain rajaa! Muutenkin tuntuu, et ihmisten suhtautuminen
kaikkeen muuttuu lapsensaannin myötä. Kaikesta tulee niin turvallisuushakuista ja loppuu tiedostaminen ja kaikki muukin.
EDIT: Pitää lisätä vielä, et en haluu syyllistää mitenkään. Todennäköisesti musta tulee aivan samanlainen jos (toivottavasti!) lapsen joskus saan. Sitä on vaan lapsettomana joskus vaikeeta tajuta perheellisten juttuja. Oon mm. itse työnnellyt joskus siskon lapsen vaunuja ja ihmetellyt miks ihmiset ei voi väistää kun sitä vaunua ei noin vaan käännella ja puolen tunnin päästä huomannut kiroavani vanhempia, jotka jyrää lastenvaunujen kanssa maailmanomistajan elkein.
