Piffiläisten päiväkirjamerkintöjä koronaan liittyen

[Rasmus-mafioso]

Itellä ei toimeentulon suhteen huoleta, mutta on se kyllä helvetti jos kuukauspalkkaiset keskiluokkaiset toimistotyöntekijät, jotka voi nytkin tehdä töitä kotoa käsin, ei suostuis siihen että nyt vähän kiristetään veroja, että muutkin saa.

[Philip J. Fry]

Mitenköhän tästä pääsis uusille urille 16 vuoden duunien jälkeen.

Tsemppiä sinne. Sähän oot monitaituri, monessa liemessä keitetty ja tunnetusti hyvä tyyppi, että eiköhän asiat järjesty!

[Trollface-mies]

Ehkä vähän pässiä sanoa näin kun ihmisiltä menee oikeesti työt alta, mutta itte olen siis miettinyt että kun tää kriisi tästä loppuu niin ei oikeestaan kiinnosta enää vitunkaan vertaa jatkaa yliopisto ja tutkija hommia.

Kattellaan sitten mitä on tarjolla, suurten mullistusten jälkeen yleensä piisaa jos jonkinlaista duunia.

Mikä on kun ei maistu? Tiedän kyllä perusjutut rahoituksen vaikeudesta jne mutta kiinnostaa.

No siis toi asia oli vaikuttanut jo pitkään, Tampereen yliopiston tilanne oli vienyt lopunkin uskon yliopistoon instituutiona, ja nyt tää nykynen tilanne jotenkin pistää asioita perspektiiviin ja laittaa ajatteleen sitä että onko tää paska nyt niin merkityksellistäkään ja jaksanko välittää siitä edes itse. Ja ihan rehellisesti olen miettinyt sitäkin että olinko mää nyt koskaan siinä ees niin hyvä.

Melkein sitä ihan vaan menis töihin ja tienais elantonsa, varmaan kai jossain julkisissa hommissa. Sivistys puolen juttuja tässä joudutaan varmaan kriisin jälkeen rakenteleen uuteen uskoon niin ehkä sitä mielellään tekis töitä joilla olis tarkoitus.

[Someraivo]

Koronanäytteet negatiiviset ja kaupasta salsadipit loppu.

[edge hammer]

Long Play lähetti kirjeen ja tuli hyvä/paha mieli.
boldattuna tekstin ja kaiken muunkin ydin.

Rakas Long Playn ystävä,

Koskaan ei ole perjantaikirjeen kirjoittaminen tuntunut näin paljon kirjeen kirjoittamiselta. Tervehdin teitä täältä sohvaltani, johon olen rakentanut etätyöpisteen. Vieressäni on kahvikuppi, jonka kyljessä on Lontoon metrokartta. Ajatus täpötäydestä hikisestä metrosta on sekä taivaallinen että kaukainen. Kartan asemista 40 on suljettu.

Tällä viikolla uutisissa on kerrottu hallituksen määräyksistä ja karanteenielämästä, mutta myös toisesta todellisuudesta, jossa näitä ei tunnu olevan. Lapissa tungeksitaan after ski -bileissä ja Helsingissä kauppakeskuksen avajaisissa.

Kun itse kävin hiljattain asioilla, kiinnitin huomiota siihen, että liikkeellä näytti olevan lähinnä eläkeikäisiä ihmisiä, joita on kehotettu elämään “karanteenin kaltaisissa oloissa”.

Länsimaisessa mediassa on nyt kirjoitettu paljon siitä, että yli 70-vuotiaiden liikkumista koskevat suositukset eivät mene läpi. The New Yorkerissa Michael Schulman kuvasi, miten lapsen ja vanhemman roolit ovat kääntyneet ylösalaisin: yhtäkkiä hän raivoaa aktiivisille vanhemmilleen, että pysykää nyt hyvänen aika kotona.

Hän ei ole ainoa: huomasin että samaa tuskailivat lukuisat ikätoverini Twitterissä. Vähitellen turhautuminen muuttui ärtymykseksi, sitten raivoksi: Mitä helvettiä täällä oikein tapahtuu? Samaan aikaan kun pikkulapset eristetään kavereistaan, riskiryhmäläiset sopivat treffejä ravintoloihin?

Luulen, että yksi ongelma tässä voi olla se, miten eri ihmisistä nyt julkisuudessa puhutaan. Kuka otetaan mukaan? Millainen on viranomaistekstien ja journalismin oletuslukija? Julkinen puhe on kohdistettu pääosin työssäkäyville ihmisille: heitä kehotetaan, että älkää viekö lapsia isovanhemmille, käykää kaupassa ikäihmisille, ja sitä rataa.

Ja kun 70+ -porukan karanteenikielteisyys nousi otsikoihin meilläkin, sävy oli paikoin aika ikävä. "Kuin kirppuja paimentaisi", siteerasi Ilta-Sanomien otsikko. Aika yleisesti puhuttiin "mummoista" (minusta mummo on sana, jota lapsi voi käyttää isovanhemmastaan).

Uumoilen, että sekä vetoava "viekää ikäihmisille ruokaa" että vähättelevä "kurittomat mummot" -retoriikka menee kaukaa ohi.

Suuret ikäluokat eivät ole tottuneet olemaan autettavia vanhuksia, koska faktisesti eivät sitä ole. Yli 70-vuotiaathan täällä elävät normaalioloissa kaikkein aktiivisinta elämää: pitävät yllä koko kulttuurialaa, matkustavat maailmalla ja harrastavat. He eivät myöskään ole tottuneet ottamaan vastaan apua vaan ennemminkin tarjoamaan sitä toisille.

Fiksumpaa voisi olla puhua niin, että sosiaalisella etäisyydellä ihmiset suojelevat (itsensä sijaan) esimerkiksi lastenlastensa tulevaisuutta.

Mietitään vaikka, mitä tapahtui pakolaiskriisin aikaan: suurten ikäluokkien naiset järjestäytyivät yhdessä yössä ja polkaisivat tyhjästä pystyyn massiivisia tukiverkostoja ja epävirallisia palveluita.

Nyt tilanne on toki haastavampi, sillä ihmisen on hyvin vaikea olla aktiivinen muista erillään. Mutta varmasti siihen löytyy tapoja.

Se, että korona kehystettiin alussa ikääntyvien sairaudeksi, saattoi olla haitallista. Ensinnäkin, se ei pidä paikkaansa – eri puolilta maailmaa tulee nyt uutisia, joiden mukaan sairaalapaikat täyttyvät työikäisillä ihmisillä.

Lisäksi se luo mielikuvan, että kahviloissa hengaava 70-vuotias on vaaraksi vain itselleen ja on siksi vapaa ottamaan riskin halutessaan. Näin ei ole: kaikki voivat tartuttaa kaikkia.

Mutta pelkkä tieto ei aina riitä, vaan on väliä sillä, miten puhutaan.

Meihin kaikkiin myös vetoavat hieman eri asiat. Itse olen viime päivinä ajatellut aika paljon hyvinvointivaltiota. Kun poikkeuslait otettiin käyttöön, se tuntui minusta karmivalta. Mitä peruskoulujen sulkeutuminen tarkoittaa esimerkiksi lastensuojelun asiakkaiden näkökulmasta? En kaipaa juuri mitään niin paljon kuin päiväkotiryhmien huomioliivejä kadulla.

Niinpä motivoin itseäni sillä, että jos noudatan nyt määräyksiä, yhteiskuntaa ei toivon mukaan pistetä yhtään enempää kiinni (pelkään tosissani, että ulkonaliikkumiskielto on vain ajan kysymys, jos osa ihmisistä jatkaa after ski -bileissä, ostoskeskuksissa ja kantabaareissa hillumista).

Ajattelen, että suosituksia on noudatettava kunnioituksesta niitä kohtaan, joille kotiin jääminen ei ole mahdollisuus.

Moni miettii nyt hermostuneina hetkinä, koskettaako korona pian itseä jotenkin, tuleeko se tavalla tai toisella lähelle. Mutta esimerkiksi sairaalahenkilökunnalla ei tätä pohdinnan varaa ole. Se tulee heidän lähelleen varmasti. On meidän muiden käytöksestä kiinni, millä tavalla.

Silti, ehkä on tarpeen myös sanoa ääneen: tämä on vaikeaa. En ole koskaan ennen tajunnut, kuinka paljon maailmassa oleminen lopulta perustuu ihmisten koskemiselle. Uusi etäisyys tuntuu pelottavalta; ei se ole oikein eikä luonnollista. Kaikki ne kosketukset, joita ei ennen huomannut – kättelyt, halaukset, ylävitoset, olalle taputukset, tukemiset ja ojentamiset – kuinka täynnä merkitystä ne ovatkaan. Kaipaan niitä niin, että kivistää.

Parhain terveisin,

Anu Silfverberg
Toimituspäällikkö
Long Play

[Dame Cressida Dick]

Ehkä vähän pässiä sanoa näin kun ihmisiltä menee oikeesti työt alta, mutta itte olen siis miettinyt että kun tää kriisi tästä loppuu niin ei oikeestaan kiinnosta enää vitunkaan vertaa jatkaa yliopisto ja tutkija hommia.

Kattellaan sitten mitä on tarjolla, suurten mullistusten jälkeen yleensä piisaa jos jonkinlaista duunia.

Mikä on kun ei maistu? Tiedän kyllä perusjutut rahoituksen vaikeudesta jne mutta kiinnostaa.

No siis toi asia oli vaikuttanut jo pitkään, Tampereen yliopiston tilanne oli vienyt lopunkin uskon yliopistoon instituutiona, ja nyt tää nykynen tilanne jotenkin pistää asioita perspektiiviin ja laittaa ajatteleen sitä että onko tää paska nyt niin merkityksellistäkään ja jaksanko välittää siitä edes itse. Ja ihan rehellisesti olen miettinyt sitäkin että olinko mää nyt koskaan siinä ees niin hyvä.

Melkein sitä ihan vaan menis töihin ja tienais elantonsa, varmaan kai jossain julkisissa hommissa. Sivistys puolen juttuja tässä joudutaan varmaan kriisin jälkeen rakenteleen uuteen uskoon niin ehkä sitä mielellään tekis töitä joilla olis tarkoitus.

Kyllä yhteiskunta kaipaa tiedonvalon kantajia näinä synkkinä aikoina.

[Santeri Endman]

Ehkä vähän pässiä sanoa näin kun ihmisiltä menee oikeesti työt alta, mutta itte olen siis miettinyt että kun tää kriisi tästä loppuu niin ei oikeestaan kiinnosta enää vitunkaan vertaa jatkaa yliopisto ja tutkija hommia.

Kattellaan sitten mitä on tarjolla, suurten mullistusten jälkeen yleensä piisaa jos jonkinlaista duunia.

Mikä on kun ei maistu? Tiedän kyllä perusjutut rahoituksen vaikeudesta jne mutta kiinnostaa.

No siis toi asia oli vaikuttanut jo pitkään, Tampereen yliopiston tilanne oli vienyt lopunkin uskon yliopistoon instituutiona, ja nyt tää nykynen tilanne jotenkin pistää asioita perspektiiviin ja laittaa ajatteleen sitä että onko tää paska nyt niin merkityksellistäkään ja jaksanko välittää siitä edes itse. Ja ihan rehellisesti olen miettinyt sitäkin että olinko mää nyt koskaan siinä ees niin hyvä.

Melkein sitä ihan vaan menis töihin ja tienais elantonsa, varmaan kai jossain julkisissa hommissa. Sivistys puolen juttuja tässä joudutaan varmaan kriisin jälkeen rakenteleen uuteen uskoon niin ehkä sitä mielellään tekis töitä joilla olis tarkoitus.

Ok ok! Eihän sitä mikään pakko ole koko ikäänsä olla tutkijana vaikka sille polulle olis joskus lähtenytkin.

[Hans Normaali]

^^^Helvetin hyvin bamlattu. Voikos noita Long Playn juttuja jakaa vai oliko ne "käytettävissä" vain maksaneille?

[laivakissa]

Jouduin työhommissa ostamaan (paljon) vessapaperia. Tunsin ihmisten katseet selässäni

[hellästi takaluukkuun pantu koira]

vois pistää simat käymään, niin ei tartte ravata kaupassa hakemassa juomista pitsatarpeita yms on riittämiin

[edge hammer]

^^^Helvetin hyvin bamlattu. Voikos noita Long Playn juttuja jakaa vai oliko ne "käytettävissä" vain maksaneille?

olisin jakanu kätevämmässä muodossa, mut toi tuli siis vaan "kirjeenä" eli käytännössä uutiskirjeen muodossa ja uusinta ei vielä oo tässä.

tosta saa jatkossa noi https://www.longplay.fi/uutiskirje

[Suomalainen tilauspukki]

Ehkä vähän pässiä sanoa näin kun ihmisiltä menee oikeesti työt alta, mutta itte olen siis miettinyt että kun tää kriisi tästä loppuu niin ei oikeestaan kiinnosta enää vitunkaan vertaa jatkaa yliopisto ja tutkija hommia.

Kattellaan sitten mitä on tarjolla, suurten mullistusten jälkeen yleensä piisaa jos jonkinlaista duunia.

Lakun muistelmat tulille?

[Timo Jutilan maksa]

Ehkä vähän pässiä sanoa näin kun ihmisiltä menee oikeesti työt alta, mutta itte olen siis miettinyt että kun tää kriisi tästä loppuu niin ei oikeestaan kiinnosta enää vitunkaan vertaa jatkaa yliopisto ja tutkija hommia.

Kattellaan sitten mitä on tarjolla, suurten mullistusten jälkeen yleensä piisaa jos jonkinlaista duunia.

Lakun muistelmat tulille?

[☽☽☽]

Tässä tänään on jotenkin selkeämmin iskostunut päähän että tämä muuten taitaa kestää aika kauan, ja vaikkei tämä vielä ole sinänsä omaan elämään hirveästi vaikuttanut niin sekin aika kyllä taitaa koittaa ennenpitkää

[Rasmus-mafioso]

Tässä tänään on jotenkin selkeämmin iskostunut päähän että tämä muuten taitaa kestää aika kauan, ja vaikkei tämä vielä ole sinänsä omaan elämään hirveästi vaikuttanut niin sekin aika kyllä taitaa koittaa ennenpitkää

Joo, tänään miettiny et kyl tää taitaa aikamoista menoa olla, koska tää tulee kestämään aika pitkään ja ne psykologiset vaikutukset alkaa näkyä siinä kun porukalla alkaa nupit seota.

Et jos miettii mikä tilanne on jo nyt, ja se epidemiahuippu on vajaan parin kuukauden päästä.