oliko noista amisten paskomisista jossain juttua jo?

[Äŋ, verinokkaeläin 囧]

on viime aikoina tullu useemmasta suunnasta vastaan kohtalaisen rankan näköstä kamaa. jotkut linjat on muutettu jokski leikkikouluiksi missä on opetusta joku 3 tuntia viikossa ja loput jotain haistapaska-tason kikkailuja ja opettajat sit tekee jotain extraa palkatta jos haluavat/jaksavat, tai siis eivät tee.

tommosesta koulusta valmistuvat tekee sillä todistuspaperilla varmaan aika paljon ainaki jos on joku ala jolla oikeasti pitäs osata jotain. ja jos pääsee johonki harjotteluun niin kädestä pitäen kaikkeen maholliseen opastaminen

tai on tossa varmaan ihan mahdollista valmistua käytännössä pätevänäkin jos kiinnostaa ja jaksaa itsenäisesti opiskella asioita, mutta jos miettii jotain keskivertoteiniä niin

[Saippuakauppias]

Ainoa mitä löysin.

Nuori on päässyt ammattikouluun, mutta saattaa olla koulussa vain muutaman päivän viikossa. Tällaisia ihmettelyitä tulee vanhemmilta silloin tällöin ammattiin opiskelevien liittoon Sakkiin, kertoo liiton koulutuspoliittinen asiantuntija Antti Seitamaa.

Jos 1990-luvulla ammattikouluissa opiskeltiin 38 tuntia viikossa opettajien ohjauksessa, nyt tilanne on toinen. Opettajien ammattijärjestö OAJ laski muutama vuosi sitten, että lähiopetuksen määrä oli enää 28 tuntia viikossa, jolloin viikkoon jää 12 tuntia opiskelulle, joka on oppilaan omalla vastuulla.

Nykyisessä laissa lukiot ja ammatillinen koulutus ovat eri asemassa, sillä lukiolle on laissa määritelty, kuinka monta tuntia lähiopetusta sen tulee tarjota.

Ammatillisen koulutuksen kohdalla todetaan, että opetusta ja ohjausta on oltava ”riittävästi”. Lähiopetuksen määrä vaihtelee eri aineiden välillä ja eri koulutuksen järjestäjien kesken.

Nyt, kun uutta lakia ammatillisesta koulutuksesta sorvataan, OAJ vaatii, että lakiin kirjattaisiin vähimmäismäärä lähiopetusta.

Kun valtio on viime vuosina leikannut ammattikoulutuksen rahoitusta, on se käytännössä usein tarkoittanut opetuksen vähentämistä. Koska laki ei säätele lähiopetuksen määrää ammattikouluissa, oppilaille voidaan tarjota itsenäisesti suoritettavia verkkokursseja tai muuta itsenäistä opiskelua.

– On laadukastakin etäopetusta, mutta olemme huolissamme siitä, että opettaja korvataan monistenipulla. Silloin vastuu opetuksesta siirretään opiskelijoille itselleen. Siitä kärsii koulutuksen laatu ja pitkällä aikavälillä myös vetovoima, Seitamaa sanoo.

Sataedun rehtori Anne Laine myöntää, että etäopetuksen määrä on kasvanut eikä samanlaisia perusvalmiuksia kuin vuosikymmeniä sitten pystytä tarjoamaan nykyisillä resursseilla. Ammattikoulut ovat kuitenkin puun ja kuoren välissä, kun rahoitusta leikataan ja samalla vaaditaan lisää työelämälähtöisyyttä. Sataedulla 70 prosenttia kuluista on henkilöstökuluja. Säästetty on muun muassa kiinteistöistä, osa-aikaistuksilla ja irtisanomisilla.

– Eivät verkkokurssitkaan tyhjästä ilmaannu, ja jonkun pitää tarkistaa oppimisen tulokset.

Rahojen vähenemiseen on reagoitu muun muassa niin, että on siirrytty pois vuosiluokka-ajattelusta ja sen sijaan tarjotaan opetusjaksoja, joilla on samaan aikaan sekä ensimmäisen, toisen että kolmannen vuoden opiskelijoita. Jos jollakulla on jo jokin taito, jota tiettyinä päivinä harjoitellaan, hänen ei tarvitse sinä päivänä tulla kouluun.

Ammatillisen koulutuksen järjestäjän haasteena on se, että opiskelijoita on 15-vuotiasta juuri peruskoulun päättäneistä näyttötutkintoja tekeviin aikuisiin ammattilaisiin, jotka voivat suorittaa opintonsa työn ohessa ilman että juurikaan käyvät oppilaitoksessa.

– Opettajuus vaatii nykyään aika paljon, kun mietit että yhden oppilaan pistät työssäoppimaan, yksi on siinä silmiesi alla ja kolmas on koulun työpajassa. Siinä on tekemistä ja miettimistä, että millaisen opetuksen toteutat näille eri sfääreissä oleville oppilaille, Laine kuvaa.

– Vanhemmat voivat miettiä, että nyt se mussukkani on kotona kuulokkeet päässä koneella, ihan niin kuin viikonloppuisin. Mutta hän voi oikeasti tehdä niitä oppimistehtäviä, ja hänestä tulee ihan pätevä ammatti-ihminen.

OAJ haluaisi uuteen lakiin määrällisiä vaatimuksia ammattikoulujen opetukselle. Esimerkiksi sen, että oppilaitoksessa olisi yksi opettaja jokaista 16–20 opiskelijaa kohti ja yksi opinto-ohjaaja 200 opiskelijaa kohti.

Myös osaamispisteisiin haluttaisiin selkeä tuntimäärä: yhtä osaamispistettä kohti koulutuksen järjestäjän pitäisi tarjota 22 tuntia lähiopetusta per opiskelijaryhmä. Erityisasiantuntija Inkeri Toikalta riittää sympatiaa myös ammattikoulujen johdolle, sillä tilanne, jossa pitäisi samaan aikaan sekä säästää että uudistaa ammattikouluja, on vaikea ellei peräti mahdoton.

– Koulutuksen järjestäjä joutuu innostamaan muutokseen samaa porukkaa, joiden kanssa joutuu käymään yt-neuvotteluja ja viemään resursseja. Se on järjetön tehtävä.

Toikka ihmettelee myös sitä, että juhlapuheissa ollaan huolissaan syrjäytyneistä nuorista, ja panostetaan etsivään nuorisotyöhön, jotta nuoret saataisiin kouluun.

– Mutta koulutuspaikalta on kuitenkin viety kaikki resurssit, joilla nuorisotakuuta voisi toteuttaa.

Lähde: Satakunnan Kansa

[Kriippine]

20v sitten olin amiksessa. Ekana päivänä opettaja kertoi meille että se paperi mikä siitä koulusta saadaan, on aivan hyödytön, ja koko kurssi on perustettu vain jotta koulu saa lisää rahaa.

Aamuisin opettaja jakoi jotkut turhanpäiväiset tehtäväpaperit jotka eivät käytännössä poikenneet edellisen päivän tehtävistä mitenkään. Sitten opettaja poistui luokasta, ehkä kävi moikkaamassa ruokatauolla, ja päivän päätteeksi kävi tarkastamassa että on oppilaat paikalla.

Työharjoittelussa tarjottiin duunipaikka vaikka koulu oli vielä kesken. Menin duuniin ja jätin koulun käymättä.

[Megahomo]

Omalle työpaikalle ei enää oteta harjoittelijoita paikallisesta amiksesta koska eivät osaa mitään ja eikä koulu vissiin enää maksakaan ohjauksesta

[Äŋ, verinokkaeläin 囧]

20v sitten olin amiksessa. Ekana päivänä opettaja kertoi meille että se paperi mikä siitä koulusta saadaan, on aivan hyödytön, ja koko kurssi on perustettu vain jotta koulu saa lisää rahaa.

Aamuisin opettaja jakoi jotkut turhanpäiväiset tehtäväpaperit jotka eivät käytännössä poikenneet edellisen päivän tehtävistä mitenkään. Sitten opettaja poistui luokasta, ehkä kävi moikkaamassa ruokatauolla, ja päivän päätteeksi kävi tarkastamassa että on oppilaat paikalla.

Työharjoittelussa tarjottiin duunipaikka vaikka koulu oli vielä kesken. Menin duuniin ja jätin koulun käymättä.

nojuu, ei toi sinänsä oo mitään uutta, mutta nyt kun on leikattu vielä lisää niin homma on vissiinni kehittyny vielä pitemmälle

[suojelupoliisin trollitili]

Omalle työpaikalle ei enää oteta harjoittelijoita paikallisesta amiksesta koska eivät osaa mitään ja eikä koulu vissiin enää maksakaan ohjauksesta

Meille ei kanssa oteta enää ammattikoululaisia harjoittelemaan samasta syystä.

[Piss Pisstopherson]

Elikkäs amiksessa ei opeteta ja harjoitteluun ei pääse.

[suojelupoliisin trollitili]

Kesällä juteltiin yhden tutun kanssa ollaan valmistuttu samaan ammattiin samasta ammattikoulusta noin 20 vuoden erolla, minä aikaisemmin. (Meillä ei ole ikäeroa kuitenkaan edes kymmentä vuotta, toinen on ammatinvaihtaja.)

Kun olin itse ammattikoulussa (yo-pohjoinen linja) 90-luvulla, me harjoiteltiin asioita pääosin koulussa, työharjoittelu kesti vain muutaman viikon. Meillä oli alan käytännön harjoittelua joka päivä 4-8 oppituntia. Siinä sai ihan rauhass opetella ja kädentaito karttui, kun meni harjoitteluun ei kaikkea tarvinnut kysyä. Tuttu siis opiskeli myöhemmin ja heillä ei enää ollut koulussa niin paljon käytännön työtä, vaan iso osa asioista opittiin harjoitteluissa. Se on sitten ihan harjoittelupaikasta kiinni millaista opetusta sai.

Minusta on pelottavaa, että opetus on siirtynyt itseopiskeluksi ja kiireisessä harjoittelupaikassa sitten joku näyttää miten töitä tehdään. Olen kuullut tutuilta ammattikoulussa opettavilta huolestuneita puheenvuoroja jo kauan.

[Roge Moore]

Elikkäs amiksessa ei opeteta ja harjoitteluun ei pääse.

Tätä kutsutaan kauniilla nimellä ammatillisen koulutuksen reformi.

[Kriippine]

20v sitten olin amiksessa. Ekana päivänä opettaja kertoi meille että se paperi mikä siitä koulusta saadaan, on aivan hyödytön, ja koko kurssi on perustettu vain jotta koulu saa lisää rahaa.

Aamuisin opettaja jakoi jotkut turhanpäiväiset tehtäväpaperit jotka eivät käytännössä poikenneet edellisen päivän tehtävistä mitenkään. Sitten opettaja poistui luokasta, ehkä kävi moikkaamassa ruokatauolla, ja päivän päätteeksi kävi tarkastamassa että on oppilaat paikalla.

Työharjoittelussa tarjottiin duunipaikka vaikka koulu oli vielä kesken. Menin duuniin ja jätin koulun käymättä.

Lisään vielä: Kirjoja piti ostaa noin 20kpl ja yli puolet oli semmoisia mitä ei ikinä avattu. Piti myös ostaa kalliit funktiolaskimet ja muuta roipetta. Ja joka kaudella kerättiin joku varsin iso monistemaksu. Viereisessä luokassa painopinnan jälkikäsittelyä opiskelevat oppilaat tuuttasivat koneiden läpi roskikseen trukkilavallisen paperia joka päivä. Heiltä ei pyydetty monistemaksua koska kun sitä yritettiin, oppilaat leikkasivat lavallisen A4-arkkeja.

[ee]

Kesällä juteltiin yhden tutun kanssa ollaan valmistuttu samaan ammattiin samasta ammattikoulusta noin 20 vuoden erolla, minä aikaisemmin. (Meillä ei ole ikäeroa kuitenkaan edes kymmentä vuotta, toinen on ammatinvaihtaja.)

Kun olin itse ammattikoulussa (yo-pohjoinen linja) 90-luvulla, me harjoiteltiin asioita pääosin koulussa, työharjoittelu kesti vain muutaman viikon. Meillä oli alan käytännön harjoittelua joka päivä 4-8 oppituntia. Siinä sai ihan rauhass opetella ja kädentaito karttui, kun meni harjoitteluun ei kaikkea tarvinnut kysyä. Tuttu siis opiskeli myöhemmin ja heillä ei enää ollut koulussa niin paljon käytännön työtä, vaan iso osa asioista opittiin harjoitteluissa. Se on sitten ihan harjoittelupaikasta kiinni millaista opetusta sai.

Minusta on pelottavaa, että opetus on siirtynyt itseopiskeluksi ja kiireisessä harjoittelupaikassa sitten joku näyttää miten töitä tehdään. Olen kuullut tutuilta ammattikoulussa opettavilta huolestuneita puheenvuoroja jo kauan.

Tää riippuu varmaan hyvin paljon alasta, että onko parempi puuhastella koulussa, vai harjoittelussa. Omalla alalla, näin aikuisen ammatinvaihtajan näkökulmasta katsottuna, ei koulussa oikein oppinut mitään siitä oikeasta työskentelystä, vaan kyllä se ammattitaito tuli 95% harjoitteluiden kautta.

[torakka/väyrynen]

Tämmöinen avautuminen oli omassa Facebook-kuplassani nimimerkiltä ”Väsynyt amisope”:

Hyvä kanssaihminen. Toivoisin, että lukisit tämän, vaikka teksti on kovin kärjistettyä, vihaista ja hieman epäloogistakin. Antakaa anteeksi. Kirjoitus on tehty kiukkuisena, väsyneenä ja turhautuneena, sillä nyt minulla (ja varmasti monella muullakin ammatillisella opella) on itku silmässä ja suru puserossa.

Tunnustan: toivon nopeaa robotisaatiota, joka säästää minut ikäihmisenä ihmishoitajilta. Toivon myös, että saamme Suomeen paljon maahanmuuttajia, joilla on jo olemassa oleva ammatillinen koulutus. Pelkään, että maamme ammatilliset oppilaitokset eivät enää kykene luomaan tulevaisuuden osaajia. Syynä on raha ja ammatilliseen koulutukseen kohdistuneet leikkaukset. Opetus maksaa. Pitää säästää. Tuntuu, että olemme tällä hetkellä todistamassa ammatillisen koulutuksen kuolonkorahduksia.

Nykyisen hallituksen säästötoimenpiteet koulutuksesta alkavat näkyä oppilaitosten arjessa varsin hurjalla tavalla. Aloittavien ryhmien lukujärjestyksissä on useita opetuksettomia päiviä. Ne ovat päiviä, joihin opet yrittävät keksiä tehtäviä, jotka veisivät oppimista eteenpäin, mutta eivät työllistäisi tarkistamisen muodossa opea. Sillä tehtävien tarkistamisesta ei makseta palkkaa. Rakennuspuolen etäpäiväksi annettu tehtävä: tutustu erilaisiin ruuveihin. Esimerkki on todellinen eikä keksitty, vaikka kovin absurdilta vaikuttaakin. Tiedän myös, että aikuisopiskelijoita on pyydetty lähtemään kotiin, koska opettajalla on ollut opetettavanaan useita ryhmiä samaan aikaan. Aikuisten kuvitellaan oppivan omillaan.

Eräässä oppilaitoksessa erään aloittavan ryhmän kontaktiopetuksen määrää on laskettu 70 prosentilla. Entinen 50 tunnin kokonaisuus on kutistunut 15 tuntiin. Tämä varsin raju pudotus ei koske omaa alaani, vaan olen kuullut tästä käytäväpuheissa. Opettaja, joka tätä kertoi, oli äärimmäisen stressaantunut, väsynyt ja pettynyt. Kyseisen alan opetus liittyy ihmisten hoitamiseen. Tämän vuoksi toivon, että lääkkeeni jakaisi robotti. Ei se hoitaja, jonka lääkelaskennan tunnit vähenivät minimiin hallituksen toimeenpanemien säästötoimien vuoksi.

Digitalisaatio on päivän sana. Reformin yhtenä tavoitteena oli lisätä digitaalisuutta toisen asteen opinnoissa ja valmistella nuoria muuttuvaan työelämään. Digitaalinen materiaali tai verkko-opetus ei synny kuitenkaan tyhjästä. Verkko-opetus ei ole opettajan vanhojen powerpoint -diojen siirtämistä Optimaan. Open pitää olla läsnä verkossakin. Juhlapuheissa toistellaan: digi sitä ja digi tätä. Todellisuus on toista. Digitaalisen materiaalin ja opetuksen rakentamiseen ei ole resursseja ( suomennettuna: siitä ei makseta palkkaa). Joku kenties rakentaa kursseja omalla vapaa-ajallaan ja palkatta. Itse en jaksa. Yhden työuupumuksen kokeneena, olen päättänyt vetäytyä omalla ajalla tapahtuvasta kehittämisestä.

En halua tai edes saa kertoa niistä lukuisista opiskelijahuollon palavereista, joihin osallistumme. Työmme puolesta teemme yhteistyötä lastensuojelun, sosiaalitoimen, poliisin ja monen muun yhteiskunnan tahon kanssa. Olen toiminut nyt seitsemän vuotta opettajana ja näiden vuosien aikana olen oppinut aivan liikaa eriarvoisuudesta ja yhteiskunnan pahoinvoinnista. Kuka huolehtii näistä opiskelijoista ja heidän oppimisestaan, kun koulu ei sitä enää ehdi tehdä?

Mitä sitten toivon ja haluan? Haluan, että näistä nuorison oppimiseen kohdistuneista leikkauksista puhutaan. Haluan, että ihmiset kuulevat sen, että Suomen osaamista poljetaan. UGH olen puhunut.

[X-treme sports & rap metal]

ihan leikkikoulua oli jo kymmenen vuotta sitten.

[Eräs Mies]

Tää riippuu varmaan hyvin paljon alasta, että onko parempi puuhastella koulussa, vai harjoittelussa. Omalla alalla, näin aikuisen ammatinvaihtajan näkökulmasta katsottuna, ei koulussa oikein oppinut mitään siitä oikeasta työskentelystä, vaan kyllä se ammattitaito tuli 95% harjoitteluiden kautta.

Oma alanikin oli sellainen ettei sitä oikein koulussa voinut opiskella. Vuosituhannen alussa yo-pohjaisella linjalla oli työharjoittelua 2+3 kuukautta ja se oli sitä hyödyllisintä aikaa. En muista että paljoa kustannuksia olisi opiskelusta tullut, opettaja kopioi oppikirjat. Turvakengät taidettiin itse maksaa.
Oliskohan oppitunteja ollut silloin viikossa 32.

[Kyy povellasi]

ihan leikkikoulua oli jo kymmenen vuotta sitten.

Joo. Toi ammatillisen opetuksen taso oli jo 15v sitten surkeaa ja lähiopetuksesta oli karsittu sillonkin jo aivan liikaa. Karmasee ajatella että tilanne ois nyt vielä huonommalla tolalla.