Keskustelua kansallissosialismista

[Doctor Muñiz]

Kansallissosialismissa olennaista on radikaali epätasa-arvoisuus, sosialismissa radikaali tasa-arvoisuus (käytännön lopputuloksessa ollut understatementtina vähemmän eroa).

en tiiä mistään mitään, mutta onkohan noi Intian tms. kehittyvien maiden List-vaikutteet välttämättä tullu just natsi-saksan kautta? Kai tommosen "double rejectionin" voi muutkin keksiä ja sitä Listiä on kuitenkin kai luettu vuosikymmeniä ympäri maailmaa ennen natseja

No siis kyllä tämä nyt niin on nähtävä, että Hitler keksi reguloidun markkinatalouden.

Ja tietysti se reguloitu markkinatalous toimi yhtä huonosti niissä kehittyvissä talouksissa kuin Saksassakin. Intiassakin todellinen vaurastuminen alkoi vasta kun Manmohan Singh heitti kaikki reguloinnit vittuun 1991 ja lähdettiin ihan full capitalism -moodilla liikkeelle.

Joo ei lähdetty. Isoja muutoksia pois puolisosialismista kyllä tehtiin, minkä takia esim. meikäläisen rannekellosta ei oltu ollenkaan enää kiinnostuneita 1993-94 toisin kuin 1990. Kynien perään kyllä kyseltiin Mysoressa. (Liittyy tulleihin ja oman ala-arvoisen tuotannon suosintaan.)

[Viikin Fresh Prince]

Trollfacemieheltä timanttista asiaa, jota tässä kaipasinkin. Kiitokset

[Isotooppijalostamo]

Luin pätkän Erich Frommia pitkästä aikaa, muistiinpanot kappaleesta 6 ”natsismin psykologia”, kirjasta Pako vapaudesta (1941), 1945 ilmestyneestä ruotsinkielisestä laitoksesta, joten termit voi olla vähän sinnepäin.

-Natsismi käsitetty joko yksinomaan taloudellisesta (saksalaisen imperialismin ekspansiivinen tendenssi), poliittisesta (valtion kontrolli ainoasta puolueesta, jota suuryritykset ja junkkarit tukivat) tai psykopatologisesta näkökulmasta (neurootikot, hullut). Frommin mukaan natsismi tulisi kuitenkin nähdä psykologisena ongelmana, mutta psykologiset tekijät muodostuvat sosioekonomisista syistä, ts. natsismi on taloudellinen ja poliittinen ongelma, mutta jotta voi ymmärtää kuinka se hallitsi koko kansaa, pitää ymmärtää sen psykologiaa.

- Osa ihmisistä tuki passiivisesti ilman intohimoa (työläiset ja liberaali ja katolilainen porvaristo), osa taas tuki intohimoisesti, muutamat taistelivat urhollisesti natsismia vastaan loppuun asti. Psykologinen vastarinta natsismia vastaan kaatui nopeasti natsien noustua valtaan, ensisijaisesti väestön väsymyksestä ja tappiomielialasta johtuen (varsinkin työväestössä, joka oli 1918 asti kokenut oikeastaan vain poliittisia tappioita, vaikka vallankumoushaaveet olivat olleet lähellä toteutua). Suuri osa väestöä myös yhdisti Hitlerin aukottomasti Saksaan, joten Hitlerin vastustaminen olisi tarkoittanut oman valtion/maan vastustamista, joka olisi väistämättä johtanut identiteettikriisiin yksilölle ja eristäytymiseen yhteisöstä.

- Pikkuporvaristo (alempi keskiluokka) sen sijaan tuki natseja, ja monien lapset olivat aktiivisia natseja. Natsien ideologia vetosi autoritaariseen ja vahvemman oikeuteen perinteisesti (jo ennen WW1) tukeutuneeseen pikkuporvaristoon, jota kiinnosti sosioekonominen nousu, jonka WW1 oli katkaissut, 1923 lama tuhonnut. ja 1929 lama uudestaan katkaissut. Perinteisesti luotto auktoriteetteihin ja monarkiaan oli kova, joten Hitlerin nousu toi kaivattua pysyvyyttä ja auktoriteettia. Hitler myös toi takaisin 1920-luvulla laskeneen perinteisen perhemallin ja veteraanien arvostuksen (laskenut mm. monarkian ja laman myötä, kun vanhemmat eivät olleet tarpeeksi sopeutuvaisia muuttuneeseen tilanteeseen, menettivät säästönsä ja lapset joutuivat huolehtimaan itse itsestään). Suurin osa pikkuporvaristosta identifioi oman hyvinvointinsa Saksan hyvinvointiin, jolloin Hitlerin kannattaminen oli psykologisesti järkevää.

- WW1 tappio ja rauhansopimukset aiheuttivat ennen kaikkea pikkuporvaristossa katkeruutta, joka koettiin ennen kaikkea kansallisen symboliikan kautta. Työväestön asema sen sijaan oli parantunut monarkian loputtua. Hitler itse hyvä esimerkki siitä kuinka oma asema koettiin ennen kaikkea kansallisen symboliikan kautta, Main Kampfissa Hitler korostaa jatkuvasti, kuinka on sorrettu ja ”ei kukaan”, mutta Kolmas valtakunta korjaisi tämän ja antaisi turvaa ja pysyvyyttä kaikille suursaksan pojille. Samankaltainen oman sosioekonomisen aseman heikkeneminen koski mm. maaseutua, joka koki että finsanssisektori sorti ja työväestöä, joka koki että heikot poliittiset johtajat eivät saaneet mitään aikaan epäonnistuneen vallankumouksen jälkeen.

- Finsanssisektori ja junkkarit, jotka olivat elintärkeitä Hitlerin nousulle, taas tukivat Hitleriä ennen kaikkea omien taloudellisten intressiensä takia (vastavoimana kommunismille & demareille + monopolikapitalismin nimissä).

- Hitler onnistui propagandassaan hyvin ja pystyi samaan aikaan vakuuttamaan ihmiset, että katkaisee ”korko-orjuuden” ja murskaa suuryritysten mahdin, mutta samaan aikaan itse asiassa palveli suuriyritysten etuja (joskin natsit pikemminkin hallitsivat suuryrityksiä kuin toisinpäin). Frommin mukaan ”natsismilla ei koskaan ollut todellisia poliittisia tai taloudellisia prinsiippejä”, vaan sen mahti perustui ennen kaikkea opportunismiin (työtä Puolueen kautta ja työtä, jotka vapautuivat juutalaisten yms. uunittamisen myötä). Ts. alemman keskiluokan ”tunne-energia” valjastettiin saksalaisen imperialismin asialle.


Autoritaarisen persoonallisuuden analyysia (Main Kampfista)
- Koostuu sadistisista (absoluuttinen valta toiseen ihmiseen ja tuhoava halu) ja masokistisista (itsensä uhraaminen suuremman voiman edessä) piirteistä, jotka pohjautuvat eristyneen yksilön kyvyttömyyteen tukeutua itseensä ja tarpeeseen symbioottiseen suhteeseen, jotta voi voittaa yksinäisyytensä.
- Esim. propagandassaan Hitler pyrki vakuuttamaan kuulijan omasta ylivoimaisesta voimastaan, johon tuli alistua. Tämän takia propagandatilaisuudet oli paras järjestää illalla ja niin, että kuulijat olivat valmiiksi fyysisesti väsyneitä. Tavoitteena oli yksinäisten ihmisten massasuggestio osaksi jotain suurempaa. Massat olivat kuin ”kivi kuvenveistäjälle”, joita tuli hallita ja jotka tuli vakuuttaa alamaisuudesta (ambivalenssi Voiman ja alistumisen välillä). Voima ja hallinta oli koko natsieliitin suurin veturi.
- Massat saavat sadistiset halunsa täytettyä vallalla heikompia rotuja ja poliittisia vastustajia vastaan (Valtion tavoitteena maailman herruus – joskin se rationalisoidaan luonnon laeilla, itsepuolustuksena yms.). Rationalisointi luonnon laeilla on enemmän kuin vain rationalisointi: darwinismi vahvimman oikeutena ja ”rotulinjan/lajin säilyttämisenä” oli Hitlerille yhteiskuntien perimmäinen tarkoitus ja jonkinlainen elämän merkitys, ts. voima/valta muiden yli oli yhteiskuntien ja elämän perimmäinen tarkoitus. ->Hitler tuki liberaalia käsitystä vapaasta kilpailusta esim. eri kansallismielisten ryhmien välillä ja vastusti yhteistyötä, jotta vahvin voittaisi.
(Fromm ottaa esimerkin Hitlerin sadismin ja darwinismin yhteydestä tämän nuoruudesta, kun vielä tuntemattomana asui Munchenissa ja nautti katsoa, kun hiiret kilpailevat Hitlerin niille heittämistä leivänpalasista).

- Propagandassaan Hitler syytti systemaattisesti (ja usein tietoisesti valahtelemalla) vihollisiaan sadismista ja vallanhimosta ja omaa käytöstään vain itsepuolustuksena. Ts. oma sadismi ja tuhoava halu piti aina piilottaa, vaikka se näyttäytyikin irrationaalisena. Vastauksena Hitler esim. piti juutalaisten ”vallanhimoa” pahana, koska nämä eivät olleet arjalaisia. Ranskalaiset taas olivat pahoja koska halusivat viedä valtaa Saksalta.
- Hilter vihasi heikompia ja vaikka esim. ”kansallinen vapautus” oli Hitlerin yksi tärkeimpiä iskulauseita vihasi hän Intian vallankumouksellisia, joilla ei ollut tarpeeksi voimaa kukistaa Britti-imperiumia. Hitler ei itse koskaan asettunut vahvempia vastaan vaan hyökkäsi aina sadistin tavoin heikompia vastaan (samoin kuin Mussolini).
-
- Masokistinen puoli näkyi ennen kaikkea suhtautumisena massoihin ainoana tärkeänä asiana, yksilöllä ei ollut mitään väliä. Hitler: ”ainoastaan idealismin kautta ihmiset vapaaehtoisesti hyväksyvät voiman ja hallinnan oikeuden, ja se tekee heistä pölyhiukkasia siinä järjestyksessä, joka muovaa ja hallitsee koko maailmaa”. Gobbels: ”Olla sosialisti, on alistaa itsensä toisen [vallan] alle; sosialismi on uhrata yksilö kokonaisuudelle.”
- Eli, yksilöllä ei ole oikeutta tavoitella omia etujaan, vaan tulee alistua. Fromm esittää, että vaikka Hitler ei sitä julkisesti juuri sanonut, niin Hitlerin tarkoituksena todennäköisesti oli erotella massat eliitistä, jolla oli oikeus hallita ja tavoitella omia etujaan. Hitlerille itselleen masokismi oli alistumista jonkin suuremman alle; historian, luonnon, Jumalan, kohtalon, välttämättömyyden jne., joskin kaikki ne ovat synonyymeja Suurelle Voimalle. Tappio ensimmäisessä maailmansodassa oli ”oikeutettu rangaistus ikuisesta kostosta”, joka johtui rotujen sekoittamisesta, joka oli ”ikuista kohtaloa vastaan”. Ts. luonnon lait olivat Hitlerille suurin voima, jota vastaan ei voinut taistella.

[X-treme sports & rap metal]

Preussilaisen militarismin perintö ja maavoimat "valtiona valtiossa" teki lopun kommareiden valtaanousuhaaveista ja avitti myös Hitlerin valtaan. Tuo oli hyvä kommentti, ettei Hitler hyökännyt vahvempaan vastaan. Tämän huomasi oluttupavallankaappauksessakin, joka oli lopulta Ludendorffin kyhäelmä ja itse fuhrer kipaisi ensimmäisenä karkuun kun poliisi avasi tulen. Nuorena itävaltaisia demareita ihmetellessään Aatu tajusi, että vahvemmat pitää saada puolelleen, koska niitä on hankala/mahdoton voittaa. Eli ainakin työväenluokka, väkivaltakoneisto, porvaristo/eliitti ja kirkko. Ainoastaan viimeisimmän kohdalla näin ei tehty.