Spoiler:
Pekka Moisio
@MoisionPekka
Pekka Moisio Retweeted Jussi Kärki
Toimittajalta jää aika olennainen osuus huomioimatta.
Miksi lihan kulutuksen lasku pelottaa alkutuottajia?
No, lähdetäänpä spekuloimaan aiheella, jälleen minun näkemyksiäni ja voin olla väärässäkin
Errare humanum est.
Kyseessä ei ole se, että lihan tuottaminen on intohimo ja ainoa mahdollinen tapa elättää itsensä maaseudulla.
Tunnetuista syistä (katovuodet jne) johtuen alkutuotantomme on perinteisesti ollut eläinperäisyyteen perustuvaa. Tuotantovarmuus on ajanut tähän.
Alkutuotanto on pääomavaltaista. Pelto on kallista, rakennukset ovat kalliita ja koneet ovat törkeän kalliita.
Traktorimarssin aikaan muistan yhden bussillisen farmareita ynnänneen paljonko heillä oli velkaa ja sitä löytyi muistaakseni 0,5M€ nokkaa kohden.
Tämähän oli keskiarvo ja joukossa oli varmasti myös velattomia laskemassa sitä.
Meillä on muuten yli tuon keskiarvon verran piuhaa eli tiedän tunteen ja ahdistuksen syyn.
Mitä edm sitten käytännössä aiheuttaa?
Jäykkyyttä eli notkeuden vastakohtaa.
Tämän ajan sankariyrittäjä leasing-läppärillään on notkea, tuotannonsuunta kääntyy vaihtamalla Excel Photoshoppiin ja sama toimii myös toisinpäin.
Kankeassa päässä on maatalousyrittäjä, jolla on 4000m2 halli sekä tilakeskus metsätien päässä ja kyläkin tyhjenee ympäriltä muiden muuttaessa maakuntakeskukseen.
Korvaavan liiketoiminnan kehittäminen onkin astetta vaikeampaa, toki osa onnistuisi siinäkin.
Omaisuus on siis kiinni heikosti realisoitavissa kiinteistöissä.
Tähän on ajauduttu sillä, että siihen on kannustettu. Politiikka on rohkaissut tähän ja on tuudittauduttu ajatukseen siitä, että ihmiset syövät myös tulevaisuudessakin.
Nyt tullaan taas yhteen käännekohtaan. Suomessa on edelleen paljon tiloja ja pieni tilakoko, kehitys toki on varsinkin viime vuosina kannustanut kasvamaan ja näin on myös tehty.
Yksikkökoot ovat kasvaneet vuosittain ja tuotanto on tehostunut. Tähän on investoitu. Velkarahalla.
Alkutuottaja on siis toiminut silloisen oletuksen perusteella parhaan kykynsä mukaan. On haettu tuotantotapoja, joilla tuotetaan markkinoiden haluamaa raaka-ainetta, turvallisesti, puhtaasti ja edullisesti.
On kasvettu, tehostettu ja investoitu.
Joo, kohta joku huutaa "yrittäjäriski!1!!".
Sinällään relevantti huuto, mutta ei täysin istu alkutuotantoon.
Ruoka on väline yhteiskuntarauhan ylläpidossa ja siksi voimakkaasti reguloitu. Politiikka on ohjannut sitä aina ja EU aikana ohjaus ei ainakaan ole vähentynyt.
Maatalous on myös osa turvallisuus- ja aluepolitiikkaa. Viljelyn on katsottu olevan niin arvokasta, että sen on haluttu säilyvän elinvoimaisena.
Alkutuottajat ovat tuottaneet, kaupoissa on ollut valinnanvaraa ja edullistakin se on ollut.
Nyt nauta on lainsuojaton ja muut eläimet pikkuhiljaa etsintäkuulutettuja.
Vaaditaan tuotannon lopettamista ja "kasviproteiinia". Mieluusti eilen, mutta huominenkin menettelee.
No, mikä jottei!
No siksi, kun ei ole varaa siihen.
Tuotantoinfra ei käänny härkäpapuun ja rehutuotantoon soveltuva pelto ei vehnää työnnä.
Vanha broilerihalli/sikala/kanala ei ole kasvihuone eikä pankkikaan lainaa rahaa, jotta siitä tehdään kalankasvattamo.
Ollaan ts jumissa. Muuttua pitäisi, mutta kun ei pysty eikä kykene.
Velkojen vakuutena olevat pellot sekä kiinteistöt muuttuvat pankin omaisuudeksi ja hyvältä ne eivät näytä sielläkään.
Jos lihan kulutus loppuu (mitä se ei kylläkään tee) niin seuraukset koko elintarvikeketjulle ja kansantaloudelle ovat valtavat.
Kulutuksen lasku tullee realisoitumaan ajan kuluessa, tähän me pystymme sopeutumaan.
Äkilliset romahdukset ovat myrkkyä.
Siksi lihantuottajaa pelottaa ja pelko ilmentyy keskustelussa.
Heittelin artistin vapaudella värikynää ja kärjistyksiä ketjuun, se tuntuu muutenkin olevan ajan hengen mukaista. Asiat ovat tulkintani mukaan silti plausible ellei jopa confirmed.
Me aiheutamme valtavan mullistuksen yhteiskuntaamme, jos hätäilemme rakennemuutoksen kanssa. Inhimillisiä kärsimysnäytelmiä tulee väistämättä, mutta eikö niiden määrää voisi kuitenkin yrittää minimoida.
Asiat ovat harvoin mustavalkoisia eikä tämä ole poikkeus, sävyjä ja syvyyttä on enemmän kuin tarpeeksi eikä jokaista tyydyttävää ratkaisua varmastikaan löydetä.
Tällä hetkellä ratkaisua ei edes etsitä.
@MoisionPekka
Pekka Moisio Retweeted Jussi Kärki
Toimittajalta jää aika olennainen osuus huomioimatta.
Miksi lihan kulutuksen lasku pelottaa alkutuottajia?
No, lähdetäänpä spekuloimaan aiheella, jälleen minun näkemyksiäni ja voin olla väärässäkin
Errare humanum est.
Kyseessä ei ole se, että lihan tuottaminen on intohimo ja ainoa mahdollinen tapa elättää itsensä maaseudulla.
Tunnetuista syistä (katovuodet jne) johtuen alkutuotantomme on perinteisesti ollut eläinperäisyyteen perustuvaa. Tuotantovarmuus on ajanut tähän.
Alkutuotanto on pääomavaltaista. Pelto on kallista, rakennukset ovat kalliita ja koneet ovat törkeän kalliita.
Traktorimarssin aikaan muistan yhden bussillisen farmareita ynnänneen paljonko heillä oli velkaa ja sitä löytyi muistaakseni 0,5M€ nokkaa kohden.
Tämähän oli keskiarvo ja joukossa oli varmasti myös velattomia laskemassa sitä.
Meillä on muuten yli tuon keskiarvon verran piuhaa eli tiedän tunteen ja ahdistuksen syyn.
Mitä edm sitten käytännössä aiheuttaa?
Jäykkyyttä eli notkeuden vastakohtaa.
Tämän ajan sankariyrittäjä leasing-läppärillään on notkea, tuotannonsuunta kääntyy vaihtamalla Excel Photoshoppiin ja sama toimii myös toisinpäin.
Kankeassa päässä on maatalousyrittäjä, jolla on 4000m2 halli sekä tilakeskus metsätien päässä ja kyläkin tyhjenee ympäriltä muiden muuttaessa maakuntakeskukseen.
Korvaavan liiketoiminnan kehittäminen onkin astetta vaikeampaa, toki osa onnistuisi siinäkin.
Omaisuus on siis kiinni heikosti realisoitavissa kiinteistöissä.
Tähän on ajauduttu sillä, että siihen on kannustettu. Politiikka on rohkaissut tähän ja on tuudittauduttu ajatukseen siitä, että ihmiset syövät myös tulevaisuudessakin.
Nyt tullaan taas yhteen käännekohtaan. Suomessa on edelleen paljon tiloja ja pieni tilakoko, kehitys toki on varsinkin viime vuosina kannustanut kasvamaan ja näin on myös tehty.
Yksikkökoot ovat kasvaneet vuosittain ja tuotanto on tehostunut. Tähän on investoitu. Velkarahalla.
Alkutuottaja on siis toiminut silloisen oletuksen perusteella parhaan kykynsä mukaan. On haettu tuotantotapoja, joilla tuotetaan markkinoiden haluamaa raaka-ainetta, turvallisesti, puhtaasti ja edullisesti.
On kasvettu, tehostettu ja investoitu.
Joo, kohta joku huutaa "yrittäjäriski!1!!".
Sinällään relevantti huuto, mutta ei täysin istu alkutuotantoon.
Ruoka on väline yhteiskuntarauhan ylläpidossa ja siksi voimakkaasti reguloitu. Politiikka on ohjannut sitä aina ja EU aikana ohjaus ei ainakaan ole vähentynyt.
Maatalous on myös osa turvallisuus- ja aluepolitiikkaa. Viljelyn on katsottu olevan niin arvokasta, että sen on haluttu säilyvän elinvoimaisena.
Alkutuottajat ovat tuottaneet, kaupoissa on ollut valinnanvaraa ja edullistakin se on ollut.
Nyt nauta on lainsuojaton ja muut eläimet pikkuhiljaa etsintäkuulutettuja.
Vaaditaan tuotannon lopettamista ja "kasviproteiinia". Mieluusti eilen, mutta huominenkin menettelee.
No, mikä jottei!
No siksi, kun ei ole varaa siihen.
Tuotantoinfra ei käänny härkäpapuun ja rehutuotantoon soveltuva pelto ei vehnää työnnä.
Vanha broilerihalli/sikala/kanala ei ole kasvihuone eikä pankkikaan lainaa rahaa, jotta siitä tehdään kalankasvattamo.
Ollaan ts jumissa. Muuttua pitäisi, mutta kun ei pysty eikä kykene.
Velkojen vakuutena olevat pellot sekä kiinteistöt muuttuvat pankin omaisuudeksi ja hyvältä ne eivät näytä sielläkään.
Jos lihan kulutus loppuu (mitä se ei kylläkään tee) niin seuraukset koko elintarvikeketjulle ja kansantaloudelle ovat valtavat.
Kulutuksen lasku tullee realisoitumaan ajan kuluessa, tähän me pystymme sopeutumaan.
Äkilliset romahdukset ovat myrkkyä.
Siksi lihantuottajaa pelottaa ja pelko ilmentyy keskustelussa.
Heittelin artistin vapaudella värikynää ja kärjistyksiä ketjuun, se tuntuu muutenkin olevan ajan hengen mukaista. Asiat ovat tulkintani mukaan silti plausible ellei jopa confirmed.
Me aiheutamme valtavan mullistuksen yhteiskuntaamme, jos hätäilemme rakennemuutoksen kanssa. Inhimillisiä kärsimysnäytelmiä tulee väistämättä, mutta eikö niiden määrää voisi kuitenkin yrittää minimoida.
Asiat ovat harvoin mustavalkoisia eikä tämä ole poikkeus, sävyjä ja syvyyttä on enemmän kuin tarpeeksi eikä jokaista tyydyttävää ratkaisua varmastikaan löydetä.
Tällä hetkellä ratkaisua ei edes etsitä.
