Koko uutinen linkin takana, tässä lainaus aiheesta:
Miksi niin monelle yletön kulutus on harrastuksenomaista toimintaa?HS wrote:"Bangladeshilaisessa tekstiilitehtaassa, lähellä maan pääkaupunkia Dhakaa, riehui myöhään lauantaina tuhoisa tulipalo, jossa kuoli yli sata ihmistä. Vahvistettu uhrimäärä on uutistoimisto Reutersin mukaan 109. BBC:n haastattelemien viranomaisten mukaan tulipalossa kuoli ainakin 120.
Kyseessä on tuhoisin tehdastulipalo Bangladeshin historiassa.
(...)
Sähkövioista johtuvat tulipalot ovat yleisiä bangladeshilaisissa tekstiilitehtaissa, joissa tuotetaan halvalla työvoimalla vaatteita vientiin länsimaihin.
Tehtaat ovat tunnettuja huonoista työolosuhteistaan. Turvallisuussäädöksiä rikotaan räikeästi, työntekijät työskentelevät ahtaasti, ja varauloskäyntien ovet saatetaan pitää lukittuina.
Kaksi vuotta sitten noin kolmekymmentä ihmistä kuoli, kun tulipalo riehui muun muassa vaatejätti Gapille vaatteita valmistavassa tehtaassa.
Vuonna 2006 tehdaspalossa Chittagongin kaupungissa kuoli 84 ihmistä. Kulku tehtaan varauloskäynneistä oli estetty.
Bangladesh on Kiinan jälkeen maailman suurin tekstiilituottaja. Maassa on noin 4 500 tekstiilitehdasta.
Tekstiiliteollisuus muodostaa 80 prosenttia maan vuotuisesta viennistä.
Vajaa viikko sitten reilut 300 tehdasta Dhakan lähellä keskeytti toimintansa, kun työntekijät vaativat parempaa palkkaa ja kunnollisia työolosuhteita."
Kaikki ne, jotka kokevat että vaatteiden shoppailu on jotenkin mielekästä ja kivaa toimintaa, voisivat koittaa miettiä sitäkin puolta, että suurin osa uutena myytävistä vaatteista on köyhien naisten ja lasten orjatyövoimalla valmistamia. Eikä tän kelailu tekis pahaa niillekään, joille vaatteiden osto on yhtä tuskaa ja hampaidenkiristystä.
Halpakauppojen valikoimista löytyvät vaatteet ovat usein niin huonolaatuisia, että jo vähäinen käyttö tuhoaa niistä muodon ja materiaalin. Kirpputorit tursuavat näitä halpakauppojen semi-käyttökelvottomia rytkyjä, mutta myös täysin käyttökelpoisia vaatteita, joten voisi kuvitella että suuren osan henkilökohtaisesta uudistumisentarpeesta voisi hoitaa ostamatta uutta. Mutta ennen kaikkea voisi miettiä, miksi aina pitäisi olla joku tyyli jota uudistaa ja muokata? Jos kokee sen olevan luova prosessi, voi miettiä kuinka luovaa on valita kasasta valmiita vaihtoehtoja, joita markkinoidaan samanaikaisesti useissa maissa. Ymmärrän, että koko vaatekertaa on ehkä mahdotonta shopata käytettynä, mutta suurin osa on, ja loppuja hankkiessa voisi koittaa suosia eettistä, paikallista, kestävää ja laadukasta. En väitä ettenkö itsekin olisi syyllistynyt kerskakulutukseen toisinaan, koska on muka niin helppoa sulkea silmänsä ja perustella asioita kiireellä, tarpeella, köyhyydellä, valikoiman vähyydellä jne. Vaateteollisuus on yksi niistä harvoista asioista, johon voi kuitenkin yrittää vaikuttaa myös suoraan oman kulutuksen tai kuluttamatta jättämisen kautta. Vaatteet eivät ole ruoan kaltainen päivittäinen elinehto, eivät edes pohjoisen talviolosuhteissa, kiitos kirpputorien ja köyhäinavun.
