cancel-kulttuuri

[Lusku]

Sensuurinpelko on persujen, oikeistohörhöjen ja rasistien täysin perusteetonta kouhotusta, jonka funktio on maalata vääristynyt kuva antirasistien, feministien ja muiden vihollistensa motiiveista.

kun täällä puhuttiin sensuurista, kun joku ehdotti kaunokirjallisuuden sensurointia. aikamoista vääntelyä taas mun taholta.
toi on suora quote.

lopetan muuten sun kans keskustelun tähän.

[Ken-nukkea esittävä Ryan Gosling]

Sensuurinpelko on persujen, oikeistohörhöjen ja rasistien täysin perusteetonta kouhotusta, jonka funktio on maalata vääristynyt kuva antirasistien, feministien ja muiden vihollistensa motiiveista.

kun täällä puhuttiin sensuurista, kun joku ehdotti kaunokirjallisuuden sensurointia. aikamoista vääntelyä taas mun taholta.
toi on suora quote.

lopetan muuten sun kans keskustelun tähän.

Siis kuka nyt ehdotti kaunokirjallisuuden sensurointia?

[Lana Ctrl-Alt-Del Rey]

Englannin kielessähän niillä on oma termi tälle, eli bowdlerization. Vähän kun homosaatio muttei yhtä sexxxy.

[Karhunpoika hairahtaa]

lopetan muuten sun kans keskustelun tähän.

Kaikenlaista cancelointia.

[Jalkku]

miltä sivulta kannattaa aloittaa?

[Kauko Keuhkon näköinen mies]

Spoiler:

Sensuuri on väärä sana tässä, vaikka se pyrkii uimaan mukaan keskusteluun. Vanhat versiot painokset ovat joka tapauksessa olemassa eikä niitä olla polttamassa tai yliviivailemassa. Kielen ajanmukaistaminen ei ole sensuurin eufemismi tai tarkoita uudelleenkirjoittamista. Kaunokirja ei myöskään ole lähtökohtaisesti historian lähde, vaan yhden kirjoittajan kuvittelema tarina, joka kertoo enemmän tai vähemmän osuvasti kuvaamastaan ajasta. Se voi jo lähtökohtaisesti vääristää kuvaa käsittelemästään ajasta, mutta ei kaunokirjallisuudessa olekaan mitään totuudessa pysymisen ennakko-oletusta. Siihen ei tarvitse liittää samanlaista säilyttämisen ja samanlaisena toistamisen vaatimusta kuin historiallisiin lähteisiin.

aika rohkea ja ongelmallinen positio, imo, että kirjallisuus (fiktio, runous) ei asettaisi vaatimuksia siitä, että se on kirjotettu ylös ja sillä on tietty muoto ja rakenne.

En tiiä ymmärsinkö oikein mitä kirjoitit, mutta vertasin kaunokirjallisuutta siihen miten historiallisia lähteitä on tarkoitus säilyttää ja esittää.

Näkisin, että maalaustaiteessa ja klassisessa musiikissa muoto on niin ensisijaista, että siihen ei voi kajota vaikuttamatta sisältöön. Kaunokirjallisuudessa muotoa on mahdollista muuttaa ilman että sisältö muuttuu oleellisesti.

tässä kohdin nousi itellä siis niskakarvat pystyyn. Eihän tietenkään kirjallisuus ole vain se "mitä siinä kerrotaan tapahtuvan" vaan ihan yhtä lailla kirjallinen ilmaisu, teksti, sanat, lauseet, yms. on osa teosta.

Olen samaa mieltä tästä, mutta eri mieltä siitä, että kaunokirjallisuus pitäisi säilyttää alkuperäisessä muodossaan aina. Mutta tässä hiihdellään jo offtopikin suuntaan. Omasta mielestäni vanhan kirjallisuuden uusintapainoksissa on hyvä korvata yksinomaan halventavaksi muuttunut ilmaus neutraalilla vastineella, jos se alkuperäinen sanakin on tarkoitettu neutraaliksi. Ymmärrän myös, jos joku on toista mieltä syistä, jotka liittyvät alkuperäisen tekstin säilyttämiseen.

No tää on kyl mielestäni aivan täysin puhdasta historian valkopesua. Ennemmin laittaa vaikka kunnon esipuheet joissa selitetään asioiden konteksti.

Kaunokirjallisuuden muodon muuttaminen tekee siitä eri teoksen, ja vähentää tietoisuutta siitä miten paljon arkipäiväistä rasismia ja muuta vastaavaa paskaa kaikkein sivistyneimmissäkin ajattelijoissa ja taiteilijoissa oli.

https://libguides.cedarcrest.edu/c.php? ... &p=7750687

Tossa on esitetty ongelmalliselle kirjallisuudelle vaihtoehtoja, mut itseni mielestä on kyllä hyvä tutustua siihen ongelmallisempaankin puoleen historiassa, myös taiteen muodossa. Ei ihmiset oo niin tyhmiä että pitäis suojella vanhentuneelta tiedolta ja taiteelta. Varsinkin kun konteksti tehdään selväksi niin noi lähinnä avaa perspektiiviä siihen mistä on tultu ja miten.

Itseni on vaikea uskoa että noiden maton alle lakaisemattomuus tai muokkaamattomuus on rodullistetun tai muun vähemmistöihmisen ongelmien kärkipäässä. Nykyhetkessä riittää aivan taatusti ongelmia tarpeeks. Luulis että toi historiallinen perspektiivi ois lähinnä helpottava kun näkee mistä on tultu, missä ollaan nyt ja mihin on päästävä.

Tietenkin olettelen tässä keski-ikää lähestyvän valkoihoisen heteromiehen perspektiivistä, mut taitaa olla enemmistö tämänkin topikin aktiiveista samaa jengiä.

Ei oo mitään käsitystä että jakavatko vähemmistöjen edustajat mielipiteitäni millä tavalla, mut sen tiedän että ihmiset joita asia koskee eivät todellakaan ole mikään homogeeninen yksiääninen joukko. Tässä kirjoittaessa rupes mietityttään että miks taas tämmöistä pitää edes kommentoida, kaltaisteni pitäis oikeasti tehdä lähinnä tilaa tässä asiassa mut postataan nyt ku tajunnanvirtaa tähän vuodatin.

Kuinka paljon kertoo menneen ajan rasismista sellaisen ilmaisun käyttäminen, joka kirjoitusaikana ei ole ollut rasistinen vaan on muuttunut merkitykseltään sen jälkeen? Onko sitä tarpeellista toistaa nykypäivänä, jos sillä ei alkujaan ole pyritty halventamaan tai sitä ole käytetty rasistisen kielen esittämisessä? Mielestäni se ei ole tarpeellista, ja tässä topikissa moneen otteeseen mainittu Peppi Pitkätossu on hyvä esimerkki siitä, miten asian voi hoitaa. Kirjoitusaikansa rakenteellinen rasismi on siellä yhä nähtävissä, vaikka nykykatsannossa yksiselitteisen halventava ilmaus on korvattu neutraalimmalla.

Mun osalta tämä on mennyt jankkaamisen puolelle ja kehän kiertämiseksi, joten päätän tähän omat pyörittelyt asian saralta.

No kyl ne yleensä on ollut rasistisia siihen aikaan kaikesta huolimatta, vaikka varsinkaan valkoihoiset eivät oo pitäny niitä semmoisina. Ja se mikä oli silloin joskus normaalia oli silloin silti seksististä.

Jos menee modernisoimaan jotain 1800-luvun kieltä ni ei se ole enää sama asia. Ite en lähtökohtaisesti pidä eufemismeistä muutenkaan.

Ja yks mielestäni olennainen asia on että jos ei halua lukea klassikoita joissa on menneen maailman toksisuutta, rasismia, kolonialismia jne niin aika haroin kenelläkään on mitään pakkoa siihen. Maailmasta kyllä löytyy ihan helvetisti hyvää kirjallisuutta jossa ei ole mitään tommosta.

Kai ne ny pikkuhiljaaa päivittelee noita listoja esim opiskelijoille pakollisista lukemisista. Mut sensuuri on väärä tie, yleensä toi on ollut republikaanien juttuja ja jossain vatikaanissa on hakattu marmoripatsailta kyrvät pois koska loukkaavaa yms.

Toi sensuurin ja suomettumisen tie on aina helvetin ongelmallinen itsessään, oli sit miten hyvät aikeet kysessä tahansa.

Kai tossa on vähän semmonen että tahtooko tuoda teoksen ihmisille luettavaksi vielä 2020 -luvulla vai jättääkö koko homman pölyttymään keräilijöille/vannoutuneimmille kun lukijoita ei riitä -tason dilemma

Mielestäni ihan perushomma että ihmiset jotka haluavat lukea klassikoita hankkivat niitä kirjastoista tai ostavat kun yleensä niistä painoksia otetaan kysynnän mukaan. Niitä harvemmin markkinoidaan sen kummemmin, jos ihmisiä kiinnostaa ni ok ja jos ei niin ne unohtuvat.

Tätä en nimittäisi klassikoksi mut aivan vapaasti ja sensuroimatta se löytyy kirjastoista ja kirjakaupoista.

https://www.finna.fi/Record/piki.50510

Mielestäni ihan oikein että löytyy. Itseäni ei oo ikinä kiinostanut perehtyä koska lukematta paskaa. Mut esim isäni joskus ton lainasi kirjastosta ja sanoi että olipa kyllä ankeaa pseudotietrellistä paskanjauhantaa ja jaarittelua.

Tota löytyy yhä sekä kriittisenä editionina, että ihan vaan cunt basic og style. Että joo, kyllähän sitä voi lähtee sensuurilinjalle ja käyttää jotain muuta nimeä siitä. Mut kannattaa miettiä ketkä tommosta on puuhaillu ja miten se on toiminu ja onko se nyt niin järkevää ja oikein.

[sössön sössön]

tää oli ihan vitun kova jos roge olis talkshow nii ei se kovin kaukana tosta olis paitti et puhuttais varmaan enemmän toisten päälle

[Jesse Python]

miltä sivulta kannattaa aloittaa?

Ei varmaan nimim. Jukkeli arvannut millaisen matolaatikon avasi

[erikoiskissa]

Seison kyllä tukevasti Luskun leirissä tässä asiassa.

+

aiemmin topikissa oli postattu John McWhorterin artikkeli; tässä McWhorter puhuu kirjastaan ja ajatuksistaan hieman enemmän. Itse en halua osallistua tähän keskusteluun enää millään tavoin eli hyvää jatkoa kaikille.

Tässä oli mielestäni tosi raikasta ja ajankohtaista pohdiskelua, kiitos siitä

[Ingmar Bergmanin kuolema]

Spoiler:

Sensuuri on väärä sana tässä, vaikka se pyrkii uimaan mukaan keskusteluun. Vanhat versiot painokset ovat joka tapauksessa olemassa eikä niitä olla polttamassa tai yliviivailemassa. Kielen ajanmukaistaminen ei ole sensuurin eufemismi tai tarkoita uudelleenkirjoittamista. Kaunokirja ei myöskään ole lähtökohtaisesti historian lähde, vaan yhden kirjoittajan kuvittelema tarina, joka kertoo enemmän tai vähemmän osuvasti kuvaamastaan ajasta. Se voi jo lähtökohtaisesti vääristää kuvaa käsittelemästään ajasta, mutta ei kaunokirjallisuudessa olekaan mitään totuudessa pysymisen ennakko-oletusta. Siihen ei tarvitse liittää samanlaista säilyttämisen ja samanlaisena toistamisen vaatimusta kuin historiallisiin lähteisiin.

aika rohkea ja ongelmallinen positio, imo, että kirjallisuus (fiktio, runous) ei asettaisi vaatimuksia siitä, että se on kirjotettu ylös ja sillä on tietty muoto ja rakenne.

En tiiä ymmärsinkö oikein mitä kirjoitit, mutta vertasin kaunokirjallisuutta siihen miten historiallisia lähteitä on tarkoitus säilyttää ja esittää.

Näkisin, että maalaustaiteessa ja klassisessa musiikissa muoto on niin ensisijaista, että siihen ei voi kajota vaikuttamatta sisältöön. Kaunokirjallisuudessa muotoa on mahdollista muuttaa ilman että sisältö muuttuu oleellisesti.

tässä kohdin nousi itellä siis niskakarvat pystyyn. Eihän tietenkään kirjallisuus ole vain se "mitä siinä kerrotaan tapahtuvan" vaan ihan yhtä lailla kirjallinen ilmaisu, teksti, sanat, lauseet, yms. on osa teosta.

Olen samaa mieltä tästä, mutta eri mieltä siitä, että kaunokirjallisuus pitäisi säilyttää alkuperäisessä muodossaan aina. Mutta tässä hiihdellään jo offtopikin suuntaan. Omasta mielestäni vanhan kirjallisuuden uusintapainoksissa on hyvä korvata yksinomaan halventavaksi muuttunut ilmaus neutraalilla vastineella, jos se alkuperäinen sanakin on tarkoitettu neutraaliksi. Ymmärrän myös, jos joku on toista mieltä syistä, jotka liittyvät alkuperäisen tekstin säilyttämiseen.

No tää on kyl mielestäni aivan täysin puhdasta historian valkopesua. Ennemmin laittaa vaikka kunnon esipuheet joissa selitetään asioiden konteksti.

Kaunokirjallisuuden muodon muuttaminen tekee siitä eri teoksen, ja vähentää tietoisuutta siitä miten paljon arkipäiväistä rasismia ja muuta vastaavaa paskaa kaikkein sivistyneimmissäkin ajattelijoissa ja taiteilijoissa oli.

https://libguides.cedarcrest.edu/c.php? ... &p=7750687

Tossa on esitetty ongelmalliselle kirjallisuudelle vaihtoehtoja, mut itseni mielestä on kyllä hyvä tutustua siihen ongelmallisempaankin puoleen historiassa, myös taiteen muodossa. Ei ihmiset oo niin tyhmiä että pitäis suojella vanhentuneelta tiedolta ja taiteelta. Varsinkin kun konteksti tehdään selväksi niin noi lähinnä avaa perspektiiviä siihen mistä on tultu ja miten.

Itseni on vaikea uskoa että noiden maton alle lakaisemattomuus tai muokkaamattomuus on rodullistetun tai muun vähemmistöihmisen ongelmien kärkipäässä. Nykyhetkessä riittää aivan taatusti ongelmia tarpeeks. Luulis että toi historiallinen perspektiivi ois lähinnä helpottava kun näkee mistä on tultu, missä ollaan nyt ja mihin on päästävä.

Tietenkin olettelen tässä keski-ikää lähestyvän valkoihoisen heteromiehen perspektiivistä, mut taitaa olla enemmistö tämänkin topikin aktiiveista samaa jengiä.

Ei oo mitään käsitystä että jakavatko vähemmistöjen edustajat mielipiteitäni millä tavalla, mut sen tiedän että ihmiset joita asia koskee eivät todellakaan ole mikään homogeeninen yksiääninen joukko. Tässä kirjoittaessa rupes mietityttään että miks taas tämmöistä pitää edes kommentoida, kaltaisteni pitäis oikeasti tehdä lähinnä tilaa tässä asiassa mut postataan nyt ku tajunnanvirtaa tähän vuodatin.

Kuinka paljon kertoo menneen ajan rasismista sellaisen ilmaisun käyttäminen, joka kirjoitusaikana ei ole ollut rasistinen vaan on muuttunut merkitykseltään sen jälkeen? Onko sitä tarpeellista toistaa nykypäivänä, jos sillä ei alkujaan ole pyritty halventamaan tai sitä ole käytetty rasistisen kielen esittämisessä? Mielestäni se ei ole tarpeellista, ja tässä topikissa moneen otteeseen mainittu Peppi Pitkätossu on hyvä esimerkki siitä, miten asian voi hoitaa. Kirjoitusaikansa rakenteellinen rasismi on siellä yhä nähtävissä, vaikka nykykatsannossa yksiselitteisen halventava ilmaus on korvattu neutraalimmalla.

Mun osalta tämä on mennyt jankkaamisen puolelle ja kehän kiertämiseksi, joten päätän tähän omat pyörittelyt asian saralta.

No kyl ne yleensä on ollut rasistisia siihen aikaan kaikesta huolimatta, vaikka varsinkaan valkoihoiset eivät oo pitäny niitä semmoisina. Ja se mikä oli silloin joskus normaalia oli silloin silti seksististä.

Jos menee modernisoimaan jotain 1800-luvun kieltä ni ei se ole enää sama asia. Ite en lähtökohtaisesti pidä eufemismeistä muutenkaan.

Ja yks mielestäni olennainen asia on että jos ei halua lukea klassikoita joissa on menneen maailman toksisuutta, rasismia, kolonialismia jne niin aika haroin kenelläkään on mitään pakkoa siihen. Maailmasta kyllä löytyy ihan helvetisti hyvää kirjallisuutta jossa ei ole mitään tommosta.

Kai ne ny pikkuhiljaaa päivittelee noita listoja esim opiskelijoille pakollisista lukemisista. Mut sensuuri on väärä tie, yleensä toi on ollut republikaanien juttuja ja jossain vatikaanissa on hakattu marmoripatsailta kyrvät pois koska loukkaavaa yms.

Toi sensuurin ja suomettumisen tie on aina helvetin ongelmallinen itsessään, oli sit miten hyvät aikeet kysessä tahansa.

Me ilmeisesti puhutaan toistemme ohi tässä, mutta joka tapauksessa sensuurista selittäminen ja kuvainraastamisilla kauhistelu on täyttä höpöä tässä yhteydessä.

[Ingmar Bergmanin kuolema]

Spoiler:

Sensuuri on väärä sana tässä, vaikka se pyrkii uimaan mukaan keskusteluun. Vanhat versiot painokset ovat joka tapauksessa olemassa eikä niitä olla polttamassa tai yliviivailemassa. Kielen ajanmukaistaminen ei ole sensuurin eufemismi tai tarkoita uudelleenkirjoittamista. Kaunokirja ei myöskään ole lähtökohtaisesti historian lähde, vaan yhden kirjoittajan kuvittelema tarina, joka kertoo enemmän tai vähemmän osuvasti kuvaamastaan ajasta. Se voi jo lähtökohtaisesti vääristää kuvaa käsittelemästään ajasta, mutta ei kaunokirjallisuudessa olekaan mitään totuudessa pysymisen ennakko-oletusta. Siihen ei tarvitse liittää samanlaista säilyttämisen ja samanlaisena toistamisen vaatimusta kuin historiallisiin lähteisiin.

aika rohkea ja ongelmallinen positio, imo, että kirjallisuus (fiktio, runous) ei asettaisi vaatimuksia siitä, että se on kirjotettu ylös ja sillä on tietty muoto ja rakenne.

En tiiä ymmärsinkö oikein mitä kirjoitit, mutta vertasin kaunokirjallisuutta siihen miten historiallisia lähteitä on tarkoitus säilyttää ja esittää.

Näkisin, että maalaustaiteessa ja klassisessa musiikissa muoto on niin ensisijaista, että siihen ei voi kajota vaikuttamatta sisältöön. Kaunokirjallisuudessa muotoa on mahdollista muuttaa ilman että sisältö muuttuu oleellisesti.

tässä kohdin nousi itellä siis niskakarvat pystyyn. Eihän tietenkään kirjallisuus ole vain se "mitä siinä kerrotaan tapahtuvan" vaan ihan yhtä lailla kirjallinen ilmaisu, teksti, sanat, lauseet, yms. on osa teosta.

Olen samaa mieltä tästä, mutta eri mieltä siitä, että kaunokirjallisuus pitäisi säilyttää alkuperäisessä muodossaan aina. Mutta tässä hiihdellään jo offtopikin suuntaan. Omasta mielestäni vanhan kirjallisuuden uusintapainoksissa on hyvä korvata yksinomaan halventavaksi muuttunut ilmaus neutraalilla vastineella, jos se alkuperäinen sanakin on tarkoitettu neutraaliksi. Ymmärrän myös, jos joku on toista mieltä syistä, jotka liittyvät alkuperäisen tekstin säilyttämiseen.

No tää on kyl mielestäni aivan täysin puhdasta historian valkopesua. Ennemmin laittaa vaikka kunnon esipuheet joissa selitetään asioiden konteksti.

Kaunokirjallisuuden muodon muuttaminen tekee siitä eri teoksen, ja vähentää tietoisuutta siitä miten paljon arkipäiväistä rasismia ja muuta vastaavaa paskaa kaikkein sivistyneimmissäkin ajattelijoissa ja taiteilijoissa oli.

https://libguides.cedarcrest.edu/c.php? ... &p=7750687

Tossa on esitetty ongelmalliselle kirjallisuudelle vaihtoehtoja, mut itseni mielestä on kyllä hyvä tutustua siihen ongelmallisempaankin puoleen historiassa, myös taiteen muodossa. Ei ihmiset oo niin tyhmiä että pitäis suojella vanhentuneelta tiedolta ja taiteelta. Varsinkin kun konteksti tehdään selväksi niin noi lähinnä avaa perspektiiviä siihen mistä on tultu ja miten.

Itseni on vaikea uskoa että noiden maton alle lakaisemattomuus tai muokkaamattomuus on rodullistetun tai muun vähemmistöihmisen ongelmien kärkipäässä. Nykyhetkessä riittää aivan taatusti ongelmia tarpeeks. Luulis että toi historiallinen perspektiivi ois lähinnä helpottava kun näkee mistä on tultu, missä ollaan nyt ja mihin on päästävä.

Tietenkin olettelen tässä keski-ikää lähestyvän valkoihoisen heteromiehen perspektiivistä, mut taitaa olla enemmistö tämänkin topikin aktiiveista samaa jengiä.

Ei oo mitään käsitystä että jakavatko vähemmistöjen edustajat mielipiteitäni millä tavalla, mut sen tiedän että ihmiset joita asia koskee eivät todellakaan ole mikään homogeeninen yksiääninen joukko. Tässä kirjoittaessa rupes mietityttään että miks taas tämmöistä pitää edes kommentoida, kaltaisteni pitäis oikeasti tehdä lähinnä tilaa tässä asiassa mut postataan nyt ku tajunnanvirtaa tähän vuodatin.

Kuinka paljon kertoo menneen ajan rasismista sellaisen ilmaisun käyttäminen, joka kirjoitusaikana ei ole ollut rasistinen vaan on muuttunut merkitykseltään sen jälkeen? Onko sitä tarpeellista toistaa nykypäivänä, jos sillä ei alkujaan ole pyritty halventamaan tai sitä ole käytetty rasistisen kielen esittämisessä? Mielestäni se ei ole tarpeellista, ja tässä topikissa moneen otteeseen mainittu Peppi Pitkätossu on hyvä esimerkki siitä, miten asian voi hoitaa. Kirjoitusaikansa rakenteellinen rasismi on siellä yhä nähtävissä, vaikka nykykatsannossa yksiselitteisen halventava ilmaus on korvattu neutraalimmalla.

Mun osalta tämä on mennyt jankkaamisen puolelle ja kehän kiertämiseksi, joten päätän tähän omat pyörittelyt asian saralta.

No kyl ne yleensä on ollut rasistisia siihen aikaan kaikesta huolimatta, vaikka varsinkaan valkoihoiset eivät oo pitäny niitä semmoisina. Ja se mikä oli silloin joskus normaalia oli silloin silti seksististä.

Jos menee modernisoimaan jotain 1800-luvun kieltä ni ei se ole enää sama asia. Ite en lähtökohtaisesti pidä eufemismeistä muutenkaan.

Ja yks mielestäni olennainen asia on että jos ei halua lukea klassikoita joissa on menneen maailman toksisuutta, rasismia, kolonialismia jne niin aika haroin kenelläkään on mitään pakkoa siihen. Maailmasta kyllä löytyy ihan helvetisti hyvää kirjallisuutta jossa ei ole mitään tommosta.

Kai ne ny pikkuhiljaaa päivittelee noita listoja esim opiskelijoille pakollisista lukemisista. Mut sensuuri on väärä tie, yleensä toi on ollut republikaanien juttuja ja jossain vatikaanissa on hakattu marmoripatsailta kyrvät pois koska loukkaavaa yms.

Toi sensuurin ja suomettumisen tie on aina helvetin ongelmallinen itsessään, oli sit miten hyvät aikeet kysessä tahansa.

Kai tossa on vähän semmonen että tahtooko tuoda teoksen ihmisille luettavaksi vielä 2020 -luvulla vai jättääkö koko homman pölyttymään keräilijöille/vannoutuneimmille kun lukijoita ei riitä -tason dilemma

Mielestäni ihan perushomma että ihmiset jotka haluavat lukea klassikoita hankkivat niitä kirjastoista tai ostavat kun yleensä niistä painoksia otetaan kysynnän mukaan. Niitä harvemmin markkinoidaan sen kummemmin, jos ihmisiä kiinnostaa ni ok ja jos ei niin ne unohtuvat.

Tätä en nimittäisi klassikoksi mut aivan vapaasti ja sensuroimatta se löytyy kirjastoista ja kirjakaupoista.

https://www.finna.fi/Record/piki.50510

Mielestäni ihan oikein että löytyy. Itseäni ei oo ikinä kiinostanut perehtyä koska lukematta paskaa. Mut esim isäni joskus ton lainasi kirjastosta ja sanoi että olipa kyllä ankeaa pseudotietrellistä paskanjauhantaa ja jaarittelua.

Tota löytyy yhä sekä kriittisenä editionina, että ihan vaan cunt basic og style. Että joo, kyllähän sitä voi lähtee sensuurilinjalle ja käyttää jotain muuta nimeä siitä. Mut kannattaa miettiä ketkä tommosta on puuhaillu ja miten se on toiminu ja onko se nyt niin järkevää ja oikein.

Täällä on puhuttu siitä, onko Peppi Pitkätossun nykypainoksissa tarpeellista käyttää tiettyä ilmaisua ja sä vedät tähän vertailukohdaksi Adolf Hitlerin rasistisen pamfeltin, että onhan tuokin tuolla kirjahyllyssä. Pöhköstä vertauksesta huolimatta vastaan tähän, että jälkimmäinen on luonteeltaan poliittinen julistus, jollaisia ei ole editoitu jälkikäteen millään lailla kuten ei myöskään ole poliittisia puheita taikka puolueohjelmia.

[Ingmar Bergmanin kuolema]

Seison kyllä tukevasti Luskun leirissä tässä asiassa.

+

aiemmin topikissa oli postattu John McWhorterin artikkeli; tässä McWhorter puhuu kirjastaan ja ajatuksistaan hieman enemmän. Itse en halua osallistua tähän keskusteluun enää millään tavoin eli hyvää jatkoa kaikille.

Topikkiin postatun artikkelin pointista ei täällä varmaan kukaan ollut eri mieltä, mutta siltikään amerikkalaisen todellisuuden ongelmia ei voi sellaisenaan tuoda Suomeen tai edes töötätä tähän topikkiin ilman saatesanoja.

[Karhunpoika hairahtaa]

Brian Maykin lähtenyt sitten näille linjoille.

[ei vittu mikä meno]

Uusimmissa lukemissani Lovecraft-käännöksissä käytettiin ihan alkuperäisiä rasistisia (jo käyttökontekstissaan tahallaan solvaavia) nimityksiä, mutta esipuheessa oli muistaakseni sentään jotenkin avattu valintoja. Pidin ihan hyvänä ratkaisuna, mutta en tiedä mitä rodullistetut ajattelisivat ja lukeeko monikaan rodullistettu ksenofobi-Lovecraftia. Toisaalta miksei olisi tehty niin, että vaihdettaisiin slurrit luovasti itse käännöstekstistä ja sitten esipuheessa käsiteltäisiin tehtyjä valintoja?

Toisaalta miksi slurrit käännettäisiin muuten kuin slurreina? Jos rasistista tai muukalaispelkoista tekstiä halutaan ylipäätään kääntää, miksi siitä vaihdettaisiin loukkaavia sanoja kun sisältö on kuitenkin loukkaavaa?

[Majakan Mario]

Uusimmissa lukemissani Lovecraft-käännöksissä käytettiin ihan alkuperäisiä rasistisia (jo käyttökontekstissaan tahallaan solvaavia) nimityksiä, mutta esipuheessa oli muistaakseni sentään jotenkin avattu valintoja. Pidin ihan hyvänä ratkaisuna, mutta en tiedä mitä rodullistetut ajattelisivat ja lukeeko monikaan rodullistettu ksenofobi-Lovecraftia. Toisaalta miksei olisi tehty niin, että vaihdettaisiin slurrit luovasti itse käännöstekstistä ja sitten esipuheessa käsiteltäisiin tehtyjä valintoja?

Toisaalta miksi slurrit käännettäisiin muuten kuin slurreina? Jos rasistista tai muukalaispelkoista tekstiä halutaan ylipäätään kääntää, miksi siitä vaihdettaisiin loukkaavia sanoja kun sisältö on kuitenkin loukkaavaa?

joo tää kyllä