Rakkautta ja Anarkiaa 2022

[harry-irene]

muita aikatauluja vielä arpoessa - vasta näihin liput:
red rocket, neptune frost, quiet girl, blue caftan, sparks bros

muita kovasti tyrkyllä vaikken kaikkeen ehdi keksellä muuttokiireitä:
happening, hole, territory, klondike, mass, 3 minutes a lengthening, pariisi 13:s alue (koska perustuu tominen sarjakuvaan)

[Folke Eriksson]

Onks kukaan törmännyt mihinkään kommenttiin/arvosteluun tosta Seek Bromancesta? Neljä tuntia kotivideoturauttelua vai oikeasti jotain vaivaakin nähty?

Hannaleena Hauru tätä suositteli kaverin fb-päivityksessä

[pidetään symposium]

Tähän mennessä Earwig, Novelist's Film and Three Tidy Tigers on olleet selkeästi plussan puolella.

Ei kyllä ehdi Bromancen näytökseen mitenkään, jotain asiaa aiheesta kyllä kuului jo ympärillä istuvien keskusteluista.

[Radikalisoitunut hipsteri]

Red Rocket jää tähän asti nähdyistä elokuvista vahvimmin mieleen kytemään. Samoin kuin The Florida Projectissa Red Rocketin päähenkilö yrittää pärjätä niillä korteilla mitä hänellä on ja kortit eivät ole kauhean hyvät. Keskeinen ero leffojen välillä on siinä, että toisin kuin Florida Projectissa Red Rocketin päähenkilöä kohtaan on hyvin vaikea tuntea mitään myötätuntoa.

[Lahja]

Vesper tuli katottua eilen ja tykkäsin kyllä. Hienosti oli saatu suht pienellä budjetilla ja kourallisella näyttelijöitä rakennettua uskottava ja omaperäinen dystopia. Juonessa oli toki jotain postapokalyptisen fiktion peruskliseitä, mutta hyvät näyttelijät ja just toi kiinnostavasti rakennettu scifi-maailma (missä perinteisten kyberjuttujen sijaan kaikki oli bioteknologiaa) paikkas tätä.

[Radikalisoitunut hipsteri]

Once Upon a Time in Uganda oli sympaattista tykittelyä.

[harry-irene]

muistakaahan tykittelyiden ja scifivisioiden ohessa myös ne hiljaiset ja hitaat ja maanläheiset quiet girl ja blue caftan oli nimittäin molemmat sellast neljää tähtee hei

[Lahja]

Tähän mennessä Earwig, Novelist's Film and Three Tidy Tigers on olleet selkeästi plussan puolella.

Kävin just kattomassa ton Three Tidy Tigersin, ja oli kyllä hieno pläjäys! Ihastuttavan queer pätkä niin hahmoiltaan, teemoiltaan kuin estetiikaltaan, ja tarina eteni... hieman eri suuntiin kuin mitä alun perusteella saattoi olettaa.

[Kansan syvät rivit]

Katsottuna Night of the 12th ja Catch the Fair One. Synkkiä rikoselokuvia molemmat, tosi erilaisia mutta molemmat hyviä. Eritoten jälkimmäinen iski. Saas nähdä jos su vielä jotain keksisi.

[uusi kusta]

El Gran Movimiento oli hieno ja hämy

[Del Griffith]

Katsottuna Night of the 12th ja Catch the Fair One. Synkkiä rikoselokuvia molemmat, tosi erilaisia mutta molemmat hyviä. Eritoten jälkimmäinen iski. Saas nähdä jos su vielä jotain keksisi.

Toi Catch… on ollut viteolla jo pitkään. Näyttääkö ne R&A:ssa nykyään paljonkin tollaisia, jotka ei oo ihan tuoreit)

[Lahja]

Katsottuna Night of the 12th ja Catch the Fair One. Synkkiä rikoselokuvia molemmat, tosi erilaisia mutta molemmat hyviä. Eritoten jälkimmäinen iski. Saas nähdä jos su vielä jotain keksisi.

Toi Catch… on ollut viteolla jo pitkään. Näyttääkö ne R&A:ssa nykyään paljonkin tollaisia, jotka ei oo ihan tuoreit)

Kyllähän siellä on aina mennyt 1–2 vuotta vanhoja pätkiä, jos ne ei syystä tai toisesta oo edellisvuoden festareille ehtineet tai päässeet.

[Lahja]

Esim. vuonna 1996 mä kävin R&A:ssa kattomassa Ghost in the Shellin, jonka olin siinä vaiheessa omistanut jo jonkin aikaa VHS:nä, koska leffa oli vuodelta 1995. Mutta olihan se paljon hienompi nähdä valkokankaalta.

[Lahja]

Clara Sola tuli nähtyä tänään, oli kyllä todella väkevä leffa kerronnaltaan, ja etenkin pääosan esittäjä veti tässä huikean fyysisen roolin. Parhaita leffoja ja parasta näyttelijäntyötä mitä oon nähnyt pitkään aikaan. Ja tietty Costa Rican luontokuvausta oli ilo katsoa, etenkin kun sekin oli tässä toteutettu niin komean symbolisesti. Päähenkilö

Spoiler:

masturboimassa puujuurakossa tulikärpästen ympäröimänä

oli melkoisen mieleenpainuva otos.

The Sparks Brothers oli aika kahtiajakoinen filmi. Toisaalta siinä oli kivan absurdia, Tales from the Tour Bus -tyylistä tarinoiden animaatiokuvitusta, ja kun Maelin veljekset oli itse äänessä, niitä oli ilo kuulla... Mutta toisaalta oli liikaa perusmusadokkarityyliin kuuluisten ihmisten puhuvia päitä ylistämässä bändiä. Ei todellakaan kiinnosta kattoa taas yhtä pätkää, missä Flea selittää ummet ja lammet siitä, miten fanittaa dokkarin aihetta. Toi oli myös ylipitkä (yli 2 tuntia), en tiedä oliko kaikki Sparksin 25 albumia pakko käydä kronologisessa järjestyksessä läpi, mutta jossain vaiheessa se alko hieman puuduttaa. Toki ehdottomasti silti katsomisen arvoinen pätkä, mutta odotin Edgar Wrightilta vähän omaperäisempää lähestymistapaa musadokumenttigenreen.

[Lahja]

El Agua tuli nähtyä kanssa torstaina, siinä oli hienoa kuvausta ruumillisesta työstä ja pikkukaupungin monotoniasta, mutta tarina jäi vähän turhan viitteelliseksi ja tuntui loppuvan melkeinpä kesken, tai ainakin turhan äkisti. Mutta taidolla toteutettu pätkä joka tapauksessa, ohjaajan muut työt kyllä kiinnostaa tän perusteella.