Kanatopik

[Halicryptus spinulosus]

Selailin muuten kesän aikana ottamiani valokuvia, ja voi pojat, miten kanat itse ovatkaan kasvaneet ja aikuistuneet Alkukesän kuvissa ovat niin ruumiiltaan hentoja, pään muoto ja katsekin on aivan erilainen, ja harja ja heltat kaikilla aivan nysät nykyiseen verrattuna! Enkä edes ymmärtänyt näiden tullessa, miten selkeästi olivat vielä nuorikoita.

Nyt olen muuten jo siinä pisteessä, että erotan kyllä välittömästi, kuka on kuka. Höyhenpeitteen värityksessä on selkeitä eroja, ja harja on jokaisella aivan yksilöllisen muotoinen. Nokan värikin vaihtelee, silmien sävy, kanan koko.

Hertta on suurin meidän tytöistä, oikea möhkäle. Hertalla on oikein kaunis, suuri ja säännöllisen muotoinen harja. Hän on tasaisen ruskea, myös kauluksesta, jossa kaikilla muilla on valkoreunaisia höyheniä. Hertta on erittäin rohkea ja itsenäinen kana, tutkii aina ensimmäisenä uudet paikat ja on ihan muina kanoina käynyt meillä sisälläkin tepastelemassa.

Rauha on oikea kesy sylikana. Tasaisen ruskea, valkoinen kaulus, osa pyrstösulista ihan valkoisia. Ei ole koskaan etulinjassa taistelemassa herkkupaloista. Tulee hyvin herkästi pyytämään syliin ja viihtyykin siinä pitkiä aikoja torkkuen. Ei hoksaa ensimmäisenä uusia juttuja, mutta on kuitenkin aivan kultainen ja lempeä, hieno tyyppi.

Lempi on fiksu pikku kana. Vaalein näistä, höyhenpeite on kauttaaltaan valkoisenkirjavaa. Hoksaa aina ekana kaikki uudet temput, taistelee määrätietoisesti herkuista ja varastaa croissantit ihmiskäsistä tilaisuuden tullen. Ei suoraan pyydä syliin, mutta tykkää kyllä olla jos otetaan. Kevyimmän tuntuinen koko porukasta. Munii mitä kauneimpia pikku munia.

Lanttu on meidän kesytön villikana ja valpas vahti pihapiirissä. Höyhenpeite on ruskeankirjava, selässä on sekaisin ihan vaaleanruskeita ja ihan tummanruskeita höyheniä, pienet harja ja heltat. Kaksi haudontapuuskaa ja munintataukoa kesän aikana. Ei ole sylikana, hyväksyy jo pitelyn muttei viihdy pakollista kauempaa. Pieni, mutta vahva ja sitkeä.

[Kieppi]

Tosi hyvä "munaesityskuva", kiitos! Meillä tuli alkusyksystä enempi munia, joissa oli koholla olevia kalkkirakeita pinnassa. Luin jostakin että muutokset valo-oloissa voi tehdä myös sitä, ja silloin näiden päiväkin alkoi lyhentyä jokseenkin samoihin aikoihin. Muuten yleensä on tasalaatuisempia munia.

Nyt tosin ei kukaan muni enää, sulkivien joukkoon liittyi varmuudella yksi kana, joka tiputteli höyheniä ihan huolella tänä aamuna. Toinen ehkäpä seuraa perässä kaikesta päätellen...

Pikkukana oli reipastunut edelleen, jutteli ja oli skarppi. Lopetin vitamiinin antamisen nokkaan, ja nyt menee vain veden seassa koko parvelle. Kukko oli väsyneen oloinen aamulla, ja sillä onkin pitkään jatkunut sulkasato (vaihtaa aina pitkällä aikavälillä). Täytyy antaa sille jollakin konstilla omat voimaruoat. Se kun ei normaalisti saa mitään herkkuja, kun kanat vie kaiken sen nenän edestä, eikä se pidä puoliaan.

[Kieppi]

Näytti se anturapahka hävinneen jo, pienen pientä pistettä lukuunottamatta. Joskus nää on näin helppoja hoitaa, joskus taas tosi vaikeita.

[Halicryptus spinulosus]

Näytti se anturapahka hävinneen jo, pienen pientä pistettä lukuunottamatta. Joskus nää on näin helppoja hoitaa, joskus taas tosi vaikeita.

[Halicryptus spinulosus]

Minä puolestani ihmettelin aamusta, kun Hertta ei millään meinannut tulla pesästä, nyhvötteli siellä vielä puolen päivän aikaankin. Keräsin sit munat pois, niitä oli kolme, ja ajattelin että onkohan sillä taas tulossa joku jättimuna kun ennenkin on semmoisia tehnyt, ja että toivottavasti ei oo jumissa. Nostin kaverin syliin ja aloin vähän tunnustelemaan. Piti vielä luntata tuota kanan anatomiaakin, kun en ihan muistanut miten päin ja missä järjestyksessä minkäkin tuotantolaitoksen siellä pitäis olla, mutta ei sieltä tunnustelemalla mitään löytynyt.

Hertta jatkoi tutkimuksista suoraan pihalle muiden kanssa, oli ihan normaali eikä hakeutunut uudestaan pesälle. Tässä illansuussa kun saatoin kanat orrelle, huomasinkin kakkalaudalle sanomalehden päälle rikkoutuneen keskeneräisen munan. Joltakin oli sit yöllä tai aamusella tullut muna ennenaikaisesti, vaikea sanoa kenen tuotoksesta kyse. Ja mikä lie ollut Hertan ajatus siellä pesällä sitten - ehkäpä iski vaan joku pieni hautomisen impulssi.

Naureskelin tuossa pari päivää sitten Lempin touhuja myös, kun munimasta tullessaan tepasteli reippaana tarhaan, mutta kuljeskeli siellä vaan ees taas nostellen vaahteranlehtiä selkäänsä Jumitteli tuossa hommassa hyvän tovin, mutta tokeni sentään auringonkukansiemenillä Samanlaista liikerataa siis kuin Lantulla hautoessaan, kun korjaili pesää nostelemalla ja keräämällä heiniä kylkiään vasten, että oletan tän olleen kans jotain vastaavaa emonvaistojen toimintaa.

[Halicryptus spinulosus]

Laitanpa vielä mielestäni hienon kuvan kanan anatomiasta. Harmi ettei tekstejä näe lukea, mutta muuten tämä on kyllä tosi monipuolinen, havainnollinen ja kaunis esitys aiheesta. Muistuttaa vanhaa koulutaulua, mutta taitaa olla uutta tuotantoa kuitenkin. Etsyssä näitä myydään printteinä, mutta tekijä on yhdysvalloissa ja vähän hintavaksikin tulisi osto.

[Halicryptus spinulosus]

Tänäkin aamuna nahkamuna

Hertalla on myös ollu kupu aika pinkeänä nyt pari päivää, kun olen tilannetta tarkkaillu. Voiskohan olla kuputukos.

[Kieppi]

Tänäkin aamuna nahkamuna

Hertalla on myös ollu kupu aika pinkeänä nyt pari päivää, kun olen tilannetta tarkkaillu. Voiskohan olla kuputukos.

Syökö ja juoko normaalisti? Tuleeko kakkaa ja mimmosta? Oletko kokeillut kuvun ekana aamulla ennenkuin ehtii syödä sen ihmeemmin mitään? Jos kupu on aamulla kova ja pinkeä (jonkun verran massaa on ihan normaalia, käsittääkseni varsinkin ruoho viipyy kuvussa jonkun aikaa) niin voi olla meneillään jotakin. Päivän ja illan mittaan täyttynyt kupu on normaalia. Jos et tiedä minkälainen keskivertokupu on, niin ota pari "koekanaa" kiinni ja kokeile ensin niiltä ja vertaat sitten Herttaan Aamukupu on löysähkö pussi, joka liikkuu tunnusteltaessa, ja josta kuitenkin voi tuntua läpi vaikka jyviäkin.

Jos epäilet, että olis tukossa, niin varovaista hierontaa voi antaa useamman kerran päivässä ("alaspäin suuntautuva" lienee paras?), voit antaa vaikka luonnonjugurttia öljyllä terästettynä, jos lähtis massa liikkeelle. Parafiiniöljyä voi antaa, mutta kannattaa harkita tarkkaan minkään öljyjen antamista suoraan nokkaan ettei aspiroi. Samoin punnita näiden toimien stressaavuutta kanalle. Toiset antaa myös Nutriplus-geeliä johon on sekoitettu öljyä. Kuputulehdus taas on enempi sellainen, että saattaa tulla ryöppynä kuvun sisältöä pihalle kanaa kallistaessa ja sieltä saattaa nousta pahaa hajua yms. En tiedä kuinka yleinen on, mutta vaatii eri hoitoja vissiin.

Nahkamunien tulo ja se, ettei munat tule normaaliin aikaan tai tulee mihin sattuu voi johtua nyt myös päivän lyhenemisestä (muutokset valo-oloissa), kanat ei oo oikein rytmissä. Meillä on nyt tullut jokusia munia orren alle yöllä viime aikoina, vaikka luulin, että kukaan ei enää muni. Niillä on kello nyt vähän sekaisin.

Kanan peräpään voi tsekata, jos epäillyllä nahkamunien munijalla perseä on hirveän iso, siis oikein selvää nestekertymää (askiitti), niin jotakin tulehdustilaa vois epäillä. Usein kana kyllä nuupottaa enempikin eikä syö juur mitään, jos on kunnolla kipeä, eli ehkä ton mahdollisen kuputukoksen tai jonkun munintaelinhäikän vois bongata sellaisistakin merkeistä.

Toivotaan että selviää mikä on vai onko mikään! Eikä oo vissiin vielä merkkejä sulkasadosta? Meillä alkaa se syrjään vetäytyminen ja jumittelu noin viikkoa-muutamaa päivää ennenkuin alkaa höyheniä tippua. Syksy on siinä mielessä hankalaa aikaa että voi olla tosiaan kyse "vain" sulkasadostakin, jos kana on apea. Mutta kyllä mä uskon, että bongaat mahdolliset sairastelut kyllä!

[Halicryptus spinulosus]

Tänäkin aamuna oli nahkamuna kakkalaudalla (joku voi poimia tuosta hyvän nikin, saa vapaasti käyttää). Toivottavasti liittyy enempi tuohon rytmin muutokseen kuin muuhun vaivaan! Minäkin tätä vaihoehtoa mietin, mutta sitten mietin niin monia muitakin vaihtoehtoja. Perseät on kunnossa, ei ole turvotusta tai siis nesteen kertymistä havaittavissa. Nahkamuna oli suurin piirtein siinä kohdassa orren alla, missä Hertta on yöpynyt, joten hänet tarkastin ensin ja sinne epäilykset eniten kohdistuu.

Kupuhommien kanssa on tänään jo helpottanut! Tänä aamuna koetellessa pingotus oli jo vähän laskenut vaikka vieläkin siellä oli ihan kivikova möykky. Nyt muutama tunti myöhemmin oli jo normaalin tuntuinen. Ehkä olin vähän hätäinen hätäilyssäni siis. Eniten mua huoletti just se, että se kupu oli ollut ihan aamusta asti aivan kova ja pinkeä, eikä päivän mittaan muuttunut miksikään. Ja jotenkin se vähän kyhjöttelikin, kuin olisi ollut hiukan huonovointinen. Orren alta kuin kakkoja katsoin, niin oli vähän sellaisia, että oli tullut joko roiskaus tai kuiva pikku papana, eikä normaaleja kekoja. Söi kuitenkin, oli muiden mukanakin, mutta kävi vähän hitaalla. Silloin otinkin heti alkuun just joka kanan vuorotellen syliin ja testasin niitä kupuja, kun en ollut varma tulkitsinko tilannetta oikein, ja kyllä siinä selvä ero oli muihin. Niin ja pientä kupuhierontaa Hertta saikin jo toissaillasta lähtien (muistin jostain tämän auttavan), tykkäsi ihan olla ja pisti pään lepäilemään mun hartialle siinä.

Sulkasadon merkkejä ei tosiaan oo ollut vielä kellään, mutta eilen ja tänään on noiden nahkamunien lisäksi tullut vaan 2 ihan valmiiksi asti ehtinyttä munaa.

[Kieppi]

Voi nahkamunat sentään! Olisin itsekin kyllä huolissani jos olisi noinkin mones peräkkäinen. En sulkisi jonkin tulehduksen mahdollisuutta täysin pois. Ripuli / löysät ulosteet voi viitata myös munintaelintulehdukseen, ja kupuongelmissa voi toki myös käydä niin että menee nesteet ym. läpi mutta kiinteä tavara on vähemmissä määrin. Toivottavasti helpottaa!

Mutta voi vitun vittu tätä touhua täällä meillä. Kanat meni tossa illalla orrelle, tohottivat oikein kovasti ja nahistelivat. Yksi putosi jotenkin pahasti, ehdin nähdä että meni ikään kuin vähän kyljelleen. Siitä sitten kun lähti liikkeelle, niin ontumallahan tuo meni. Se samainen jalka vielä, josta hoidettiin anturapahkaa. No, mä menin sitten hakemaan sisältä kipulääkettä ja apua. Sattui olemaan 10kk avattuna ollut kissan meloksikaami, en tiedä onko siinä mitään tehoja jäljellä, toivottavasti. Kana oli sillä välin pyristellyt jotenkin pesään, eli ainakin hyppää jonkun verran. Tutkin jalat ja en tuntenut mitään löysyyksiä / rikkimenneitä jäseniä tai muuta. Oli säpäkkä ja pyristeli noin muuten, mutta ei reagoinut mielestäni kipua ilmaisten siinä jalkaa tunnustellessa. Söi Metacamit puuroon sekoitettuna hyvin. Nostettiin pesään nukkumaan, pesä on tosin pöydän päällä, mutta lattianrajassa olis tullut kylmä.

Täytyy toivoa, ettei sohlaa itseään sieltä aamulla pahasti alas, yritän mennä kanalaan aikaisin siinä paikkeilla kun valo syttyy ja otan samantien apua mukaan jos tarvii antaa aamusta heti uudet kipulääkkeet. Mä nyt ihan hirveästi toivon, että olisi vaan venähtänyt, ettei ainakaan ylempää olisi rikki mitään lantiota tms. Pikaisella Munanetin haulla löytyi että muutamasta päivästä pariin viikkoon voi viedä venähdyksenkin toipuminen, riippuen kuinka pahasti on mennyt. Mulla ei ole ollut sellaista kanaa, jolle olisi tällaista vielä käynyt. Tai vanhassa parvessa tuli yksi ikivanha kana jotenkin pahasti alas, ja sen niska sattui niin, ettei ollut epäilystäkään pitääkö lopettaa.

Täytyy huomenna pitää koko kööri kanalassa ja koittaa viritellä tuolle vaikka sellainen häkkisysteemi pesän ympärille yöksi, että ei lähde hönttäsemään sieltä tason päältä itse mihinkään, vaikka olisi sitten päivällä muiden kanssa vapaana. Ja seurailla täytyy, toimia sitten sen mukaan. Pitänee katsoa myös onko ell syyslomalla vai töissä, jos tarvii lisää tota kipulääkettä. En tiedä onko tossa 10kk avattuna olleessa meloksikaamissa tehoa, mutta muutakaan ei nyt just ollut.

Arvatkaapa harmittaako. Vastaus: aika helvetisti harmittaa. Taidan teroittaa vesurin valmiiksi, koska aina kun mä oon teroittanut sen niin ei oo tarvinnut ketään tappaa. Jos se toimis tälläkin kerralla. Ja oon muuten teroittanut sen aika monta kertaa

[Halicryptus spinulosus]

Voimia ja onnea kanaraasulle ja kanan hoitajille! Toivotaan että selviätte mahdollisimman vähällä vaivalla, kivulla ja säryllä.

Aina saa olla huolissaan

[Halicryptus spinulosus]

Tänään ei tullut nahkamunaa. Normaaleja munia tuli kaksi. Mietinkin, että oliskohan noi nahkaset voineet olla nyt muninnan tauolle jättäneiden syksyn viimeisiä - kaksi niistä on mahdollisesti olleet Hertan, koska ne löytyivät orren alla Hertan normaalin yöpaikan kohdalta, mutta yksi oli lattialla ja voi siis olla kenen tahansa. Rauha ainakin pyöräytti munan vielä tänään, mutta toinen edelleen muniva on mysteeri.

Myös Hertan kuputilanne on palautunut normaaliksi, oli siis vain ohimenevä vaiva. Tarkkailen tilannetta nyt kuitenkin herkällä silmällä, mutta jos nyt viikon verran tai vähän toista viikkoa kanat täällä vielä on, ois kyl ihan kiva jos ei tähän väliin tulis enää mitään draamaa

Tässä kuva eilisestä keskosesta, jonka sain siivottua verrattain ehjänä rikkalapiolle.

[Halicryptus spinulosus]

Tänään tuli ripotellen kaikilta munat, ja niin on sekin päivä koettu että kana on muninut syliini.

No, oma vika, kävin päästämässä tytöt pihalle ja ihmettelin, missä Hertta lymyää. Hän oli pesässä, alla oli muna. Poimin munan pois, nostin Hertan syliin ja jäätiin hetkeksi istuskelemaan ovensuuhun. Hertalla oli vähän outo ilme, ihmettelin, ja sit hetken päästä tuntui jotain lämmintä ja kosteahkoa farkunlahjetta vasten. Niin siinä kävi. Anteeksi, Hertta.

[Kieppi]

Täällä toipilas on edelleen kipeänä. Muistin, että koiralta olikin jäänyt voimassa olevaa Metacamia, joka ei sopinut sen vatsalle, joten olen nyt lääkinnyt kanaa sillä kahdesti päivässä. Annosta on vielä vähän varaa nostaakin, ja luultavasti teenkin niin tänään, jos ei ole lepo nyt yhtään auttanut. Tänään lähtee kolmas päivä toipumista. On ollut erillään muista, koska pari "harpyijaa" heti alussa hoksasivat että yksi on kipeä ja alkoivat nokkia. On kyllä kanalassa, mutta verkolla rajatussa "yksiössä." Enimmäkseen makaa heinäkasassa pesässä, nousee jaloilleen (pois pesästäkin) ja syökin vähän, mutta ontuu kovasti eikä varaisi painoa jalalle lainkaan. Olen kahdesti tunnustellut jalan, mutta en mielestäni tunne murtumia tai löysyyksiä, varovasti venyttäessä vetää jalkaa kyllä takaisinpäin eikä sätki tai reagoi kivuliaasti kun jalkaa tunnustelee. Sukii itseään, myös molemmat puolet siipien alta ja selän päältä. Syö lääkkeet herkkuihin sotkettuna hyvällä ruokahalulla, mutta muuten on kyllä tosi vaisu. Tänään täytyy koittaa saada sille menemään myös nestettä, en ole varma paljonko on sitä saanut, vaikka vesi on ihan nokan edessä. Jugurttia ym. olen laittanut ja sitä on syönyt. Pidetään lämpimänä kanalaa, ja yöksi olen jättänyt kunnolla lämmitetyn kuumavesipullon pesäheiniin siihen viereen, kun on muuten tuolla lattianrajassa.

Tämä menee nyt ihan sellaisella "puolikas päivä kerrallaan"-tyyppisellä odottelulla. Arveluttaa edelleen onko hajonnut jotakin jostain ylempää kun tuli niin rajusti alas, mutta en tiedä sukisiko se itseään selästä ja niskasta molemminpuoleisesti, jos olisi. Kuitenkin koko kana "taipuu" siinä aika paljon. Voihan se olla niin raju lihasreväshdyskin että ei ole toipujaksi, mistäpä tietää. Tänään mun pitäisi yrittää siivota sitä "yksiötä" kun tietysti kakkaa siihen pesän ympärille ja pesäänkin välillä, joten täytynee ottaa kana kiinni ja samalla koittaa juottaa ja tunnustella ehkäpä taas onko mikään paikka turvonneempi tms. Eilen en ottanut sitä syliinkään ollenkaan, kun ei tiedä kuinka kipeää se käy. Pakoon se kyllä pyrkii ja koittaa räpistellä jos ottaa kiinni, eli ei ole ihan passiivinen. Pesässä makaa niin että kipeä puoli on levossa ja nojaa terveelle kyljelle. Nuori kana, alle 2v.

Kohta täytyy taas mennä katsomaan miltä siellä tänään näyttää. Vihaan näitä aamuja, kun joutuu menemään epätietoisena ja huolissaan kanalaan. Pyövelille on ilmoiteltu, jos tarvii tulla auttamaan lopetuksessa.

[morjens-osaston puuhastelija]

Onpa täällä ollut kaikenlaista huolehdittavaa viime aikoina aina välillä olen silmäillyt vaikka en ole ehtinyt kommentoida

Toivottavasti tosiaan kesäkanabisneksissä viimeinen viikko sujuu ilman suurempaa draamaa! Ja Kiepille kovasti voimia Kipeän eläimen hoitaminen on kyllä kurjaa hommaa kun ei ne osaa kertoa miten ja mistä on kipeä, ja kuinka kipeä. Koko ajan sitä murehtii ja kuitenkin pitäisi antaa ajankin tehdä tehtävänsä; tietää milloin tehdä jotain ja milloin jättää rauhaan ja ääääh. Niin raskasta.