Tee työtä millä ei ole merkitystä ja mitä häpeät

[Doctor Muñiz]

Ajateltiinko joskus 90-luvulla Suomessa palkkatyötä samalla tavalla jonain itsen ja arvojen toteutumisen lupauksena ja paikkana?

Mika Pantzarilla on muistaakseni jotain pohdintoja ja julkaisuja ”kuluttajakansalaisesta” työelämässä. Olisikohan niissä mitään historiallista katsausta tällaisiin muutoksiin...

Matti Kortteisen väitöskirjan Kunnian kenttä perusteella (tai itsehän kuuntelin näitä luennolla) vähintään yhtä paljon kuin nykyään.

[Archie Crust Bunker]

Työn tärkeimmät ominaisuudet
- siedettävää
- häiritsee oikeaa elämää mahdollisimman vähän
- tolkulliset työajat
- riittävä palkka
- työkaverit ei kyrsi tai ainakaan kyrsi liikaa

Noista sellainen mukava keskiarvo sitten, että jos toista on vähemmän niin toista pitää olla enemmän.

[sössön sössön]

Ajateltiinko joskus 90-luvulla Suomessa palkkatyötä samalla tavalla jonain itsen ja arvojen toteutumisen lupauksena ja paikkana?

ite oon aina suhtautunu duuniin lähinnä just tollai että ollakseen kestävää sekä muiden että ainakin itsen kannalta niin noi olis kyllä tavoiteltavia asioita, ja kun oon ollu duunissa muista kuin niistä syistä oon myös aina tiedostanu sen että sitä hommaa tehdään vain väliaikasesti eikä maailma lopu siihen kun duuni loppuu. Eikä oo sitte jaksanu paljoo niihin hommiin panostaa oikein millään tasolla ihan minimitasoa enempää, koska ei oo ollu pahemmin ollu tarvetta saati motivaatiota sellaseen. sitte ku löyty hommia joissa oman itsen ja omien arvojen toteutumisesta ei oo tarvinnu huolehtia nii sitte niiden tekeminenkin on ollu helpompaa, jälki parempaa ja kaikki on yleisesti ottaen ollu niin paljon paremmin että voi ihan suorilta käsin haistattaa paskat niille hommille joissa joutuis jotain kompromisseja tekemään.

luulisin että aika peruspsykologiaa tommonen, ja että jengi yleisesti ottaen vois aika paljon paremmin jos tiedostaisivat sen. Maailmassa on aivan liikaa jengiä joka tekee pitkin hampain duunia josta eivät pidä ja jolla ei oo kovinkaan suurta merkitystä tai joka on pahimmasssa tapauksessa haitallista, ja meillä kaikilla olis takuulla parempi meininki jos ihmiset ei kokis että niiden on pakko tehdä jotain turhaa paskaa koska syyt XYZ.

[skibidi murder]

Ajateltiinko joskus 90-luvulla Suomessa palkkatyötä samalla tavalla jonain itsen ja arvojen toteutumisen lupauksena ja paikkana?

Mika Pantzarilla on muistaakseni jotain pohdintoja ja julkaisuja ”kuluttajakansalaisesta” työelämässä. Olisikohan niissä mitään historiallista katsausta tällaisiin muutoksiin...

Matti Kortteisen väitöskirjan Kunnian kenttä perusteella (tai itsehän kuuntelin näitä luennolla) vähintään yhtä paljon kuin nykyään.

Toi väikkäri käsitteli pankkivirkailijanaisia ja metallityöläismiehiä ja pärjäämisen eetosta. Niillä ukoillahan oli aika voimakas antagonismi toimihenkilöitä kohtaan ja se työstä merkitysten repiminen oli silleesti vastarintaista, ja itseä siellä toteutettiinkin kikkailemalla kaikkea omin päin. Tää on mun mielestä aika eri hommaa ku nää toiveet ihanista työyhteisöistä, mut kieltämättä siellä itseä on toteuteltu menemään työn puitteissa ja tavoiteltu kunniaa.

[skibidi murder]

Ajateltiinko joskus 90-luvulla Suomessa palkkatyötä samalla tavalla jonain itsen ja arvojen toteutumisen lupauksena ja paikkana?

Maailmassa on aivan liikaa jengiä joka tekee pitkin hampain duunia josta eivät pidä ja jolla ei oo kovinkaan suurta merkitystä tai joka on pahimmasssa tapauksessa haitallista, ja meillä kaikilla olis takuulla parempi meininki jos ihmiset ei kokis että niiden on pakko tehdä jotain turhaa paskaa koska syyt XYZ.

Kiva homma, mee pitää tää luento jolleki parin skidin yksinhuoltajalle

[sössön sössön]

Ajateltiinko joskus 90-luvulla Suomessa palkkatyötä samalla tavalla jonain itsen ja arvojen toteutumisen lupauksena ja paikkana?

Maailmassa on aivan liikaa jengiä joka tekee pitkin hampain duunia josta eivät pidä ja jolla ei oo kovinkaan suurta merkitystä tai joka on pahimmasssa tapauksessa haitallista, ja meillä kaikilla olis takuulla parempi meininki jos ihmiset ei kokis että niiden on pakko tehdä jotain turhaa paskaa koska syyt XYZ.

Kiva homma, mee pitää tää luento jolleki parin skidin yksinhuoltajalle

ai että parin skidin yksinhuoltajat ei tee työtä jossa itse ja omat arvot toteutuvat? mukava kuula

[government denies knowledge]

N: Ihmiset heräävät uusliberalismin iltahämärään

[skibidi murder]

Ajateltiinko joskus 90-luvulla Suomessa palkkatyötä samalla tavalla jonain itsen ja arvojen toteutumisen lupauksena ja paikkana?

Maailmassa on aivan liikaa jengiä joka tekee pitkin hampain duunia josta eivät pidä ja jolla ei oo kovinkaan suurta merkitystä tai joka on pahimmasssa tapauksessa haitallista, ja meillä kaikilla olis takuulla parempi meininki jos ihmiset ei kokis että niiden on pakko tehdä jotain turhaa paskaa koska syyt XYZ.

Kiva homma, mee pitää tää luento jolleki parin skidin yksinhuoltajalle

ai että parin skidin yksinhuoltajat ei tee työtä jossa itse ja omat arvot toteutuvat? mukava kuula

No varmasti tekee, mut voitko vitun empaatikko kuvitella tilannetta tänne Suomen Pirkanmaan Tampereelle jossa työttömyysprosentti on parhaimmillaan ollu sitä tasoa että siitä on työvoimatoimisto päässy makselemaan sanktioita valtiolle, ja jossa sulle on tarjolla esimerkiks palvelualan paskakeikkoja tai sitten ei yhtään mitään, ja ne sun valinnat ei ole pelkästään sua koskevia?

[Doctor Muñiz]

Ajateltiinko joskus 90-luvulla Suomessa palkkatyötä samalla tavalla jonain itsen ja arvojen toteutumisen lupauksena ja paikkana?

Mika Pantzarilla on muistaakseni jotain pohdintoja ja julkaisuja ”kuluttajakansalaisesta” työelämässä. Olisikohan niissä mitään historiallista katsausta tällaisiin muutoksiin...

Matti Kortteisen väitöskirjan Kunnian kenttä perusteella (tai itsehän kuuntelin näitä luennolla) vähintään yhtä paljon kuin nykyään.

Toi väikkäri käsitteli pankkivirkailijanaisia ja metallityöläismiehiä ja pärjäämisen eetosta. Niillä ukoillahan oli aika voimakas antagonismi toimihenkilöitä kohtaan ja se työstä merkitysten repiminen oli silleesti vastarintaista, ja itseä siellä toteutettiinkin kikkailemalla kaikkea omin päin. Tää on mun mielestä aika eri hommaa ku nää toiveet ihanista työyhteisöistä, mut kieltämättä siellä itseä on toteuteltu menemään työn puitteissa ja tavoiteltu kunniaa.

Kova työmies -identiteetti jne.

[Mortician]

Aihe on mietityttänyt omassa työssä aina silloin tällöin. Olisi ihan mukava plussa joskus tehdä jotain työtä mikä ei olisi vain se pakollinen millä rahoittaa kaiken työn ulkopuolisen ajan. Varsinkin tuo alisuoritusosa kuulostaa aika tutultu nyt kun on melkein vuoden ollut erilaisissa työtehtävissä kuin aikaisemmin pari vuotta oli tehnyt. Saanut vakuutella itselleen tota että työn kautta ei tarvitse itseään määrittää, ja rahan takia täällä vaan oon. Pomollekin olen sanonut että ei oo näin helpolla kuukausipalkka ennen tullut ja lähinnä komppaili vaan.

[Sasse netä]

Vastapainona tälle herranjessastelulle pitää muistuttaa, että työn luonne on muuttunut ihan helvetisti.

Nykypäivänä ihan yksinkertaisissakin hommissa vaaditaan kauheasti itsensä johtamista, omatoimisuutta, motivointia, omien tavoitteiden asettamista yms ja itsellä ainakin myös isojen pomojenkin potkimista (tai siis yrittämistä) aina johonkin järkevään suuntaan tuhoa tekemästä. Lisäksi työn luonne vuokratyö sirpaletyö nollasopparit yms yms yms. Vaikea verrata vaikka 10-20v taakse kun vähän kaikki on muuttunut aika paljonkin lyhyen ajan sisällä.

[Sasse netä]

Plus se Oskari Onnisen Long Play milleniaalit on vapaita tekemään ihan mitä vaan ja toiveiden täyttämiseksi tehdyt valinnat toimii ihan omin käsin rakennettuna vankilana ja se ahdistaa tjsp.

[sössön sössön]

Ajateltiinko joskus 90-luvulla Suomessa palkkatyötä samalla tavalla jonain itsen ja arvojen toteutumisen lupauksena ja paikkana?

Maailmassa on aivan liikaa jengiä joka tekee pitkin hampain duunia josta eivät pidä ja jolla ei oo kovinkaan suurta merkitystä tai joka on pahimmasssa tapauksessa haitallista, ja meillä kaikilla olis takuulla parempi meininki jos ihmiset ei kokis että niiden on pakko tehdä jotain turhaa paskaa koska syyt XYZ.

Kiva homma, mee pitää tää luento jolleki parin skidin yksinhuoltajalle

ai että parin skidin yksinhuoltajat ei tee työtä jossa itse ja omat arvot toteutuvat? mukava kuula

No varmasti tekee, mut voitko vitun empaatikko kuvitella tilannetta tänne Suomen Pirkanmaan Tampereelle jossa työttömyysprosentti on parhaimmillaan ollu sitä tasoa että siitä on työvoimatoimisto päässy makselemaan sanktioita valtiolle, ja jossa sulle on tarjolla esimerkiks palvelualan paskakeikkoja tai sitten ei yhtään mitään, ja ne sun valinnat ei ole pelkästään sua koskevia?

rauhotu nyt,

ite oon kyllä siitä onnellisessa asemassa että mun valintani rajottuu pitkälti omaan itseen, mutta kaikenlaiset ihmiset vaihtaa duuneja ja alaa ja järjestelee elämiään uusin tavoin koko ajan. ei se kahden lapsen yksihuoltajuuskaan pakota jumahtamaan paskahommiin ja tekemään niitä ilman toivoa paremmasta, ja sitäpaitsi hyvä kahden lapsen yksinhuoltaja tajuaa että eritoten niille tenaville on parempi vaikka se että se yksinhuoltaja on työtön mutta henkisesti kunnossa sen sijaan että olis töissä ja paskana.

[Niin,]

Työn tärkeimmät ominaisuudet
- siedettävää
- häiritsee oikeaa elämää mahdollisimman vähän
- tolkulliset työajat
- riittävä palkka
- työkaverit ei kyrsi tai ainakaan kyrsi liikaa

Noista sellainen mukava keskiarvo sitten, että jos toista on vähemmän niin toista pitää olla enemmän.

Tällä oon menny itsekin viimevuodet, nyt tosin tota rahaa sais ruveta tulemaan enemmän. Toki elintasokin on noussut ja aina on nälkä jne.
En mä mee röihin siks että siellä olis jotenkin kivaa tai merkityksellistä olla.

[Sasse netä]

Ajateltiinko joskus 90-luvulla Suomessa palkkatyötä samalla tavalla jonain itsen ja arvojen toteutumisen lupauksena ja paikkana?

Maailmassa on aivan liikaa jengiä joka tekee pitkin hampain duunia josta eivät pidä ja jolla ei oo kovinkaan suurta merkitystä tai joka on pahimmasssa tapauksessa haitallista, ja meillä kaikilla olis takuulla parempi meininki jos ihmiset ei kokis että niiden on pakko tehdä jotain turhaa paskaa koska syyt XYZ.

Kiva homma, mee pitää tää luento jolleki parin skidin yksinhuoltajalle

ai että parin skidin yksinhuoltajat ei tee työtä jossa itse ja omat arvot toteutuvat? mukava kuula

No varmasti tekee, mut voitko vitun empaatikko kuvitella tilannetta tänne Suomen Pirkanmaan Tampereelle jossa työttömyysprosentti on parhaimmillaan ollu sitä tasoa että siitä on työvoimatoimisto päässy makselemaan sanktioita valtiolle, ja jossa sulle on tarjolla esimerkiks palvelualan paskakeikkoja tai sitten ei yhtään mitään, ja ne sun valinnat ei ole pelkästään sua koskevia?

rauhotu nyt,

ite oon kyllä siitä onnellisessa asemassa että mun valintani rajottuu pitkälti omaan itseen, mutta kaikenlaiset ihmiset vaihtaa duuneja ja alaa ja järjestelee elämiään uusin tavoin koko ajan. ei se kahden lapsen yksihuoltajuuskaan pakota jumahtamaan paskahommiin ja tekemään niitä ilman toivoa paremmasta, ja sitäpaitsi hyvä kahden lapsen yksinhuoltaja tajuaa että eritoten niille tenaville on parempi vaikka se että se yksinhuoltaja on työtön mutta henkisesti kunnossa sen sijaan että olis töissä ja paskana.

Et näköjään taida hahmottaa nyt työttömyyden vaikutuksia ihmiseen ainakaan