oliko noista amisten paskomisista jossain juttua jo?

[promoottori naurahtaa]

[Äŋ, verinokkaeläin 囧]

oo

Naurattaa suihkulähteellä käynti

Siellä on opetettu luovuutta vaan porukalle

Viidesti. Hoitajaopiskelijoille. Ja nämähän oli aikuispuolen opiskelijoita, joilla kait opetuksen pitäs olla tiivistahtisempaa

lukiko jossain, mikä juttu toi suihkulähteellä käynti oli?

Joo, jotain luovan ajattelun opettamista ja hoitajien tarvitsee keksiä aktiviteetteja joskus muille. En löytänyt enää sitä uutista, jossa siitä mainittiin.

Tämmönen juttu:

Kummastusta Salpauksen lähihoitajaopiskelijoissa ovat herättäneet ahkerat vierailut lähistön suihkulähteellä Pikku-Vesijärven puistossa Lahdessa. Asiasta kertoo lähihoitaja Taru Nurmisen lisäksi keväällä valmistunut lahtelainen Sari Tuomi, 42.

Tuomen opinnot kestivät puolitoista vuotta.

– Yhden kuukauden aikana vierailimme peräti viisi kertaa tutustumassa Vesiurkuihin. Sitten kävimme lähistön puistossa laatimassa mietelauseita patsaille. Olisin kaivannut kyllä tilalle sellaisia tunteja, jotka parantavat ammatillista osaamista. Esimerkiksi työssä tarvittavien apuvälineiden käyttöön emme saaneet kunnolla opastusta. Teoriakin jäi vähiin.

Myös Taru Nurminen ihmettelee tiuhoja vierailuja suihkulähteelle. Salpauksen opetusalapäällikkö Irina Oksanen ei ota niihin kantaa. Hän kuitenkin muistuttaa, että myös luovuuteen kannustavat opinnot kuuluvat lähihoitajille.

– Lähihoitajan on osattava työssään hoitamisen lisäksi järjestää eri-ikäisille asiakkaille monenlaista viriketoimintaa. Näitä taitoja harjoitellaan luovia menetelmiä opiskelemalla.

juuh, kyllä se on hyvä että varmasti osaa ulkoa itse keksityt mietelauseet patsaille että osaa varmasti viriketoimintaa hommata. mut ihan sama että delaako asiakas hoitsun mokailuun jos sille tarvii jotain lääkettä antaa

[Larissa von Cockström]

oo

Naurattaa suihkulähteellä käynti

Siellä on opetettu luovuutta vaan porukalle

Viidesti. Hoitajaopiskelijoille. Ja nämähän oli aikuispuolen opiskelijoita, joilla kait opetuksen pitäs olla tiivistahtisempaa

lukiko jossain, mikä juttu toi suihkulähteellä käynti oli?

Joo, jotain luovan ajattelun opettamista ja hoitajien tarvitsee keksiä aktiviteetteja joskus muille. En löytänyt enää sitä uutista, jossa siitä mainittiin.

Tämmönen juttu:

Kummastusta Salpauksen lähihoitajaopiskelijoissa ovat herättäneet ahkerat vierailut lähistön suihkulähteellä Pikku-Vesijärven puistossa Lahdessa. Asiasta kertoo lähihoitaja Taru Nurmisen lisäksi keväällä valmistunut lahtelainen Sari Tuomi, 42.

Tuomen opinnot kestivät puolitoista vuotta.

– Yhden kuukauden aikana vierailimme peräti viisi kertaa tutustumassa Vesiurkuihin. Sitten kävimme lähistön puistossa laatimassa mietelauseita patsaille. Olisin kaivannut kyllä tilalle sellaisia tunteja, jotka parantavat ammatillista osaamista. Esimerkiksi työssä tarvittavien apuvälineiden käyttöön emme saaneet kunnolla opastusta. Teoriakin jäi vähiin.

Myös Taru Nurminen ihmettelee tiuhoja vierailuja suihkulähteelle. Salpauksen opetusalapäällikkö Irina Oksanen ei ota niihin kantaa. Hän kuitenkin muistuttaa, että myös luovuuteen kannustavat opinnot kuuluvat lähihoitajille.

– Lähihoitajan on osattava työssään hoitamisen lisäksi järjestää eri-ikäisille asiakkaille monenlaista viriketoimintaa. Näitä taitoja harjoitellaan luovia menetelmiä opiskelemalla.

juuh, kyllä se on hyvä että varmasti osaa ulkoa itse keksityt mietelauseet patsaille että osaa varmasti viriketoimintaa hommata. mut ihan sama että delaako asiakas hoitsun mokailuun jos sille tarvii jotain lääkettä antaa

Just tätä hain. Onhan se kiva että tieto-taidosta on pois. Onhan se intohimo ja asioiden selville ottamisen vastuu myös itsellä, mutta ainahan se on huolestuttavaa, jos koulusta valmistuu jengiä jotka todennäköisesti saa työpaikan eikä koe olevansa siihen päteviä.

[suojelupoliisin trollitili]

Yli 30 vuotta kokkeja kouluttanut Mika ei näe ammattikoulujen uudistuksessa mitään hyvää – valmistujat nyt täysiä raakileita: ”Ei ihmisen syy, vaan systeemin”

Ammattikoulun opettajan Mika Lehtisen mukaan noin puolitoista vuotta sitten voimaan astunut reformi on monin tavoin epäonnistunut.

Ammattikoulusta valmistuu nykyään aiempaa enemmän opiskelijoita, jotka eivät ole valmiita työelämään. Näin sanoo Tampereen seudun ammattiopistossa Tredussa opettajana työskentelevä Mika Lehtinen, joka on kouluttanut kokkeja ammattiin 32 vuotta.

Ammatillisen koulutuksen uudistus astui voimaan tammikuussa 2018. Uudistuksen tavoitteena oli, että ammattiin opittaisiin enemmän työssä kuin koulun penkkiä kuluttamalla. Opettajan näkökulmasta katsottuna uudistuksesta on ollut enemmän haittaa kuin hyötyä.

– En ole nähnyt tässä uudistuksessa mitään hyvää. Hyvä puoli on varmaan se, että rahaa säästyy, Lehtinen sanoo.

Ammatillinen koulutus on ollut melkoisessa myllerryksessä viime vuosina. On tullut nuorisotakuu, koulutustakuu, ammatillisen koulutuksen reformi ja miljoonasäästöt. Ammatillisesta koulutuksesta leikattiin opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan vuosina 2013–2018 noin 400 miljoonaa euroa.

Vuonna 2018 voimaan tullut ammatillisen koulutuksen reformi on suurin koulutuslainsäädännön uudistus lähes kahteenkymmeneen vuoteen. Se oli samalla Juha Sipilän (kesk) hallituksen yksi kärkihankkeista.

Reformissa laitettiin uusiksi muun muassa tutkintorakenne, ohjaus, koulutuksen toteuttamismuodot ja rahoitus. Lähtökohtana oli uudistaa ammatillinen koulutus osaamisperusteiseksi ja asiakaslähtöiseksi.

Opiskelijan kannalta osaamisperusteisuus tarkoittaa sitä, että osaamista voi hankkia eri paikoista ja eri tavoin. Työpaikoilla oppimisen lisäksi tavoitteena oli lisätä yksilöllisiä opintopolkuja sekä purkaa sääntelyä ja päällekkäisyyksiä.

Uudistus haluttiin tehdä, koska tulevaisuudessa työelämässä tarvitaan uudenlaista osaamista ja ammattitaitoa.

Pelkkiä aputehtäviä
Mika Lehtinen on lopettelemassa parhaillaan kolmannen vuoden opiskelijoille pitämäänsä à la carte -kurssia. Kyseinen kurssi sisältää 10 viikkoa à la carte -ruokien valmistamista. Opiskelijat ovat kaksi viikkoa Lehtisen opissa opetuskeittiössä, minkä jälkeen he lähtevät kahdeksaksi viikoksi elinkeinoon, eli työssäoppimiseen.

Muutos on iso, sillä ennen uudistusta oppi oli jo saatu siinä vaiheessa, kun opiskelijat hyppäsivät mukaan työelämään.

– Sitä kutsuttiin harjoitteluksi, kun täällä oli opittu ensin keskeiset asiat ja sitten mentiin katsomaan elinkeinon todellisuus, Lehtinen sanoo.

Lehtisen mukaan opiskelijat eivät ehdi oppia kahden viikon aikana opetuskeittiössä tarpeeksi, eikä opetussuunnitelmaan kuuluvia asioita aina opita työssäkään. Paikat ja opettamisen taso vaihtelevat, mutta myös kiire ja työtä opettavan ihmisen ammattitaito voivat rajoittaa nuorten oppimista.

– Opin sisällöllisen annin pitäisi jatkua elinkeinossa, mutta tällä alalla se menee helposti niin, että opiskelija joutuu apulaisen rooliin ja hän saa tehdä aputehtäviä, vaikka olisi viimeistä vuotta koulussa. En suoraan sano, että voidaan käyttää hyväksi, mutta onhan näitäkin tilanteita ollut, Lehtinen sanoo.

Opiskelijat ovat huolissaan myös itse siitä, etteivät he saa mahdollisuutta oppia kaikkea, mitä koulutukseen kuuluu.

Jos esimerkiksi yksi opiskelija menee työssäoppimiseen ravintolaan, jossa käytetään puolivalmisteita ja toinen ravintolaan, jossa omavalmistusaste on korkea, on selvää, että toisen osaaminen kertyy ja toisen ei.

– Tässä kohtaa reformi on epäonnistunut, Lehtinen sanoo.

"Hyvät edellytykset”
Ammatillisen koulutuksen historiallisen suuri reformi on herättänyt runsaasti keskustelua julkisuudessa. Viime elokuussa jyväskyläläisen ammatillisen oppilaitoksen opettaja Sanna avautui sosiaalisessa mediassa päättäjien tekemistä leikkauksista. Suuresta reformista oli ehtinyt kulua tuolloin vajaa vuosi.

– Olemme todistamassa ammatillisen koulutuksen kuolonkorahduksia, hän kirjoitti.

Kansallisen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) lausui vuoden 2018 loppupuolella, että heidän vuosina 2016–2018 tekemiensä arviointien perusteella ammatillisen koulutuksen uudistuksella on hyvät edellytykset onnistua, mutta siihen liittyy myös riskejä.

Nyt uudistuksesta on kulunut aikaa jo reilut puolitoista vuotta. Menikö homma putkeen vai ei?

Arviointineuvokset Aila Korpi ja Jani Goman kertovat, että Karvin näkökulmasta ammatillisen koulutuksen reformi on antanut hyvän pohjan koulutuksen rakenteelliseen muutokseen. Tutkintojärjestelmä on selkeytynyt, kun sekä nuorille että aikuisille on yksi yhteinen tutkinto.

– Myös päätavoitteet ovat oikeansuuntaisia, Korpi ja Goman kertovat.

Uudistus on arvioinnin mukaan tuonut opintoihin muun muassa lisää joustavuutta.

– Opetuksessa hyödynnetään nyt enemmän työelämälähtöisyyttä tukevia menetelmiä kuten tiimi-, ilmiö- ja projektioppimista, Korpi ja Goman arvioivat.

Kenellä opetusvastuu?
Ensimmäisen vuoden opiskelijoille työssäoppiminen voi olla kuitenkin kova paikka. Tämän ammattiopettaja Mika Lehtinen tietää paremmin kuin hyvin. Nuoret ovat epävarmoja itsestään ja omista taidoistaan.

Lehtisen mukaan moni ensimmäisen vuoden opiskelija jopa pelkää tulevia työssäoppimisjaksoja.

– Se voi olla karu maailma 15–16-vuotiaalle ihmiselle, joka ei ole koskaan ollut töissä. Pelkästään töihin meneminen tuntuu hurjalta paikalta ja samaan aikaan pitäisi vielä oppia. Siinä ympäristössä on sellainen tietty paine, ja meininki voi olla rajuakin.

Lehtisen mukaan työssäoppimisen huono puoli on se, että ravintolassa on vähemmän varaa mokailuun ja kokeiluun kuin koulussa.

– Saako opiskelija tehdä ravintolassa poron fileetä asiakkaalle ruoaksi? Ei varmasti saa. File maksaa 70 euroa kilolta. Opiskelijat eivät saa treenailla niillä asioilla, koska raaka-aineet ovat herkkiä ja ulosmyynti kallista. Ruoka ei voi olla 50-prosenttisesti onnistunutta, jos hinta on 100 prosenttia.

Jos toiveena on, että ravintola ottaa opetusvastuun, Lehtisen mielestä tästä pitäisi myös maksaa. Tällöin ravintolalla olisi varaa pitää esimerkiksi tavallista enemmän henkilökuntaa, jotta joku ehtisi varmasti käydä opiskelijan kanssa asiat läpi perusteellisesti.

– Opetuksen velvoite ei ole hävinnyt minnekään. Jos se velvoite kaadetaan yhtäkkiä elinkeinon päälle, niin siinä on tapahtunut vääryys.

Lehtinen kertoo, että ravintola-alalla ei ole myöskään tavatonta, että työssäoppimisessa ohjaajaksi määrätään vasta koulusta valmistunut opiskelija.

– Se ei ole ihmisen syy, vaan tämän systeemin.

Aila Korpi ja Jani Goman kertovat, että jo uudistuksen alkupuolella valtaosa työelämän edustajista oli arvioinnin mukaan huolissaan työpaikkojen ja työpaikkaohjaajien riittävyydestä, työpaikkaohjaajien osaamisesta ja työelämän valmiuksista.

– Omat haasteensa tuovat esimerkiksi yrityksen toiminnan luonne, kovat tulostavoitteet ja alakohtaiset erityispiirteet, kuten työntekijöiden ikään liittyvät vaatimukset ja turvallisuusnäkökohdat, Korpi ja Goman sanovat.

Työelämän edustajilla itsellään on vahva käsitys siitä, kenellä opetuksen velvoite on.

– Heidän mukaansa pedagogisen vastuun tulee säilyä jatkossakin koulutuksen järjestäjällä. Opiskelijan perusosaamisen varmistamiseen on tarpeen kiinnittää huomiota jo ennen työssäoppimisjaksoa, Korpi ja Goman sanovat.

Korpi ja Goman muistuttavat, että työpaikat tarvitsevat niin ikään tukea koulutustehtävässään. Tämä pätee myös työpaikkaohjaajiin.

Raakileita työelämään
Ammatillisen koulutuksen reformi on saanut Lehtisen mukaan aikaan sen, etteivät koulusta valmistuneet ole valmiita työelämään.

– Tätä mainostettiin niin, että pääsee oikeaan oppimisympäristöön, mutta ei elinkeino ole oikea oppimisympäristö. Se on oikea työympäristö.

Lehtisen mielestä oppimisen pitäisi tapahtua sen sijaan paikassa, jossa ei ole painostamisen pelkoa.

– Teimme tänään karitsan paahtopaistia ja sanoin, että jos se epäonnistuu, niin tehdään uudelleen. Jos annos epäonnistuu ravintolassa, et voi lähteä siitä, että saat tehdä sen uudelleen. Silloin ravintolan tulos ja katteet kellahtavat kyljelleen.

Kädentaitojen oppiminen tapahtuu Lehtisen mukaan hitaasti. Matka esimerkiksi mestarilliseksi sipulin pilkkojaksi ottaa aikansa.

– Nuorille syötetään liian nopeasti painetta siitä, että nämä asiat pitäisi oppia. Kaksi ensimmäistä vuotta menee muutenkin siihen, että saadaan pidettyä heidät täällä ja kiinnostus yllä alaan.

Lehtinen kertoo, että koulusta valmistuneiden perusasioissa on paljon osaamattomuutta. Ei osata kypsennysmenetelmiä, peruskastikkeita tai -keittoja.

– Kaiken pohjana on perusasioiden osaaminen.

Lehtisen kokemuksen mukaan nykyään ammattikoulusta valmistuneilla kokeilla kestää kauemmin päästä sellaiselle taitotasolle, joka mahdollistaisi työskentelyn esimerkiksi Helsingin parhaimmissa ravintoloissa.

– Kymmenen vuotta sitten valmistuneilla osaamisen ja asioiden ymmärtämisen taso oli lähempänä sitä tasoa kuin nyt. Minua kiukuttaa näiden opiskelijoiden puolesta, kun tiedän, mihin he voisivat päästä. He eivät tätä välttämättä ymmärrä. Elinkeino ymmärtää, että opiskelijat tulevat sinne nyt paljon raaempina kuin aiemmin.

Opiskelijoiden puutteelliset taidot ovat herättäneet suurta huolta julkisessa keskustelussa.

Aila Korven ja Jani Gomanin mukaan suurin syy henkilöstön ja lähiopetuksen määrän vähentymiseen ovat arvioinnin perusteella olleet nimenomaan ammatillisen koulutuksen säästöt, ei uudistukseen liittyvä osaamisperusteisuuteen siirtyminen.

– Uusi hallitus on asettanut tavoitteeksi opettajien lisäämisen ja tällä hetkellä mietitään, miten se tullaan toteuttamaan, Korpi ja Goman kommentoivat.

Ammattiin opiskeleville vuonna 2015 ja 2017 teetetyistä kyselyistä on käynyt ilmi, että opiskelijat haluaisivat saada oman alansa lähiopetusta aiempaa enemmän.

Iltalehti sai nähtäväkseen tänä syksynä julkaistavan Amisbarometrin alustavat tulokset ja niiden perusteella näyttäisi siltä, että suuntaus on edelleen sama kuin aiempina vuosina.

Lisää määrärahoja
Kustannusrakenteet ovat jo nyt muuttuneet ammatillisessa koulutuksessa ja muuttuvat edelleen. Ammatillisen koulutuksen reformi ei ole kuitenkaan poistanut rahan tarvetta.

Opiskelijoiden neuvonta ja ohjaus, työpaikalla tapahtuva oppiminen, koulutuksen järjestäjien välinen yhteistyö, henkilöstön osaaminen ja pedagogisten työtapojen ja oppimisympäristöjen kehittäminen eivät tapahdu ilmaiseksi.

Koska kaikki opiskelijat eivät ole samasta muotista, myös erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden tarpeet pitäisi Aila Korven ja Jani Gomanin mukaan ottaa huomioon.

– Määrärahoja tarvitaan tulevaisuudessa nykyistä enemmän ja kohdennetummin näiden toimintojen kehittämiseen.

Opetus ja kulttuuriministeriö tiedotti kesäkuun loppupuolella, että hallitus esittää ammatilliseen koulutukseen 20 miljoonan euron lisämäärärahaa, jonka tarkoituksena on lisätä opettajien ja lähiopetuksen määrää ammatillisessa koulutuksessa viiden vuoden ajan. Yhteensä hallitusohjelmassa on osoitettu tähän tarkoitukseen 235 miljoonaa euroa.

Elokuussa julkaistussa valtion talousarvioesityksessä käy ilmi, että vuodelle 2020 ammatilliseen koulutukseen on varattu rahaa 839 miljoonaa euroa. Lisämäärärahaa on jaossa tänä vuonna 20 miljoonaa euroa.

Ylijohtaja Mika Tammilehto opetus- ja kulttuuriministeriöstä kertoo, että ensi vuodelle jaettavan lisämäärärahan suuruus selviää lähiaikoina.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/4b80 ... 39843571b4

[Rasmus-mafioso]

Auttaisko se, että rahoitus ei riipu valmistuneiden määrästä?

Jos asioiden oppiminen kestää viis vuotta niin sit se kestää viis vuotta.

[promoottori naurahtaa]

Auttaisko se, että rahoitus ei riipu valmistuneiden määrästä?

Jos asioiden oppiminen kestää viis vuotta niin sit se kestää viis vuotta.

auttaisko jos unohdettaisiin tutkinnot ja keskityttäisiin osaamiseen.

[bad grankulla]

Ammatissa tarvittavien taitojen opettaminen ihmisille vois olla hyvä startti

[Larissa von Cockström]

Auttaisko se, että rahoitus ei riipu valmistuneiden määrästä?

Jos asioiden oppiminen kestää viis vuotta niin sit se kestää viis vuotta.

auttaisko jos unohdettaisiin tutkinnot ja keskityttäisiin osaamiseen.

Meidän koulussa tutkinto keskittyy omien sanojensa mukaan vain osaamiseen ja jos jotain osaa, sitä ei tarvitse opettajien mieliksi opetella. T. Arvosanani tippui yhdellä koska en osallistunut kahdelle photaritunnille joiden opettaja tiesi et osaan ja opetan siellä vaan muita sekä sen kanssa sovittu että mun ei niillä tarvise käydä. Ja yks luokka joutuu tekemään opetuksen valmiuksiin suunnatun lähtötasotestin ennen valmistumista tai ei saa todistusta.

Näiden lisäksi ihmisten arvosanat annetaan mitä mielipuolisin perustein, joka on tosi siistiä, koska kohta niillä saa hakea esim. yliopistoon! Oon sanonut monelle että valittaa, mutta ei ne sitä tee. Yhdelle sanotaan toista ja arvosanoja selitellään ties mitä paskaa, johon ei oma mielikuvitus edes riitä. Mutta jos nyt sanon että kommentit tehtävistä on luokkaa: "selkee", "juuh semmonen" ja jotain lauseita joita en osaa tulkita. Voin sanoa että
olen asteikolla 1-100 vähintään 100 huolissani todostusperusteisen korkeakouluhaun puolesta ammattikoulaisten puolesta.

Oli taas osissa kesken duunia kirjoitettu, mutta oman kokemukseni mukaan toi tavoite ja uusi opetussuunnitelma on vaan niin utopinen ja aiheuttaa ihmisten mielestä enemmän haittaa kun hyötyä noin pääsääntöisesti. Osa opettajista pitää vanhanajan kokeita, vaikka opetus on siirtynyt tiedonhakuperusteiseksi ja toinen noudattaa enemmän uusia ohjeita kun toiset. En mä rehellisesti sanottuna tiennyt, että toi photaritunnin välistä jättäminen tiputtaa arvosanaa, kun ei se sitä tehnyt kolmen muun opettajan tunneilla tehny.


Tulipa taas pakollinen "tässä hommassa ei ole välillä mitään vitun järkeä"-oksennus.

[Hra Mezola]

Auttaisko se, että rahoitus ei riipu valmistuneiden määrästä?

Jos asioiden oppiminen kestää viis vuotta niin sit se kestää viis vuotta.

auttaisko jos unohdettaisiin tutkinnot ja keskityttäisiin osaamiseen.

Itsehän en kelpaisi lutuurituottajaksi esim. minnekään valtion/kaupungin jne. hommiin kun on VAAN sitä kokemusta, ei papereita

[same rules apply]

Auttaisko se, että rahoitus ei riipu valmistuneiden määrästä?

Jos asioiden oppiminen kestää viis vuotta niin sit se kestää viis vuotta.

auttaisko jos unohdettaisiin tutkinnot ja keskityttäisiin osaamiseen.

kyllä, näin se ainakin omalla alalla menee.

[Poistunut käyttäjä a64e92]

Auttaisko se, että rahoitus ei riipu valmistuneiden määrästä?

Jos asioiden oppiminen kestää viis vuotta niin sit se kestää viis vuotta.

auttaisko jos unohdettaisiin tutkinnot ja keskityttäisiin osaamiseen.

Itsehän en kelpaisi lutuurituottajaksi esim. minnekään valtion/kaupungin jne. hommiin kun on VAAN sitä kokemusta, ei papereita

Julkisella puolella toi on tiukoilla laeilla säädelty homma esim. siksi, että liksat menee verovaroista ja niiden käyttöä syynätään jatkuvasti ja esim. siksi että julkisella puolella on ollut ennen noita tiukennuksia maan tapana palkata ihan mihin vaan hommiin ns. hyviä tyyppejä eli esimiesten frendejä tai sit muuten vaan suhmuroida kavereita hyville paikoille ilman mitään pätevyyttä. Sen lisäksi on vielä sellainen perus Neuvostoliitto-ongelma- esim. Helsingin kaupungilla on melkein 40 000 työntekijää eikä kenelläkään oo realistisia mahiksia valvoa noita prosesseja jos niissä ei oo suht tiukkoja sääntöjä. Eli aika perushomma: on ollut vapauksia joita ollaan käytetty surutta hyväksi ja sit ollaan tiukennettu kaikkea ihan helvetisti.

Monissa tilanteissa toi tän päivän joustamattomuus harmittaa, ja itekkin oon tippunut muutamista hauista sen takia että osaamistani en oo pystynyt todistuksella osoittamaan, mutta ei tarvii kauaa muistella niitä viheltelijöitä joille suhmuroitiin vakituiset virat joskus 80- tai 90-luvulla ja joista ei oo päästy vieläkään eroon kun tajuaa että kahdesta huonosta tää on kuitenkin se vähemmän huonompi.

[suojelupoliisin trollitili]

Ja keskustelu jatkuu

Romahtiko amislaisten taso koulutusuudistuksen jälkeen? Sähköalan opiskelijoita ohjaava Sami kauhistelee: ”Jopa hengenvaarallisia tilanteita työmaalla”

Sähköasentaja hämmästelee opetuksen tasoa ammatillisissa oppilaitoksissa.

Sähköalalla 14 vuotta työskennellyt Sami on ollut jo useamman vuoden ajan huolestunut ammatillisen koulutuksen tilanteesta.

Hänen mukaansa koulutuksen taso on laskenut rankasti erityisesti viimeisten viiden vuoden aikana.

– Olen joutunut karusti toteamaan, että tämän päivän opetuksen taso on aiheuttanut jopa hengenvaarallisia tilanteita työmaalla.

Ammatillinen koulutus on ollut isojen muutosten kourissa viime vuosina. Vuonna 2018 voimaan tullut ammatillisen koulutuksen reformi laittoi uusiksi muun muassa tutkintorakenteen ja rahoituksen.

Yli 30 vuotta kokkeja kouluttanut Mika Lehtinen kritisoi Iltalehdessä aiemmin kovin sanoin ammatillisen koulutuksen reformia, jonka hän kokee olevan monin tavoin epäonnistunut. Lehtisen mukaan kouluista valmistuu nyt aiempaa enemmän raakileita.

Sähköasentajana pienessä sähköalan yrityksessä työskentelevä Sami on samaa mieltä.

– Sähköpuolella joutuu opettamaan aivan kädestä pitäen perusasioita, jotka olen ainakin itse oppinut koulussa. Sitten on sitä, että ei tunneta työkaluja tai tiedetä, miten niitä käytetään.

Koetko, että opiskelijat ovat edes valmistumisensa jälkeen valmiita työelämään?

– Eivät. Jouduin antamaan meidän viimeisimmällekin harjoittelijalle hylätyn.

Lisää opetusta koulussa
Samin mukaan opiskelijoilla pitäisi olla nykyistä paremmat valmiudet, ennen kuin he tulevat työssäoppimiseen. Suurempi määrä lähiopetusta auttaisi hänestä myös niitä, joilla on oppimisvaikeuksia ja epävarmuutta oman osaamisensa kanssa.

Opiskelijoilta Sami toivoisi lisää vastuunkantoa ja huolellisuutta. Jos jotain ei osaa, niin asiasta kannattaa sanoa reilusti, eikä jättää töitä tekemättä.

– Läheltä piti -tilanteita on ollut. Kerrankin harjoittelija oli jättänyt asiat kesken ja lähtenyt työmaalta pois. Kun menin itse katsomaan, jouduin korjaamaan tilanteen hänen jälkeensä. Kyseessä oli pian valmistuva kaveri, joka ei osannut normaalia asennustyötä.

Sami kertoo antaneensa jo useana vuonna opettajille palautetta siitä, että osaamisongelmiin pitäisi kiinnittää huomiota jo koulussa, eikä vasta työelämässä. Ongelmiin ei ole kuitenkaan puututtu.

Hän ei syytä sinänsä kouluja, koska hän tietää, että rahasta on tiukkaa.

– Päättäjät eivät ymmärrä, mitä he ovat päättäneet, kun he eivät itse joudu kohtaamaan näitä ongelmia kasvotusten.

Kaikki töihin tulevat opiskelijat eivät Samin mukaan ole suinkaan huonoja. Joukossa on aina osaaviakin ihmisiä. Näitä henkilöitä Sami toivoisi voivansa palkita rahallisesti.

– Minun käy sääliksi näitä, jotka tekevät ammattilaisen eivätkä saa siitä mitään korvausta.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/8782 ... 2d9088a2ea

[Äŋ, verinokkaeläin 囧]

Kaikki töihin tulevat opiskelijat eivät Samin mukaan ole suinkaan huonoja. Joukossa on aina osaaviakin ihmisiä. Näitä henkilöitä Sami toivoisi voivansa palkita rahallisesti.

– Minun käy sääliksi näitä, jotka tekevät ammattilaisen eivätkä saa siitä mitään korvausta.

no sami palkkaa ne töihin sitten siitä, problem solved

[Larissa von Cockström]

Kaikki töihin tulevat opiskelijat eivät Samin mukaan ole suinkaan huonoja. Joukossa on aina osaaviakin ihmisiä. Näitä henkilöitä Sami toivoisi voivansa palkita rahallisesti.

– Minun käy sääliksi näitä, jotka tekevät ammattilaisen eivätkä saa siitä mitään korvausta.

no sami palkkaa ne töihin sitten siitä, problem solved

Tässä ehkä tarkoitetaan koulun työharjoittelua, josta ei makseta palkkaa. Jos sitä maksetaan, koulutus pitää muuttaa kokonaan oppisopimukseksi.

[jorpetius]

Ihan uskomatonta porukkaa on mm. lähäriopiskelijoissa. Ja kouluissa ei 1) opeteta ALAA lainkaan tarpeeksi 2) vaadita yhtään mitään.

Tämä koko asia korjaantuu laatimalla esimerkiksi neljän valtakunnallisen lääkelaskutestin sarja, jonka aivan kaikki valmistumaan haluavat velvoitetaan suorittamaan pilkulleen oikein. Tämä jo ohjaisi kykenemättömät ja haluttomat pois opinnoista sekä laittaisi sisäistämään ja opiskelemaan nämä asiat syvällisesti, myös opetuksen taso uskoakseni nousisi.

Ja mikä parasta, asiakas/potilas turvallisuus paranisi samalla.