Marjastus & sienestys

[Astro]

Mustikkaa on kyllä ihan tanasti.

[Halicryptus spinulosus]

Mustikat on kyllä tänä vuonna aivan mahtavan isoja ja niitä on runsaasti verrattuna pariin viime vuoteen

Käyn sellaisia lyhkäsiä pyöräretkiä, mukana muutama pakastusrasia ja sangallinen turkkilaisen jugurtin purkki keräilyä varten. Siitä siirrän rasioihin sitä mukaa kun täyttyy. Tykkään kerätä käsin, jolloin saa roskatonta jälkeä, varvuissakin pysyy lehdet, eikä tarvi kotona erikseen putsailla enää. Pieni määrä (n. 3l) tuli kerättyä nopeasti, ja sit vaaan purkit pakkaseen. Niin, tai osa piti tietty säästää naposteluun ja herkutteluun nyt kun vihdoin on tuoreiden mustikoiden aika! Jospa sitä pyöräyttäis paistoksen tai piirakan tänään.

[morjens-osaston puuhastelija]

Hyvin on mustikkaa täälläkin! Just tommonen pienen satsin kerääminen kerralla on parasta. Lapsena opin tyylin että pakataan lauantaina auto täyteen 10 L ämpäreitä ja ajetaan jonnekin Perseen-Jeeraan koko päiväksi eikä pois lähdetä ennen kuin kaikki ämpärit on täynnä Anoppi sitten opetti tämän paljon kivemman tavan että käy vähän kerrallaan ja saa nauttia metsäterapiasta vaikka joka päivä. Tietysti riippuu myös marjamaiden sijainnista mikä on toteuttamiskelpoinen strategia.

Vadelmaa tulee myös hyvin, villivadelman poimiminen on kyllä välillä vähän turhankin immersiivinen kokemus mutta lopputulos maistuu!

[Halicryptus spinulosus]

Ihan samanlaiset lapsuuskokemukset, ja vohoi että oli vapauttavaa, kun tajusin että toisinkin voi tehdä

[punkhank]

Metsämansikkaakin oli mukavasti. Syötiin vaimon kanssa suoraan metsätien varrelta varmaan litra yhteensä kun ne menee niin nopeesti ohi eikä kestä pakastusta. Paras marja eikä voi edes viljellä.

[Suomen surkein ihminen]

Mustikkaa on tosiaan metsissä niin perkeleen paljon että en oo 40 vuoteen nähny semmosta. Välillä on semmosia mättäitä että mustikan vihreitä lehtiä ei meinaa erottua sieltä sinisten marjojen seasta. Pari litraa keräsin tänään käsin ja syön ne pois tuoreeltaan, pakastimessa ei oo tilaa eikä säilöminen silleen kiinnosta vaikka harmittaa vähän miten älyttömät määrät hyvää ja terveellistä syötävää jää metsiin. Kantarelliä on myös paljon. Siis todella paljon. Olen samoilla paikoilla pyöriny lapsesta asti ja nyt tuli 10 litraa ihan heittämällä melkein yhdeltä ja samalta pieneltä alueelta.

[Timo Jutilan maksa]

Kaveri laittoi Vaasan seudulta kuvia kun oli ollut melkoisilla herkkutattiapajilla.

Pitäis ensi viikolla itse pyörähtää parissa paikassa katselemassa olisko sieniä tarjolla, mökkinaapurilla oli jo omalta tontiltaan asialliset määrät mustatorvisientä.

[morjens-osaston puuhastelija]

Perhana kun tuota sienestämisen taitoa ei mulle herkässä iässä opetettu! Nyt kääpänä oon yrittänyt opetella mutta tunnen tosi vähän sieniä ja sitä paitsi olen jotenkin sokea niille, tarvitsisin jonkun siihen viereen kädestä pitäen näyttämään että katso nyt tuossa on RUOKAA. Omin voimin onnistuu lähinnä suppisten kerääminen ja tietty jos oikein joku valioyksilö tatti tulee ja potkaisee perseelle niin sen tunnistan minäkin.

[Timo Jutilan maksa]

Perhana kun tuota sienestämisen taitoa ei mulle herkässä iässä opetettu! Nyt kääpänä oon yrittänyt opetella mutta tunnen tosi vähän sieniä ja sitä paitsi olen jotenkin sokea niille, tarvitsisin jonkun siihen viereen kädestä pitäen näyttämään että katso nyt tuossa on RUOKAA. Omin voimin onnistuu lähinnä suppisten kerääminen ja tietty jos oikein joku valioyksilö tatti tulee ja potkaisee perseelle niin sen tunnistan minäkin.

Itsehän opettelin kääpänä sienestämään ja nyrkkisäännöksi annettiin että et kerää muuta kuin mitkä tunnistat ruokasieniksi. Vähitellen sitä sitten oppi tunnistamaan mm. että mistä niitä voisi löytyä. Ja vähitellen se repertuaari sitten kasvaa. Esim joku vaaleaorakas on aika helppo kun sitä ei oikein voi sotkea mihinkään, paitsi lampaankääpään ellei katso kaikkia tuntomerkkejä. Ja lampaankääpäkin on ruokasieni.

[jaxen]

Perhana kun tuota sienestämisen taitoa ei mulle herkässä iässä opetettu! Nyt kääpänä oon yrittänyt opetella mutta tunnen tosi vähän sieniä ja sitä paitsi olen jotenkin sokea niille, tarvitsisin jonkun siihen viereen kädestä pitäen näyttämään että katso nyt tuossa on RUOKAA. Omin voimin onnistuu lähinnä suppisten kerääminen ja tietty jos oikein joku valioyksilö tatti tulee ja potkaisee perseelle niin sen tunnistan minäkin.

Itsehän opettelin kääpänä sienestämään ja nyrkkisäännöksi annettiin että et kerää muuta kuin mitkä tunnistat ruokasieniksi. Vähitellen sitä sitten oppi tunnistamaan mm. että mistä niitä voisi löytyä. Ja vähitellen se repertuaari sitten kasvaa. Esim joku vaaleaorakas on aika helppo kun sitä ei oikein voi sotkea mihinkään, paitsi lampaankääpään ellei katso kaikkia tuntomerkkejä. Ja lampaankääpäkin on ruokasieni.

[jaxen]

Tällä viikolla kävi ekaa kertaa niin, että herkkutattien sekaan meni sappitatti ja sitten kastike pilalla

[morjens-osaston puuhastelija]

Joo ei kai siinä muuta kuin jatkaa harjoituksia vaan niin kauan kuin elonpäiviä riittää! Viime syksynä opin lampaankäävän, hemmetin hyvä pastasieni siinäkin.

[Halicryptus spinulosus]

Ite oon saanut kelpo alun sienestysharrastukselle kotoa, ja rakastan kyllä yli kaiken sekä marjastusta että sienestystä. Kyllä sienimaailmassa silti aina uutta ihmeellistä löytyy, ja onkin ollut sellainen tavoite että yksi uusi laji tulisi opeteltua joka vuosi.

Aloittelijalle hyviä ryhmiä ovat kanttarellien ja suppisten lisäksi just tatit (mutta beware of the sappitatti!), orakkaat ja ehkä vähän aliarvostettuina haperot. Vaikka erilaisia haperoita on paljon ja niitä on välillä vaikea erottaa toisistaan, ne on siitä kivoja että voi pienen palan maistaa ja jos ei maistu pahalta niin maistuu hyvältä

Toki täytyy olla varma, ettei sekoita haperoa esim. kärpässieniin, mutta haperossa ei koskaan oe tuppea, rengasta, täpliä tms. suojakerroksen jäänteitä, ja haperon heltat ovat kuin mantelilastuja ja rakenne muutenkin nimensä mukaisesti haperoisen hauras.

[Halicryptus spinulosus]

Joo ei kai siinä muuta kuin jatkaa harjoituksia vaan niin kauan kuin elonpäiviä riittää! Viime syksynä opin lampaankäävän, hemmetin hyvä pastasieni siinäkin.

Lampaankääpä on hyvää, ja tulee mainio leivitetty pihvi siitä! Mulla on vaan aivan surkea lampaankääpäonni, en muista milloin viimeksi löysin useamman kuin yhden, ja silloinkin on ötöt yleensä ehtineet apajille ennen meikäpoikaa. Äiti kyllä aikoinaan näitä löysi hyvinkin ja loihti mitä makoisimpia lampaankääpäruokia.

[Halicryptus spinulosus]

En myöskään ikinä itse löytänyt: mustatorvisieniä