Mitä sarjakuvia ostit/luit viimeksi/nykyisin?

[Fun Beerman]

Grant Morrison - Multiversity
Diggaan kovasti Invisiblesista ja Filthistä, mutta muuten Morrisonin hommat on jääneet vähän vieraiksi. No se Kalmassa aikoinaan julkaistu Doom Patrol -arc oli kyllä kans hyvä (paitsi loppu lässähtää). Anyway, tällaiselle DC- ja Marvel-skeneä aika kursorisesti tutkineelle tämä oli suht tiukka pala purtavaksi – viittaukset hahmoihin ja tapahtumiin, joista en tiedä mitään, suhahtelee yli hilseen sivu toisensa jälkeen. Watchmen-parodia/tribuutti ja laiskat supersankarikakarat ehkä parhaat pätkät. Hienoa taidetta monessa kohtaa. Tää pitäis kahlata uudestaan jonkun opaskirjan kanssa.

Edith Zha & Nicole Claveloux - The Green Hand and Other Stories
Vau! 70-luvulla Métal Hurlantissa julkaistua psykedeelistä seikkailua. Yksi pitempi tarina ja muutama lyhyt juttu. Upean surrealistisia visioita, joissa juonenkäänteet ja tarinankuljetus jää usein melko hämäräksi, mutta sillä ei ole mitään väliä. Clavelouxin taide on kyllä huikeaa, hieman tulee mieleen se yksi lastenkirjailija jonka nimeä en nyt millään muista.

[Kansan syvät rivit]

Jeff Lemire: Essex County Collection

Tykkäsin aivan helvetisti. Vähäeleistä Amerikan syrjäseutumeininkiä, mikä jostain syystä ympäristönä puhuttelee. Vois vaikka omaksikin hankkia.

[Fun Beerman]

^Toi on ollut aikeissa tsekata lähiaikoina!

Ezra Claytan Daniels – Upgrade Soul
Ymmärsinkö oikein, että tämä teos on julkaistu alunperin iPhone-appina (!). Humaania mutta samaan aikaan perustavanlaatuista pohdiskelua siitä, mikä tekee ihmisestä ihmisen, sopivan vähäeleisissä scifi-puitteissa. Taiteeseen meni hetki tottua, mutta lopulta sekin sopi tähän kuin kantasolu luuytimeen. Kunnon moniosaaja tämä Daniels: kirjoittanu mm. Doom Patrolia HBO:lle, tehnyt multimediataidetta ja animoitua rap-oopperaa... sitä en ehkä katso mutta muut sarjikset menee tsekkaukseen.

John Lewis/Andrew Aydin/Nate Powell – March Book One
Viime vuonna kuollut Lewis oli paitsi Martin Luther Kingin kaveri ja kansalaisoikeustaistelija, myös ensimmäinen sarjakuvaa julkaissut kongressiedustaja. Kuvio on simppeli: Lewis kertoo elämäntarinansa, jota Powellin perinteinen mutta toimiva kuvitus tukee hyvin. Vähän kävi mielessä, että mitä ekstraa mä nyt lukijana saan tästä sarjakuvamuodosta normi elämäkertaan verrattuna, mutta saattaa johtua siitäkin että tuon ajan Yhdysvallat on itselle aika tuttu moooonista muista kyldyyrituotteista. Pitää nuo kakkos- ja kolmososatkin kyllä jossain välissä lukea.

[Merabi]

Mäkin tykkäsin Essex Countrystä, sittemminhän tekijä on alkanut tekemään ihan erityyppisiä ja ei niinkään vähäeleisiä sarjakuvia. Jos semmoset hommat kiinnostaa niin skifari Descender on nasta juttu.

[jaxen]

Jarkko Jokelainen - Smack, Kuolemaantuomitun laulu

Smack muistissa lapsuudesta, mutta muutamaa biisiä lukuunottamatta en voi sanoa olevani fanipoika. Claudestahan tämä kirja kertoo, perustuen Jokelaisen 90-luvun haastattelukasettiin. Ääneen pääsevät kaikki muutkin, ketkä halusivat tai elävät vielä. Ristiriitainen hahmo (rokkitähden larppausta muitten edessä, sitten kavereiden kanssa tai himassa jotain kirjallisuuden lukupiirejä), mutta toisaalta kirjaa, sen meininkiä ja käänteitä lukiessa nousee muistiin omat ennakkoluulot Hesojen, Lepakon, baarien yms. arroganteista rokkimulkuista. Läjä Äijälähän totesi jossain 90-luvun alun haastattelussa muutettuaan Ouluun, että Helsingissä on kaikki pitkälti jotain saatanan "Johnnyjä".

[harry-irene]

Jarkko Jokelainen - Smack, Kuolemaantuomitun laulu

Smack muistissa lapsuudesta, mutta muutamaa biisiä lukuunottamatta en voi sanoa olevani fanipoika. Claudestahan tämä kirja kertoo, perustuen Jokelaisen 90-luvun haastattelukasettiin. Ääneen pääsevät kaikki muutkin, ketkä halusivat tai elävät vielä. Ristiriitainen hahmo (rokkitähden larppausta muitten edessä, sitten kavereiden kanssa tai himassa jotain kirjallisuuden lukupiirejä), mutta toisaalta kirjaa, sen meininkiä ja käänteitä lukiessa nousee muistiin omat ennakkoluulot Hesojen, Lepakon, baarien yms. arroganteista rokkimulkuista. Läjä Äijälähän totesi jossain 90-luvun alun haastattelussa muutettuaan Ouluun, että Helsingissä on kaikki pitkälti jotain saatanan "Johnnyjä".

mut mites toi piirrosjälki sit?

[Hexa]

Viimeisin Borgtron.

[jaxen]

Luin sen Väinö Tanner sarjiksen joskus loppukesällä. Oli yllättävän hyvä

[sössön sössön]

Vault of Horror vol 1
Crypt of Terror v1
Shock Suspenstories v1

huh huh kuinka kovaa kamaa, en oo vuosiin ollu näin fiiliksissä sarjiksista

[Fun Beerman]

Ram V & Sumit Kumar – These Savage Shores
Ram V & Anand RK – Blue in Green
Mm. DC-universumia kirjoitelleen Ram V:n (jonka äiti tuntee nimellä Ramnarayan Venkatesan) omia hengentuotoksia. Savage Shoresin taustalla on britti-imperiumin ja East India Trading Companyn 1700-luvun loppupuolen sekoilut Intiassa, johon sekoitellaan paikallista myyttiä ja länsimaista vambyrointia. Vetävää kamaa, muttei mitenkään nerokasta.

Blue in Green kertoo epäonnistuneesta tsääzz-muusikosta, joka selvittelee sukuhistoriaansa äitinsä kuoleman jälkeen ja löytyyhän sieltä sitten vähän muutakin. Vähän korni ja tylsä stoori, mutta taide on hienoa (vaikka Sienkiewicz tuleekin vahvasti mieleen).

[Fun Beerman]

Jason Lutes: Berlin
Luin tästä 22 vuotta työstetystä mega-eepoksesta sen ekan kokoelman joskus vuosia sitten, ja ei ehkä ihan lähtenyt kun stoori jäi niin kesken. Mutta nythän tää lopulta valmistui pari vuotta sitten ja lopputulos on aika huikea näkymä vajaan sadan vuoden takaiseen Berliiniin (tutkimustyötä ON tehty). Esim. Babylon Berlin -sarjaa seuranneille kulissit tuttuja, mutta tämä on paljon maanläheisempää ja realistisempaa kuvausta ilman typeriä poliisisarjajuonia. Tapahtumien yllä leijuu raskaana tuohon maailmanaikaan ja -paikkaan liittyvä tuomiopäivän tunnelma, jonka ajoittain puhkaisee keskiluokan estoton elämästä nauttiminen. 550 sivussa on aikaa kehitellä henkilöitä ja tarinaa rauhassa ja se kyllä palkitsee, kun hahmot alkaa tuntua omilta ystäviltä. Kaipa tätä voisi mestariteokseksi sanoa.

[Hexa]

Liv Strömquist: Punaisin ruusu

Kuvallinen tyyli edelleen vähän sakkaa, ei niinkään piirrosjälki joka on hellyttävää, vaan tekstimassan suhde kuviin. Mutta sisällöltään tosi hyvää kamaa. Pitää lukea nämä edellisetkin, jotka ovat jääneet tarkemmin tutustumatta.

[Kansan syvät rivit]

^^Berlin ei mun mielestä ihan loppuun saakka kantanut. Kaksi ekaa luin vuosia sitten ja tykkäsin helvetisti. Viime vuonna hokasin että päätösosa on viimeinkin olemassa ja luin koko paketin. Vähän jäi sellainen maku, että piti nyt jotenkin se saada loppuunsa saatettua eikä vika osa pärjännyt kahdelle ekalle.

Just luin loppuun Alan Mooren Fashion Beastin. Vissiin vähemmän tunnettu albumi 1980-luvun puolivälistä. Mukana häärännyt Malcom McLaren, minkä luulisi PUNK-foorumilla ehkä jotain kiinnostavan. Mikäli nyt jotkut keskinkertaiset buumeribändit jotain kiinnostaa. Oli oikein hyvä, ja kivasti piirrettykin. Kunnon ajankuvaa ajalta ennen glasnostia, kun kylmä sota oli vielä kylmää eikä Neuvostoliitossa ollut sitä mitään ongelmaa.

[sössön sössön]

Asterixeja: Jumaltenranta, Caesarin laakeriseppele ja Alppiruusu

[Fun Beerman]

Chris Ware: Jimmy Corrigan, Rusty Brown ja Acme Novelty Library (+ Monograph selailtu)
Päätin ottaa projektiksi kahlata Waret läpi. Jimmy Corriganin oon joskus vähän ilmestymisen jälkeen lukenut ja Acmen hajanumeroita sieltä täältä, mutta kun ei oikein ole iskenyt niin jäänyt tutustumatta paremmin. Onhan tää vanhempi tuotanto varsinkin melko liukasta tavaraa... piirrosjälki on niin sliipattua ja kerronta hidasta/kiemuraista, että tarttumapintaa ei meinaa millään löytyä. Ja Jimmy Corrigania lukiessa pitäisi olla oikeasti suurennuslasi. Rusty Brownista näistä ehkä eniten lopulta pidin, varsinkin koulukiusaaja-nilkki-luuserin elämäntarina on hienosti kerrottu. Eittämättä lahjakas kaveri tämä Ware, mutta homma kompastuu koko ajan niin pahasti omaan näppäryyteensä, että seuraava uusintakierros näille aikaisintaan 20v päästä. Quimbyn ja Building Storiesin tsekkaan vielä.

Brian K. Vaughan & Marcos Martin: The Private Eye
Parhaiten varmaan Y: The Last Manista tunnetun Vaughanin kevytscifitoimintaa. Vuonna 2076 internet on karvas muisto vain ja ihmiskunta palannut osittain wanhoihin hywiin aicoihin, ja siihen sitten päälle aika perinteinen murhamysteeri. Vaughanin väitettyä neroutta en ole koskaan oikein teoksistaan löytänyt, mutta ihan hyvää kertakäyttöviihdettä.