radio: Miettinen vai Peel?

[eh]

Helvetinmoinen komppaus tähän. Peelin soittamaan matskuun verrattuna Miettinen edes tuskin tunsi sanoja "monipuolinen" ja "ennakkoluuloton".

Räkärodeon osalta tuo lienee totta, mutta Yölätti oli kyllä Peelinkin tekeleisiin verrattuna monipuolinen ja ennakkoluuloton radio-ohjelma. Itse en ole tuota avausviestissä mainittua juttua lukenut, mutta Miettistä äänestin. Mulle Peel ei ole merkinnyt ikinä paljon muuta kuin muutamia hassuja/hyviä radiosessio-levytyksiä, Miettinen ohjelmineen puolestaan oli musiikkimakuni kehittymisen kannalta ehkä olennaisin tekijä parin kaverin ohella.

[harry-irene]

mutta Yölätti oli kyllä Peelinkin tekeleisiin verrattuna monipuolinen ja ennakkoluuloton radio-ohjelma.

No ei kyl sielläkään tullut hardcorea eikä afromusaa eikä "teknotööttäystä" tai muuta avantgardea.

[bitchkrieg bob]

Kyllähän Peeli soitteli paljon myös indietä (tää sit sisältää vaikka millaset noiserokit ja melupopit), joita Miettinen ei soittanu - vaikka Miettinenkin jotain muita (niitäkin) sit soittikin. Hyvin täydensivät ohjelmat toisiaan(kin). Lisäks niitä anekdootteja, anekdootteja...Nykyään Pekka Laine soittaa kaikkea mitä on pakko soitta, ja kehuu (joutuu kehumaan?) kaikki White Spritesta Egotrippiin.

[Del Griffith]

Onko joku katsonut sen John Peel's Record Box dokumentin? Luin siitä kauan aikaa sitten Mojosta tms. juttua. Kai siinä dokkarissa on yleisestikin Peelin levyistä, mutta tässä sen varsinaisen boksin sisältö:
Tässä taitaakin olla sen sisältö: http://en.wikipedia.org/wiki/John_Peel's_Record_Box

his collection contains 143 singles - some of them doublettes - stored in a private wooden box representing some of his own favourites.

Muistaakseni Teenage Kicksejä oli neljä. Ehkä toi suhteellisen suuri White Stripesin osuus on vähän

[Dirt Track Beamon]

kun powerpop alkoi rohmuta ohjelma-aikaa.

Olikohan kyse enempi jostain melopunkerosta kuin power popista? Toki Miettinen power poppiakin (vanhaa ja silloista uutta, ehkä aika laajaltakin säteeltä) soitti ihan kiitettävästi. Ehkä noi myös on helppo mieltää lopulta kaikki saman termin alle. Nykyäänhän sitä ei varmaan kovin moni soitakaan. Tai ehkä soittaa, mutta ei taida olla siitä mitään sanottavaa.

No ei ollut, kyllä se oli juuri sitä, silloista uutta. Eikä innostus jäänyt pelkästään radioon, vaan perustipa Miettinen niihin aikoihin erillisen Popatak-levymerkinkin.

[Del Griffith]

kun powerpop alkoi rohmuta ohjelma-aikaa.

Olikohan kyse enempi jostain melopunkerosta kuin power popista? Toki Miettinen power poppiakin (vanhaa ja silloista uutta, ehkä aika laajaltakin säteeltä) soitti ihan kiitettävästi. Ehkä noi myös on helppo mieltää lopulta kaikki saman termin alle. Nykyäänhän sitä ei varmaan kovin moni soitakaan. Tai ehkä soittaa, mutta ei taida olla siitä mitään sanottavaa.

No ei ollut, kyllä se oli juuri sitä, silloista uutta. Eikä innostus jäänyt pelkästään radioon, vaan perustipa Miettinen niihin aikoihin erillisen Popatak-levymerkinkin.

Munkin mielestä se "uuden powerpopin" ala Posies yliannostus alkoi ärsyttää jossain vaiheessa. Tosin ei sitä välttämättä niin kauheasti tullut, vaikka siltä ehkä silloin tuntuikin.

[bitchkrieg bob]

kun powerpop alkoi rohmuta ohjelma-aikaa.

Olikohan kyse enempi jostain melopunkerosta kuin power popista? Toki Miettinen power poppiakin (vanhaa ja silloista uutta, ehkä aika laajaltakin säteeltä) soitti ihan kiitettävästi. Ehkä noi myös on helppo mieltää lopulta kaikki saman termin alle. Nykyäänhän sitä ei varmaan kovin moni soitakaan. Tai ehkä soittaa, mutta ei taida olla siitä mitään sanottavaa.

No ei ollut, kyllä se oli juuri sitä, silloista uutta. Eikä innostus jäänyt pelkästään radioon, vaan perustipa Miettinen niihin aikoihin erillisen Popatak-levymerkinkin.

Munkin mielestä se "uuden powerpopin" ala Posies yliannostus alkoi ärsyttää jossain vaiheessa. Tosin ei sitä välttämättä niin kauheasti tullut, vaikka siltä ehkä silloin tuntuikin.

Itelle ehkä vähiten iski genrenä tämä jossa oli Sinkholet, Chixdiggitit ym., toisaalta vaikka Parasitesilla on jopa hyviä kokonaisia levyjä. Välillä tuntu, että niitä tuli puolet 2 tunnin showsta. Toisaalta nyt tulee jo heti enempi mieleen noita uudempia "power pop" bändejä, joilla tuntu olevan pikkasen vaikeempi tehdä sellasia kunkkubiisejä ku vaikka Plimsoulsilla. Posies nyt toki oli jo soitannollisestikin biiseissään aika jees.

[Chubby Fresh]

No kyllä Miettistä mieluummin kuunteli. Soitti parempaa musaa ja puhu suomea.

Eri.

[Voja, voja! Jo maistuu!]

No kyllä Miettistä mieluummin kuunteli. Soitti parempaa musaa ja puhu suomea.

Eri.

[Max Martini]

Peel!
Hyvä toimittaja, näki vaivaa ohjelmiensa eteen, soitti ERITTÄIN monipuolista musiikkia, oli ennakkoluuloton jne. jne.

[Max Martini]

Tosta Choosing Death kirjasta sain vähän sellaisen käsityksen, että Peel soitteli sitä kovinta metakkaa sellasella "heh heh ku tää on hassua musaa" -asenteella, mutta samapa tuo kai.

Peelin omaelämäkerran (josta vaimo kirjoitti yli puolet) mukaan heppu oikeasti piti grindistä ja roudasi vaimonsakin katsomaan Carcassia ja/tai Napalm Deathia jollekin kusiselle klubille.

[Nätti Sapatti]

sanotaan Peel - soittamansa musiikki hätkähdytti/avarsi enemmän.

Peel!
Hyvä toimittaja, näki vaivaa ohjelmiensa eteen, soitti ERITTÄIN monipuolista musiikkia, oli ennakkoluuloton jne. jne.

Tää kyllä avasi päätä kun huomasi pikkupoikana Rockradion Kovan Päivän Illassa soitetusta musiikista, että "tällaistäkin siis on olemassa"

Tosta Choosing Death kirjasta sain vähän sellaisen käsityksen, että Peel soitteli sitä kovinta metakkaa sellasella "heh heh ku tää on hassua musaa" -asenteella, mutta samapa tuo kai.

Peelin omaelämäkerran (josta vaimo kirjoitti yli puolet) mukaan heppu oikeasti piti grindistä ja roudasi vaimonsakin katsomaan Carcassia ja/tai Napalm Deathia jollekin kusiselle klubille.

Jälkikäteen vituttaa, kun vähän myöhemmin (90-l. alussa) tuli oltua itse niin kapeakatseinen teini, ettei Peelin ohjelmassa kiinnostanut muu kuin grindi/melu-osasto. Mutta kiitos siitäkin.

Ja noista Kovan Päivän Illoista jäi mieleen (ja kasetillekin) jotain hyviä Miettisen isännöimiä ohjelmia. Myöhemmin taisi kyllä Yölätti kiinnostaa itseäni enemmän ohjelmana kuin Räkärodeo.
(Off-topicina Rumba tais olla henk.koht tasolla suurin Miettis-vaikute aikoinaan - hei oli se 80-luvulla aika hyvä R-Kioskissa myytäväksi rocklehdeksi!)

[Nätti Sapatti]

Onko joku katsonut sen John Peel's Record Box dokumentin?

Nähty on ja vois katsoa kai uusiksi: http://www.youtube.com/watch?v=4GebrWLppW8

[Max Martini]

Harmi kun Peel on kuollu, siltä olis voinu kysyä tekikö se mielestään parempaa ohjelmaa kuin Miettinen.

Peel tuskin olisi missään olosuhteissa väittänyt soittavansa parempaa musiikkia kuin joku toinen tiskijukka. Hienon asenteen lisäksi taidokas kielenkäyttö lisää arvostusta.

It is obvious that disc-jockeys , as a class, are essentially parasitic. We are, with lamentably few exceptions, neither creative nor productive. We have, however, manipulated the creations of others (records) to provide ourselves with reputations as arbiters of public taste. There is no more reason (nor no less) why I should be writing this column than you – however I am in this unmerited position and you’re not. I believe very much in radio as a medium of tragically unrealized possibilities and also in the music I play. Therefore accepting the falseness of my own precarious position I will do what I can, wherever I can, to publicise these good things I hear around me. These musicians have made you aware of, and appreciate of, their music, not J. Peel.

John Peel, Disc and Music Echo, 1969

Sit joku sankari vielä kehtaa väittää laiskaksi miestä, joka todennäköisesti käytti vuosikymmeniä suurimman osan valveillaoloajastaan musiikin kuuntelemiseen, jotta löytäisi niitä (usein tuntemattomia) helmiä radio-ohjelmissaan soitettavaksi. Muistaakseni vielä tähditti jokaisen kuuntelemansa kappaleen.

Peel
Miettinen

[Marlon Julkunen]

Harmi kun Peel on kuollu, siltä olis voinu kysyä tekikö se mielestään parempaa ohjelmaa kuin Miettinen.

Peel tuskin olisi missään olosuhteissa väittänyt soittavansa parempaa musiikkia kuin joku toinen tiskijukka. Hienon asenteen lisäksi taidokas kielenkäyttö lisää arvostusta.

It is obvious that disc-jockeys , as a class, are essentially parasitic. We are, with lamentably few exceptions, neither creative nor productive. We have, however, manipulated the creations of others (records) to provide ourselves with reputations as arbiters of public taste. There is no more reason (nor no less) why I should be writing this column than you – however I am in this unmerited position and you’re not. I believe very much in radio as a medium of tragically unrealized possibilities and also in the music I play. Therefore accepting the falseness of my own precarious position I will do what I can, wherever I can, to publicise these good things I hear around me. These musicians have made you aware of, and appreciate of, their music, not J. Peel.

John Peel, Disc and Music Echo, 1969

Sit joku sankari vielä kehtaa väittää laiskaksi miestä, joka todennäköisesti käytti vuosikymmeniä suurimman osan valveillaoloajastaan musiikin kuuntelemiseen, jotta löytäisi niitä (usein tuntemattomia) helmiä radio-ohjelmissaan soitettavaksi. Muistaakseni vielä tähditti jokaisen kuuntelemansa kappaleen.

Peel
Miettinen

Kutakuinkin näin. Mutta kun Miettinen on päässyt muutamaan Yle Teeman musadokumenttiin sepostamaan, joka kyllä onkin huima saavutus, se toinen tyyppi joka niihin on päässyt, on Pelle Miljoona kertomassa kuinka keskiluokka haisee dägä tsägä ja kuinka Andy varasti Stefun styrkkarin. Sitten tohon vielä päälle 50-vuotis-haastattelut kahteen musalehteen, niin antaahan toi nyt jumalauta perusteet vaikka kenen arvosteluun! Peel, sinä laiska vätys!