Valokuvakirjat (huom. ei Punk-aiheiset)

[Hölderlin]

Itse valokuvausta vuosia harrastaneena olen kerännyt mukavan kokoelman myös valokuvakirjoja.

Mitä valokuvaajia/valokuvakirjoja olette itse diggaillut?

[Hölderlin]

Itselle esim. Martin Parr, Francesca Woodman, Larry Clark ja Issei Suda ovat figuureja joita pidän arvossa, vain muutaman mainitakseni.

[kärkiteema]

Cartier-bressonin mainitseminen tuntuu turhalta. Nobuyoshi Araki. William Eggleston. Nan Goldin. William Klein. Joseph Koudelka. Sally Mann. Gregory Crewdson. Kylhän noita riittäis.

[Donkey Angler]

David LaChapelle kenties oma lemppari. Ellen Von Unwerthin kirjoja tahtoisin: useita.

[sössön sössön]

martha cooper, henry chalfant ja james prigoff tietenkin

erityisesti martha

[sössön sössön]

subway art ja spraycan art heittämällä tärkeimmät taidejulkasut viimeiseen sataan vuoteen, mikään muu kirja, lehti tms ei oo onnistunu luomaan niin valtavaa yleisöä esittelemälleen jutulle ja levittäny sen ilosanomaa ympäri maailmaa

nykygraffiti olis jääny pitkälti New Yorkin kuriositeetiks ilman niitä opuksia

[Hölderlin]

subway art ja spraycan art heittämällä tärkeimmät taidejulkasut viimeiseen sataan vuoteen, mikään muu kirja, lehti tms ei oo onnistunu luomaan niin valtavaa yleisöä esittelemälleen jutulle ja levittäny sen ilosanomaa ympäri maailmaa

nykygraffiti olis jääny pitkälti New Yorkin kuriositeetiks ilman niitä opuksia

Kiva kuulla! Voisit perustaa erikseen graffaketjun, jossa löytyy piissien erilaisia dokumentoijia, ja niiden kanssaihailijoita.

Jos kolmesta valokuvaajasta kaikki ovat keskittyneet yksinomaan saman aiheen ympärille, niin menee vähän tylsäksi ehkä? No eipä siinä mitään, olen itsekkin nuorempana kyseisen asian parissa satoja tunteja askarrellut, mutta myöhemmin laajentanut näkymiä muuallekkin.

[Hölderlin]

Arnold Newman ja Keith Carter (uudempi) vanhoista klassikoista toki pakko mainita, kun Bressonin joku uskalsi mainita.

[New York Mayo]

Keith Carter (uudempi)

Carter on kyllä kova. Viime aikoina hankituista Joey L:n We Came From Fire on hyvä, vaikka ei mitään alternativekamaa olekaan.
https://joeylshop.com/products/guerrill ... raphy-book

[aktiivinen hiiripöllö]

Gilles Peressin Telex Iranin tai Ed Kashin Protestantsin kun saisi käsiinsä.

[sössön sössön]

subway art ja spraycan art heittämällä tärkeimmät taidejulkasut viimeiseen sataan vuoteen, mikään muu kirja, lehti tms ei oo onnistunu luomaan niin valtavaa yleisöä esittelemälleen jutulle ja levittäny sen ilosanomaa ympäri maailmaa

nykygraffiti olis jääny pitkälti New Yorkin kuriositeetiks ilman niitä opuksia

Kiva kuulla! Voisit perustaa erikseen graffaketjun, jossa löytyy piissien erilaisia dokumentoijia, ja niiden kanssaihailijoita.

kyllähän näitä on ollu mut ei oo saanu semmosta yhtä pysyvää ketjua joka olis ottanu tuulta kunnolla alleen

Jos kolmesta valokuvaajasta kaikki ovat keskittyneet yksinomaan saman aiheen ympärille, niin menee vähän tylsäksi ehkä? No eipä siinä mitään, olen itsekkin nuorempana kyseisen asian parissa satoja tunteja askarrellut, mutta myöhemmin laajentanut näkymiä muuallekkin.

Subway Artin asema skenessä sen tärkeimpänä dokumentaationa on kiistaton, ja yks erittäin oleellinen osa sitä opusta on Henryn ja Marthan valtavan erilaiset lähestymistavat siihen aiheeseen: Martha otti kuvia maalatuista junista osana New Yorkin kaupunkimaisemaa, ja se kuvas niitä tyyppejä jotka hengas skenessä ja teki niitä juttuja ja välitti sitä millanen meininki siinä skenessä on, Henry taas kuvas sitä taidetta mitä niihin juniin oli maalattu ja keksi sellasen panoraamakuvauskikan jonka kaikki graffitia kuvanneet on pölliny Henryltä (itekki). James Prigoff sitte taas kuvas Spraycan arttia varten eurooppalaista graffitia, ja se oli ihan helvetin tärkeetä täällä kylmässä pohjolassa vuonna kasiseiska kun näki et tämmöstä tapahtuu muuallaki kuin pelkästään New Yorkissa.

Mut juuh, iteki luonnollisesti kuvaan nykyään: kaikkee, mut koko mun valokuvaukseni lähti graffitin tallentamisesta ja paljon niistä jutuista jota mä tiedän valokuvauksesta mä olen lainannu Henryltä ja Marthalta. Ne menee sillee pitkälti käsi kädessä et se valokuva on oleellinen todiste siitä että se taideteos on ylipäätään ollu ikinä olemassa, ja vaikka suurin osa graffitikuvista on käppää pokkari- ja kännykuvaa niin välillä sieltäkin nousee esiin tyyppejä jotka osaa kuvata sitäkin oikein, sillee et kuvistakin välittyy se se et ne hiffaa eikä pelkästään ole ulkopuolisia tallentajia. Tämmösistä tulee mieleen vaiks Alex Fakso, toisaalta saatanan hienoja kuvia öisiltä jaardireissuilta ja toisaalta klassista katukuvausta Cartier Bressonin jalanjäljissä

https://www.fakso.com/