Veikka Lahtinen: olin teini-ikäinen SJW-Frankenstein

[paskasti täytetty eläin]

En ihan tajua nyt. Siis paljossa on menty eteenpäin, mutta nämä tavoitteet on saavutettu väärin?

[Trollface-mies]

Mielikuvat siitä että noi ryhmät on täyttä pahuutta ja julmuutta on tosi vahvat - siis yleisesti eikä nyt tähän keskusteluun osallistuneilla. Itse oon täällä piffillä kohdannut paljon ilkeämpää, usein ns. heikompien tai vähemmän arvostettujen tyyppien lyttäämistä, joskin tän paikan keskustelukulttuuri on muuttunut hyvin paljon.

No ei kai tolleen kukaan täyspäinen usko. Ja en koskaan tavannu piffillä yhtä julmaa meininkiä ku pahimmissa noista ryhmistä vuotaneissa jutuissa, ja ne tuli vielä ryhmien ylläpidon puolelta. Tai no, on täälläkin varmasti välillä aika hirveetä käytöstä, mut ylläpito potkii ne aika tehokkaasti pihalle.

Mikä siellä nyt sitten oikeesti on niin kauheeta ja julmaa ja hirveetä? Itse muistan ne feministiryhmien sisäistä ortodoksisuutta korostaneet kovimmat ylilyönnit lähinnä naurunaiheina.

Mä lensin jostain ryhmästä kans aikoinani ulos, kun en suostunut julkisessa twitterissä sensuroimaan sanan läski käyttöä. Eli kyse ei ollut esimerkiksi läskiksi haukkumisesta, vaan siitä että joku tuli ojentamaan sanan läski käytöstä ja pyysi, että sensruoisin twiitistäni "l-sanan." Kun en tähän sitten suostunut, niin oli jo joku pienimuotoinen joukkolynkkaus käynnissä

Toi oli IMO ihan hyvä esimerkki siitä logiikasta, jolla näitä sakeimpia twittersotia käytiin. Joku sanoo jotain, mihin joku puuttuu. Sitten kun joku ei heti noudata tätä puuttumista, niin summonoidaan pari myllyttäjää pakottamaan suostuminen. Kaikki mahdollisuus mihinkään keskusteluun katoaa, koska nää summonoijat on alun alkaen tulleet puolustamaan jotain tiettyä kantaa/sääntö tjms. Ja sit jostain aivan vitun typerästä asiasta tulee elämän ja kuoleman kysymys johon ratkaisuna on joko asian hyväksyminen tai siltojen palaminen.

No miks näissä ryhmissä sitten pitää olla? Mitä niistä saa ja mitä ne edistää, jos kerran mahdollisuuksia keskusteluun ei ole? Ja minkä takia niistä lentäminen pihalle tuntuu olevan lähestulkoon kaikille jonkinlainen yhyy-yhyy-pillittämisen aihe? Jos niissä on ollut niin helvetin paska meininki niin eikse ole sitten ihan hyvä ettei tarvinnut olla siellä? Tilalle voi keksiä vaikka jonkun oman proggiksen jolla sitten ajaa niitä juttuja jotka kokee tärkeiks joko itsekseen tai paremmassa porukassa.

En siis oikeasti tajua tätä nyyhkytystä, koska millä tavalla noiden ryhmien funktio on jotenkin niin korvaamaton? Jos ne on huonoja ei niissä tarvi olla ja voi tehdä jotain muutakin. Sanottakoon nyt verrokiksi että itse kun männävuosina kauan kauan sitten -- jessus, siitä on kahdeksan vuotta -- tulin jotain kommentoineeksi meikäläisten seminatsien islamofobiasta niin en minä sitä varten mitään helvetin ryhmää tarvinnut. Tai no totta kai todellisuus.org oli sitten sellainen, mutta sitä ennen olin bloggaillut omillani ja sen jälkeen myös, sen mitä jaksoin ja viitsin, koska itse suhtauduin siihen enempi kansalaisvelvollisuuksiin kuuluvana pakollisena paskan lapioimisena kuin minään haluna olla osa suurta vastarintaliikettä. Todorgissa olikin poikkeuksellisen hyvä ja pieni porukka, varmaan kai koska kaikki tuli eri suunnilta ja palstakulttuuri oli enemmän sellainen osiensa summa eikä minkään kiveenhakatun indoktrinaation tulosta. No oli siinäkin varjopuolensa, valitettavasti parit välit meni poikki ja myönnän suosiolla että toinen tapaus oli oma mokani ja oman kiivauden seurausta. Ei liittynyt palstakulttuuriin tai mihinkään sisäpiirien myrkyllisyyteen.

Mutta ei kyllä helvetissä olisi tullut mieleenkään mennä mihinkään Rasmukseen tai Paljastettuun tai mitä helvettejä näitä sitten sen jälkeen oli. Minkä seurauksena sitten tiedänkin että muuan henkilö puhuu meikäläisestä kai kutakuinkin säännöllisesti milloin mitäkin paskaa selän takana, mutta miksi ihmeessä välittäisin?

[Trollface-mies]

Tiivistetääs vähän, eli heitetään noi lahdentakaiset jutut ja keekoilevat Bourdieu-sitaatit ja muu paska pois niin kattellaan mitä tää köyhän miehen Deleuze on tykitellyt tällä kertaa:

Jokainen massaliike synnyttää uusia ongelmia, vaikka olisi kuinka “edistyksellinen” tahansa. Näin on ollut niin työväenliikkeen, anarkismin ja feminismin kuin muidenkin liikkeiden historiassa.

Noin vuosina 2014-2017 tuntui, että suomenkielisessä somessa oli suuri vauhti päällä. Etuoikeutetut calloutattiin Twitterissä, intersektionaalisen feminismin käsitteet tuotiin keskusteluun somessa, sukupuolten ja seksuaalisuuden normeja rikottiin kaikkialla, rasistinen äärioikeisto paljastettiin blogeissa. Politiikka tuntui jakautuneen kahteen täysin erilliseen tasoon: yhtäällä oli edistys, joka näkyi eniten somessa ja mediassa, ja toisaalla oli ennätysleikkauksia viiltelevä oikeistohallitus ja polttopulloja heittelevät rasistit. Yhtä aikaa mentiin parempaan ja huonompaan suuntaan.

Bloggasin, twiittasin ja kirjoitin lehtijuttuja ankarasti. Suosituimpina päivinä Toimittaja testaa -blogissa käytiin 20 000 - 75 000 kertaa. Tuntui hyvältä tehdä viraaleja takedown-tekstejä ja kanavoida epäoikeudenmukaisuudesta syntyvää raivoa. Enää en jaksa blogata tai kauheasti postata muuallekaan eikä sellainen edes tunnu tärkeältä, mutta olen iloinen että tuo aika tuli käytyä läpi.

Nykykapitalismin “edistykselliset” kriitikot epäonnistuivat. Epäonnistuminen sinänsä on kiistatonta: ihmiset eivät koe, että heillä olisi aito mahdollisuus tehdä radikaali yhteiskunnallinen muutos. 1900-luvun puoliväliin verrattuna elämme totaalisen yhteiskunnallisen kyynisyyden ilmastossa, jossa jokainen radikaalisti parempaa elämää koskeva poliittinen ehdotus tuntuu mahdottomalta.

Niinpä ihmiset, jotka tiedostavat nykyisen kapitalismin ongelmat, keskittyvät usein asioihin, joita he voivat hallita ja joissa he voivat saavuttaa symbolisia voittoja. He rakentavat netissä täydellisiä kuvia itsestään.

Miten muutamme voimasuhteita? Miten rakennamme yhteistä politiikkaa? Ei mitään käsitystä!

Mitä somesotien vuosista jäi käteen? Parempia asioita! Valtavasti ollaan menty eteenpäin, ymmärrys rodullistamisesta, sukupuolesta, seksuaalisuudesta, jopa poliittisesta taloudesta ja työstäkieltäytymisestä on paljon paremmalla tasolla. En tiedä, tekisinkö mitään itse toisin, itselläni on edelleet samat lähtökohdat autonomiasta, luksuskommunismista, feminismistä ja intersektionaalisuudesta. Mutta voitaisiinko me jo päästä eteenpäin yksilökeskeisestä, ajattelemattomasta, välittömästi reagoivasta, ylimielisestä, kielenkäyttöön takertuvasta, poseeraavasta ja moralistisesta politiikan tekemisen tavasta?

Rakastan periodisointeja. Tykkään ajatella kärjistetysti niin, että ysäri oli melko vakavaa ja raskasta aikaa. Silloin liikkeissä kannettiin “moraalista vastuuta”, opeteltiin olemaan oikealla tavalla, syömään ja pukeutumaan oikein ja niin edelleen. 2000-luvulla tuli kaikenlaista ilottelua, älyttelyä ja bilettelyä, värikkäämpi aika ja nousukausi. 2010-luku oli paluu lama-ankeuteen, leikkauksiin ja äärioikeistoon, ja luontevasti siihen liittyi myös vasemmistolaisen oikeanlaisen käytöksen ja raskaan syyllisyyden aika. Tällä kuviolla 2020-luku on taas iloinen.

No niin. Eli oli liike. Liikkeiden liike. Se oli hieno liike. Olin siinä suuri vaikuttaja. Olin mukana tekemässä aikakautta. En päivääkään vaihtaisi pois. Mutta epäonnistuttiin. Siinä epäonnistuttiin. Se oli ihmisten vika. Mutta paljon jäi käteen! En itse tekisi mitään toisin! Lähtökohtani olivat täydelliset! Niiden jarruna oli yleinen ilmapiiri. Joka oli niiden ihmisten tekemä. Nyt se aikakausi on loppu, koska minä sanon että se on loppu. Nyt alkaa uusi aikakausi! Iloinen aikakausi!

Siis ei jumalauta mitä masturbaatiota ja itsensä jalustalle nostamista ja historiallisena tuomarina esiintymistä. Mitä vittua, mistä nää ihmiset tulee, miksi nää on olemassa, miksi niitä luetaan, miksi niille annetaan huomiota, miksi niiden näkyvyys ja julkisuusarvo hyväksytään? Miksi itse uhrasin juuri aikaani muutaman minuutin tähän paskaan ja vielä keskellä yötä?

[Balam-Acab]

tapahtuuko tää kaikki jossain facebookissa vai missä

[Balam-Acab]

olin tosi lähellä kirjottaa jotain sentyylistä paskaa, että ei ennen vanhaan aktivismia hoidettu internetissä, mutta sitten muistin sähköpostilistat ja miksi lakkasin seuraamasta niitä hyvin varhaisessa vaiheessa

[Papattava Hollantilainen]

Oma vinkkini nuorisolle on se, että 60-luvun sotahuuto "trust no one over thirty" pätee edelleen ja siitä kannattaa pitää kiinni.

Oma vinkkini nuorisolle on se, että odottakaa kunnes täytätte 30. Siinä vaiheessa tajuaa, että ei tajunnut parikymppisenä: mistään mitään.

Niin setämäiseltä kuin se kuulostaakin, niin esim. poliittisten nuorisojärjestöjen(ennen kaikkea PS-nuorten) tärkein tehtävä on muistuttaa aikuisia siitä, miksi nuoret eivät päätä asioista.

[paskasti täytetty eläin]

olin tosi lähellä kirjottaa jotain sentyylistä paskaa, että ei ennen vanhaan aktivismia hoidettu internetissä, mutta sitten muistin sähköpostilistat ja miksi lakkasin seuraamasta niitä hyvin varhaisessa vaiheessa

[skibidi murder]

Nyt ku Pontus väläytti ton Bourdieun tossa, niin oon aatellu että tämmösen skeneilyn olennainen rakenne on just se mistä B puhuu kenttinä ja niillä sijaitsevina pääomina, joista tapellaan viime kädessä monopoliin saakka. Erityisesti tämmöseen kai tempaa mukaansa se, että tota ”peliä” legitimoi semmoset pikkuriikkiset arvot ku edistys, hyvyys ja oikeudenmukaisuus, ja kääntöpuolena junttius ja setämiehyys ja mitä kaikkia edistyksen tukkeena seisovia tyyppejä siellä nyt onkaan. Tai siis ainakin tämmösenä näen semmosten suhteellisen hyväosaisten tyyppien touhun näiden juttujen kanssa. Joudun varmaa myöntämään täs et oon itteki tavallaan semmone hipsteri jolle on ainaki joskus ollu tärkeetä olla vähä niinku kartalla kaikista mahdollisista kulttuurisista virtauksista, koska sivistys ja joku näennäinen messissä olo tai joku, ja toisaalta koska kaikennäkönen antiautoritaarinen homma vaa on viehättäny (ja se ettei olis ihan täys kuspää). Toisaalta en oo ikinä kuulunu mihinkään noista ryhmistä, ja oon kyl ihan tasan sitä mieltä että vittujako ne mun näkemyksillä siellä tekee.

[ontuva hollantilainen]

No miks näissä ryhmissä sitten pitää olla? Mitä niistä saa ja mitä ne edistää, jos kerran mahdollisuuksia keskusteluun ei ole? Ja minkä takia niistä lentäminen pihalle tuntuu olevan lähestulkoon kaikille jonkinlainen yhyy-yhyy-pillittämisen aihe? Jos niissä on ollut niin helvetin paska meininki niin eikse ole sitten ihan hyvä ettei tarvinnut olla siellä? Tilalle voi keksiä vaikka jonkun oman proggiksen jolla sitten ajaa niitä juttuja jotka kokee tärkeiks joko itsekseen tai paremmassa porukassa.

En siis oikeasti tajua tätä nyyhkytystä, koska millä tavalla noiden ryhmien funktio on jotenkin niin korvaamaton? Jos ne on huonoja ei niissä tarvi olla ja voi tehdä jotain muutakin. Sanottakoon nyt verrokiksi että itse kun männävuosina kauan kauan sitten -- jessus, siitä on kahdeksan vuotta -- tulin jotain kommentoineeksi meikäläisten seminatsien islamofobiasta niin en minä sitä varten mitään helvetin ryhmää tarvinnut. Tai no totta kai todellisuus.org oli sitten sellainen, mutta sitä ennen olin bloggaillut omillani ja sen jälkeen myös, sen mitä jaksoin ja viitsin, koska itse suhtauduin siihen enempi kansalaisvelvollisuuksiin kuuluvana pakollisena paskan lapioimisena kuin minään haluna olla osa suurta vastarintaliikettä. Todorgissa olikin poikkeuksellisen hyvä ja pieni porukka, varmaan kai koska kaikki tuli eri suunnilta ja palstakulttuuri oli enemmän sellainen osiensa summa eikä minkään kiveenhakatun indoktrinaation tulosta. No oli siinäkin varjopuolensa, valitettavasti parit välit meni poikki ja myönnän suosiolla että toinen tapaus oli oma mokani ja oman kiivauden seurausta. Ei liittynyt palstakulttuuriin tai mihinkään sisäpiirien myrkyllisyyteen.

Mutta ei kyllä helvetissä olisi tullut mieleenkään mennä mihinkään Rasmukseen tai Paljastettuun tai mitä helvettejä näitä sitten sen jälkeen oli. Minkä seurauksena sitten tiedänkin että muuan henkilö puhuu meikäläisestä kai kutakuinkin säännöllisesti milloin mitäkin paskaa selän takana, mutta miksi ihmeessä välittäisin?

Ei mulla niihin mitään erityistä hinkua olekaan. Hyviä mainostuspaikkoja ne lähinnä ovat just niille omille proggiksille, joita itsellä kyllä riittää.

Sikäli noi kys. feministiryhmät eivät ole täysin obskyyrejä ton 2015-> feministisen liikkeen suhteen, koska niissä tapahtui hyvin paljon järjestäytymistä, ne olivat aktiivisia keskustelualustaja ja niistä lähti paljon varsin hyviä projekteja liikkeelle ja monet löysi toisensa niiden kautta.

Ehkä just toi some keskustelunalustana sitten korosti lopulta sellaset tavanomaiset ongelmat mitä kasvaville liikkeille tulee. Ja verrattain hyvinhän tolle kävi jos vertaa esim. siihen Nyt saa riittää -liikehdintään, joka oli myös hyvin nettilähtöistä

[Muukalaiset täältä pois]

Nyt ku Pontus väläytti ton Bourdieun tossa, niin oon aatellu että tämmösen skeneilyn olennainen rakenne on just se mistä B puhuu kenttinä ja niillä sijaitsevina pääomina, joista tapellaan viime kädessä monopoliin saakka. Erityisesti tämmöseen kai tempaa mukaansa se, että tota ”peliä” legitimoi semmoset pikkuriikkiset arvot ku edistys, hyvyys ja oikeudenmukaisuus, ja kääntöpuolena junttius ja setämiehyys ja mitä kaikkia edistyksen tukkeena seisovia tyyppejä siellä nyt onkaan. Tai siis ainakin tämmösenä näen semmosten suhteellisen hyväosaisten tyyppien touhun näiden juttujen kanssa. Joudun varmaa myöntämään täs et oon itteki tavallaan semmone hipsteri jolle on ainaki joskus ollu tärkeetä olla vähä niinku kartalla kaikista mahdollisista kulttuurisista virtauksista, koska sivistys ja joku näennäinen messissä olo tai joku, ja toisaalta koska kaikennäkönen antiautoritaarinen homma vaa on viehättäny. Toisaalta en oo ikinä kuulunu mihinkään noista ryhmistä, ja oon kyl ihan tasan sitä mieltä että vittujako ne mun näkemyksillä siellä tekee.

Kyllähän Iso B:n malli toimii aika hyvin monissa tällaisissa elitistisissä skeneissä.

[Henkkamaukka Perusjätkä]

Eikös aktivismin yhtenä pointtina ole nimenomaan keskiluokan edustajien kulttuurisen pääoman kasvattaminen. Eihän jotkut työväenluokan ay-aktiivit halua sekoittaa aktiiviutta aktivismiin, joka yhdistetään johonkin käpylän vihreisiin ja ultra brahan

[Soroksen tilaama raekuuro]

Täällähän on kunnon ulvonta käynnissä Trollmiesjorkn ja vastaavien ympäri nettiä kommentteja lukiessa tulee tällain köykäisellä kyökkipsykologialla mieleen, että tähän esseeseen projisoidaan just mitä siellä halutaan nähdä. Tältä en välty varmaan itsekään, koska luen tätä lähinnä tällaisena väliraporttina meneillään olevasta feministivassariskenen aktivistikulttuurin mutaatiosta, jonka osa koen jossain määrin olevani (tosin en oo ikinä tykännyt tosta esseessä kuvatusta nettifeminismistä joka on nykyfeminismin ankeimpia tendenssejä). En tiedä kuka laittoi tällaisen huhun liikkeelle, mutta kirjoittaja ei ole ymmärtääkseni lopettamassa aktivistihommia, mutta sehän tossa ite esseessä jo sanottiin aika suoraan. Ei tää essee edes ollut eka kerta aiheesta, vaan tällaista samanlaista aktivismikritiikkiä on Lahtinen&Purokuru esittäneet someissaan, blogeissaan ja podcastissaan monta vuotta. Itse kyllä odotan ihan mielenkiinnolla millainen kirja noilta tulee liberalismikritiikistä ensi vuonna. Aktivistikulttuurin kritiikkejä tuntuu monet nyt pyörittelevän omilla tahoillaan ja omilla painotuksillaan. Tää nyt on tällaista muhimisaikaa, jolloin voi kelailla asioita enemmän kun sillon hemmetin vuosina 2015-2016 jolloin anarkistisirkusta piti juoksuttaa rajakkisirkuksen perässä ympäri maita ja mantuja.

Musta tää essee oli siis hyvä ja tarpeen. Tämä oli ehkä eniten suunnattu niille ihmisille, ketkä on toiminut siinä kuvailluissa skeneissä, mutta julkaisualustana toiminut lehti ilmeisesti on aiheuttanut tulkintavaikeuksia yhdelle jos toiselle. Oon katellu tän maan feministi-vasemmisto-aktivistimeininkejä sen verran kauan, että tää kirjoitus tiesi paikkansa. Vastaavaa puhetta oon kuullu sieltä täältä, mutta onhan se eri juttu sanoa nää pointit ääneen julkisesti. Myönnän, että Veikan jutut on ärsyttänyt itseäni kanssa usein takavuosina ja erosin vuosia sitten feministiryhmästä ja oikeastaan kaikista faceryhmistä kun ei jaksanut sitä keskustelutyyliä ja hektisyyttä. Harmi, että monet vaikuttaa tulkitsevan tätä esseetä kirjoittajan mediapersoonan kautta koska on siinä ihan siitä subjektiivisesta puolesta riippumattomia asioita, joista toivoisi feministi/vasemmisto/aktivistipiireissä kunnon keskustelua.

[Peukaloisen retket]

Oma vinkkini nuorisolle on se, että 60-luvun sotahuuto "trust no one over thirty" pätee edelleen ja siitä kannattaa pitää kiinni.

Oma vinkkini nuorisolle on se, että odottakaa kunnes täytätte 30. Siinä vaiheessa tajuaa, että ei tajunnut parikymppisenä: mistään mitään.

Niin setämäiseltä kuin se kuulostaakin, niin esim. poliittisten nuorisojärjestöjen(ennen kaikkea PS-nuorten) tärkein tehtävä on muistuttaa aikuisia siitä, miksi nuoret eivät päätä asioista.

[Poistunut käyttäjä 143c336e]

mitkäs tän käsittelyssä olevan aktivistiskenen merkittävimmät saavutukset on tällä hetkellä?

[De Gröna]

Oma vinkkini nuorisolle on se, että 60-luvun sotahuuto "trust no one over thirty" pätee edelleen ja siitä kannattaa pitää kiinni.

Oma vinkkini nuorisolle on se, että odottakaa kunnes täytätte 30. Siinä vaiheessa tajuaa, että ei tajunnut parikymppisenä: mistään mitään.

Niin setämäiseltä kuin se kuulostaakin, niin esim. poliittisten nuorisojärjestöjen(ennen kaikkea PS-nuorten) tärkein tehtävä on muistuttaa aikuisia siitä, miksi nuoret eivät päätä asioista.

setämies naurahtaa