Tämä rogessa nyt vellova luokkakeskustelu on aivan ihanaa ja inspiroivaa
Laitan nää henkilökohtaisemmat otot asiaan tänne niin ei tartte paskalla tukkia muita topartementteja.
Mähän oon hyvinkin tavanomaisesta työläisperheestä lähtöisin. Mun äijä on koulutukseltaan metallimies, oli Valmetin tehtaalla duunissa kunnes upgreidasi konttorihommiin ammattiliittoon. Äiti taas on tekninen piirtäjä, duunaili kaapelikarttoja ensin Posti- ja telelaitoksella, sitten Soneralla ja mitä näitä nyt oli. Kummallakaan ei valkolakkia mutta amispahvit kuitenkin, muijan oppilaitoksesta en tiiä mutta isäukko on käyny ihan teknillisen opiston Turussa. Taustahan näillä molemmilla menee kategoriaan haasteita riittää, muijan äiti oli kolmen lapsen työtön yksinhuoltaja (lemppas juopon ukkonsa pihalle kun muija oli pieni) ja isä on lähtösin maaseudun duunariperheestä, mun papan ammatti oli renki.
Elikkä siis mun lapsuus oli just sellanen mitä voi kuvitella kasarin turkulaisessa lähiössä muutamin anomalioin, jotka sitten selittää hyvin pitkälti sitä miksi mun nykyinen luokkastatukseni menee lähinnä kategoriaan liukuva. Ulkomailla ei käyty mutta ruotsinlaivoilla kyllä, kirjat hankittiin kirjastosta ja telkusta katottiin urheilua ja viihdeohjelmia. Se olennaisin anomalia on se, että etenkin mun äidin suvussa on aina rakastettu musiikkia ja mun eno päätyi vanhemmalla iällä opiskelemaan laulua konservatorioon ja esiintymään Turun Kaupunginteatterissa. Tää sai sitten mun perheen laittamaan mut hyvin varhain ensin muskariin, sitten pianotunneilla ja lopulta musaluokille.
Musaluokathan oli ainakin silloin aivan saatanan hyväosainen skene (tälle on myös ihan historiallinen selitys josta ehkä lisää joskus) ja muahan sitten potkittiin siellä päähän AIVAN VITUSTI. Vasta jälkikäteen olen tajunnut, miten paljon tuossa on ollut kyse siitä etten ole sopinut keskiluokkaiseen normiin enkä osannut käyttäytyä halutuilla tavoilla. Bourdieun lukeminen on ollut mulle ihan henkilökohtaisista syistä helvetin tärkeää, se on antanut mulle työkaluja myös oman kokemuksen ymmärtämiseen.
Musaluokat toisaalta oli myös sellanen skene josta automaattisesti mentiin ensin lukioon, sitten yliopistoon. Jossain toisessa ympäristössä olisin voinut tehdä hyvin erilaisia valintoja, mutta tuolla nimenomaan kannustettiin tämmösiin ylemmille luokille tyypillisiin ratkaisuihin ja kun mulla kuitenkin oli silleen lukupäätä, ei vanhemmatkaan missään vaiheessa vastustelleet. Ne tais todeta aika varhasessa vaiheessa että ei ton touhuihin kannata puuttua, se tekee kuitenkin niinku haluaa
Nyt aikusenahan mä olen periaatteessa moneen kertaan koulutettuna ja siistissä sisätyössä olevana hyvinkin keskiluokkainen, mutta toisaalta työmarkkina-asemani on prekaari, palkkani pieni enkä identifioidu taustanikaan vuoksi keskiluokkaiseksi. Liukuvan luokan käsite on ollut mulle tässä hirveän hyvä apparaatti.
