#456
Post
by Lusku » 22 Nov 2020, 13:16
Dillinger - Cokane in My Brain
Kuka sanoi, ettei regei voi olla aggressiivista? Itekin hautonut tätä kisahevosena. Oon aina kuvitellut, että tämä kemiallisen stimulantin mukanaan tuomaa itsevarmuuden tilaa kuvaava kappale ois levytetty mukavissa kokkeli vekkuli fiiliksissä.
Jenny Lewis - Red Bull & Hennessy
En pidä oikein mistään tässä. Laulajan ääni suorastaan ärsyttää. Muutenhan tämä on aika laimean harmitonta aikuispoppia. Jotain lievää Kate Bush vibaa kyllä, mutta ei se vielä kotiin vie.
John Murry - Little Colored Balloons
Yllätin itseni pitämällä tavallaan kertsistä. Noin muuten kyllä aivan joillekin muille tehtyä musiikkia. Siirappista ja laulajalla suht makuuhuonelaulaja tatsi, lyriikoissa ärsyttää passiivisagressiisivisuus, fuck sanat yms. Kestosta pitkä miinus. Mutta ei tämä kokonaisuutena ole niin kamala miltä ensikuuntelulla tuntui.
Riot - Swords and Tequila
Erittäin hyvä kiljukaulasolisti. Rumpalista pidän kans. Suht hyvää heviä.
Amy Winehouse - Rehab
Hyvä kappale, hyvät lyriikat, hyvä solisti, hyvä bändi. Saan tästä biisistä vaan niin huonot vibat, etten oikeastaan koskaan enää haluaisi kuulla sitä. Masentava biisi, ja tähän ulkomusiikilliset seikat toki vaikuttaa. Dap Kingsiä kuuntelen mielummin Sharon Jonesilla.
Johnny Paycheck - I Can't Quit Drinking
Vahvaa tunnelmaa. Laulajasta välittyy että elämää on nähty ja varmaan viski tai parikin on juotu matkan varrella. Ei ole just sitä omaa mukavuusaluetta, mutta tosi väkevä ja aidon kuuloinen veto.
Grandmaster & Melle Mel - White Lines (Don't Don't Do It)
Tämähän on lyriikoiltaan suorastaan sosiologinen tutkielma. Bassokuvio kuulostaa tutulta, mutta en osaa yhdistää suoraan mihinkään. Suht paljon tässä tapahtuu, mutta paketti pysyy kasassa kuitenkin. Omaperäinen tekele, hyvällä tavalla.
LCD Soundsystem - All My Friends
Just tällä hetkellä tämmönen musiikki tuntuu väärällä tavalla vanhentuneella, olkoonkin kyseinen kappele minkälainen klassikko sitten tahansa. Vuosikausia joka tuutista tuli tismalleen tämän biisin kuuloista elämänmakuista himmailua, aina ihan toistensa kopioina, pienimpiäkin juttuja myöten, kuten rumpufillejä. Ei se välttämättä tän biisin vika, mutta…
Stephen Duffy - Kiss Me
Mukavaa synapoppia. Saundit kohdallaan, lisäksi miellyttävän kupliva ja muovinen tunnelma. Hyvä bassokuvio. Hienoja efektejä, kuten ”pom pom” äänet.
Judge - Bringing It Down
Jämäkkää streight edge punkkia metallisilla saundeilla. Väkivaltainen, agressiivinen saundi ja poljento, testosteroiini uhkuu kuulokkeita pitkin.
Bobby Bare - Drunk and Crazy
Elämänmakuista bluessahtavaa kantria. Lajissaan oikein hyvää, aikuiseen makuun.
Kenneth Higney - I Wanna Be The King
Sekopäistä, huojuvaa, likaista punk rokkia. Hiukan samankaltaista vibaa kuin David Peelin musassa. Semmonen epämääräinen psykedeelinen tatsi.
The Stranglers - Golden Brown
Stranglerssin paras biisi, ajaton kappale, kaihoisa tunnelma. Biisissä on mielestäni jonkin verran the Doors viboja.
Gang Green - Alcohol
Gang Greenin kenties paras biisi, ja tämä tuli teemasta sekunnissa mieleen. Täydellinen punkbiisi, hemmetin kova poljento, hyvät rummuttelut, tiukat lyriikat, persoonallinen, räkäinen laulaja. Mutta, tämähän on laitettu kisaan ihan hirveällä äänenlaadulla, fiilikset menee
DJ Format - Here Comes the Dope Pusher
Hauskaa ja takuulla toimivaa bilemusiikkia. Kunnon groove ja hyvää pöljää höpinää/kaupallista tiedotetta huumeista. Hyvät naistaustalaulajat & sampleja & soundeja.
Phuture - Your Only Friend
Vanha kunnon Phuture. Tämä on vähän erilainen acid biisi, jotenkin hidas tunnelma vaikka rumpubiitti taitaa ollakin suht perus. Hemmetinmoinen bassolinja ja naislaulajasta tulee jotenkin tsykedellinen fiilis.
Gag - Smoking Meth
Hyvää riffittelyä, saattais toimia livenä tämä. En oo ihan varma kuitenkaan onko levyltä ehkä näitä tämmösiä kertakäyttöisiä yhden päivän punk sensaatioita.
Beck - Beercan
Ysärin keskipiste on löytynyt. Saatanallisia takaisin päin keloja. Pikkunäppärän mukavaa, hyviä saundeja. Psykedeelinen sovitus, olisipa vielä biisinä kiinostavampi.
Fine Young Cannibals - Johnny Come Home
Sordino trumpetilla alkaa, hyvä! Jotenkin nuhjuinen saundimaailma, ja kevyesti masentunut yleisgfiilis. Oikein hyvä poppitsibale.
Gerry Rafferty - Baker Street
Nyt on koksun huuruista aikusrokki saundia, mahtavaa! Biisin intro/instrumentaalinen saksofoni-osuus on 6/5. Laulaja on kyllä oikein miellyttävä ja kaiken kaikkiaan biisi on kierroksen paremmasta päästä, mukavan pehmeä tunnelma.
Eric Clapton - Cocaine
Erittäin hyvä biisi tämäkin. Just sopivalla tavalla hidas blues rokki biisi. Erinomainen bändi.
A Number of Names - Shari Vari
Maailman ensimmäinen teknobiisi! Tai yksi niistä… Hypnoottinen, trippimäinen teos. Aikaansa nähden erittäin minimalistinen biisi.