Sight & Sound top 100 projekti + muita klassikko meininkejä

[ORDNUNG HUSSEIN]

Tai nii varmaa siellä yksittäisinä on, en tajunnut et tos on varmaan vaan nimet joilta useampi leffa listalla heh

Juu näin oli. Akermanin Jeanne Dielman sijalla 35 joka nähdäkseni on korkein naisohjaajan elokuvan sijoitus listalla toki olen sokea ja juonut muutaman oluen. Mutta siis onhan elokuvaohjaamisen historia ollut aika helvetin meispainotteista niin olisihan se ihme jos ei se tolla listallakin näkyisi.

Ton lisäksi taitaa olla vain Claire Denis'n Beau travail, sijalla 78

[ORDNUNG HUSSEIN]

Räsynukke (Laughton, 1955 Yhdysvallat). Voi morjens apua mikä vitun trilleri! Jossain Pelon palkassa on hionnut kämmenet, mutta tässä tuntui, että lähtee tukka. Aivan helvetin jämäkkä elokuva, kiitos Jeesus. Vois huomenna katella vaikka ton Mahtavat Ambersonit koska a) hyvä nimi, b) sama äiä, Stanley Cortez kuvaajana

[ORDNUNG HUSSEIN]

Vailla aurinkoa (Marker, 1983 Ranska). En tiedä mitä ihan tarkalleen odotin, mutta tää oli kuitenkin enemmän new wave of french heavy movies kuin se. Ihan jees. En paljoa yrittänyt "pysyä kärryillä", vaan katselin kuin runoa. Hienoja kuvia, hyviä juttuja aina siellä täällä. Varmaan aika operaatio ollut kuvata tuo.

[elämäni on helvettiä]

Ilman aurinkoa (Marker, 1983 Ranska). En tiedä mitä ihan tarkalleen odotin, mutta tää oli kuitenkin enemmän new wave of french heavy movies kuin se. Ihan jees. En paljoa yrittänyt "pysyä kärryillä", vaan katselin kuin runoa. Hienoja kuvia, hyviä juttuja aina siellä täällä. Varmaan aika operaatio ollut kuvata tuo.

pitäskin kattoo tää pitkästä aikaa, muistaakseni helvetin hyvä pätkä

[harry-irene]

Varmaan aika operaatio ollut kuvata tuo.

operaatiota saattoi vähän helpottaa se että osa pätkistä oli markerin kafrujen kuvaamia ja lähettämiä

ite tykkään silti enemmän kö linnunradasta huom

[ORDNUNG HUSSEIN]

Mahtavat Ambersonit (Welles, 1955 Yhdysvallat). Siisti leffa. Täysin sietämätön päähenkilö. Olikohan tuohon mennessä tehty paljon leffoja joissa päähenkilö ei ole mukava sankari? Welleshän oli pirun nuori kun se näitä alkoi vääntämään. Ja loppukrediiteistä voisi aatella, että maybe liipannut Georgien meininkejä henkisesti

[ORDNUNG HUSSEIN]

Kaupungin valot (Chaplin, 1931 Yhdysvallat). Tää oli törkeen kova! Aiemmin en oo ihan niin hirveesti Chaplinin touhotuksista perustanut, ja Nykyaikaa itseni oli jopa aika vaikea katsoa, mutta nyt löysi vanha viiksiniekka tiensä meikäläisen sydämeen. Tässä elokuvassa oli jotenkin sydän läsnä, ja elämä, nautintoineen ja haasteineen. Loppukohtauksessa murenin palasiksi ja laskettelin pillit auki kuin ennen pentuna joskus

[ORDNUNG HUSSEIN]

Taskuvaras (Bresson, 1959 Ranska). Kaunis, koskettava ja pelasi jännitteellä upeasti. Muistelen Tarkovskin joskus ilmaisseen Neuvostoliiton ongelmallisille elokuvatarkastajille, että ainoa yleisö kenen mielipide häntä kiinnostaa on kaksi tyyppiä nimiltään Bresson ja Bergman. Tää oli meikäläisen eka Bresson, ja arvostin elokuvana varsin korkealle. Odotan suurella ruokahalulla lisää

[ORDNUNG HUSSEIN]

Jeanne d'Arcin kärsimys (Dreyer, 1928 Ranska). Ei oo tehty toista tän näköistä elokuvaa. Meni Potemkinin kanssa siihen laariin, missä yli 90 vuotta ei näytä muinaiselta, vaan ajattomalta. Uniikin pelkistetyt lavasteet, pöljän hienoa kuvausta ja väkevä tunnelma. Suorilta top 5 hengellisiin elokuviin

[ORDNUNG HUSSEIN]

Mykkäleffat oli muuten kriitikoiden listan puolelta siinä. Ohjaajien listalla tulee eteen vielä Kultakuume. Andalusialaisen koiran vois jossain välissä tsekata uusiksi, oon joskus ajanut sen 35 milliseltä, mutta siitä on aikaa

[Jo on taas jutut]

Inspiroiva rojekti kyllä silleen että voisi katsoa tuolta listalta semmoset mitä itse ei oo nähnyt, niitä on kuitenkin jonkun verran roikkunut semmosia mitä on jo vuosia pitänyt katsoa

[Jari-Pekka Leaud]

Mykkäleffat oli muuten kriitikoiden listan puolelta siinä. Ohjaajien listalla tulee eteen vielä Kultakuume. Andalusialaisen koiran vois jossain välissä tsekata uusiksi, oon joskus ajanut sen 35 milliseltä, mutta siitä on aikaa

Onko sulla 35mm projektori vai ootko ollu leffateatterissa töissä

[ORDNUNG HUSSEIN]

Suosittelen. Mainiommasta päästä projekteja mihin oon lähtenyt

[ORDNUNG HUSSEIN]

Mykkäleffat oli muuten kriitikoiden listan puolelta siinä. Ohjaajien listalla tulee eteen vielä Kultakuume. Andalusialaisen koiran vois jossain välissä tsekata uusiksi, oon joskus ajanut sen 35 milliseltä, mutta siitä on aikaa

Onko sulla 35mm projektori vai ootko ollu leffateatterissa töissä

Olin Ilokivellä näyttäjänä pari kautta. Sitten kun piti alkaa pelaamaan kovalevyjen kanssa loppui hohto. Tekis mieli verestää tatsia jos pääsisi jossain vaikkapa arkistofilmin kanssa tekemisiin

[ORDNUNG HUSSEIN]

Projektorin ajaminen oli pääsääntöisesti mukavaa puuhaa. Ei tosin aina. Filmiarkistolta tuli kerran Fellinin 8 1/2, jonka keloja menin jo päiväseltään teippaamaan ja siirtämään näyttökelalle. Mainittakoon, että projektorissa on kolme eri linssiä: normi, wide ja scope, joista viimeisin on levitysoptiikka joka levittää anamorfisesti kuvattua filmiä projisoidessa sivusuunnassa. Tässä Fellinin filminauhan alussa luki tussilla SCOPE, joten väänsin levitysoptiikan päälle. Koepyöräytys tyhjälle salille – äänet toimii, kuvassa kaikki niinkuin pitääkin (hieno unenomainen alkukohtaus, psykedeelistä kuvaa), laitoin koneen seis ja kelasin elokuvan alkuun. Yleisöä odotellessa tuli vielä kivan oloinen projektoristimimmi moikkaamaan "uutta kundia" ja vaihdettiin muutamat sanat. Pimensin salin, pyöräytin koneen käyntiin ja lähdin yleisön puolelle istumaan: Felliniä, nyt lähtee.

Psykedeelinen alkukohtaus menee ihan niinkuin odotinkin, mutta sitten kankaalle tulee ensimmäinen ihminen, ja välitön kylmä tuskanhiki ohimolle. Mies on hyvin vitun leveä. Eivittu eiivittu, mutta siinä filmin alussa LUKI scope, pakko tän on olla scope, joku Fellinin visio vaan nyt tällei, jeesus buddha pliis. Seuraava leikkaus ja lähikuva naamasta, jonka posket yltää Lohikoskelta Keljoon. Äkkivitunväkkiä pystyyn penkistä ja pikamarssia kohti projektorikoppia. Samaan aikaan joku gubbe nousee ystävällisesti kertomaan, että hei sulla on väärä optiikka tossa projektorissa – joo tosiaan, niinpä näkyy. Mankeli seis, pyöräytä oikea optiikka päälle, ja toivo, että lamppu ei räjähdä kun lyöt sen kuumana uudestaan käyntiin. Naks, filmi käy, kuva näkyy, kaikki toimii taas. Jäin kuitenkin projektorikopin meluun pelaamaan puhelimella Yatzyä niin pitkäksi aikaa, että viimeinenkin katsoja – etenkin söpöt projektoristimimmit – oli lähteneet helvettiin ennen kuin menin siistimään salin.

Jännää oli, että näyttökelaa purkaessa tarkastin, ja siellä filminauhan alussa tosiaan luki SCOPE. Joku oli yrittänyt sutata sitä hailakalla yliviivaustussilla, joten ilmeisesti samaan jekkuun oli mennyt toinenkin onneton projektoristi. En minäkään sitä sen paremmin sitten merkkaamaan, oppirahat kiertoon