Huumesodan tuloksiin kyllästytty monissa maissa

[Balam-Acab]

Canada Approves Prescription Heroin: Here's What That Means

By Rachael Rettner, Senior Writer | September 16, 2016 03:10pm ET

Doctors in Canada can now prescribe heroin to patients with particularly serious addictions to the drug, thanks to new rules that were recently approved by the country's government.

The rules, which went into effect last week, allow any doctor in Canada to apply to the country's national health department (known as Health Canada) for access to medical-grade heroin to prescribe to specific patients. The requests are approved on a case-by-case basis, by the government-run Special Access Programme, according to the new regulations.

However, the drug, known medically as diacetylmorphine, can be prescribed only to patients with severe heroin addictions who have tried to end their addiction multiple times with other methods but have failed, the government said.

"Having access to diacetylmorphine will provide health practitioners with an additional treatment option to treat patients with opioid dependence who have not responded to traditional treatments," the new regulations said. (Heroin belongs to the class of pain-relieving drugs known as opioids.) "Treatment with diacetylmorphine in a comprehensive setting can lead to improved treatment outcomes and health benefits for these patients." [10 Interesting Facts About Heroin]

The changes come at a time when opioid overdose deaths in Canada are on the rise. Not all provinces keep track of opioid deaths, but in British Columbia, there were 433 drug overdose deaths between January and July this year, a 75 percent increase over the number of deaths that occurred during that same period in 2015, according to a report from British Columbia Coroners Service. About 62 percent of all drug overdose deaths involved the opioid fentanyl, up from 30 percent of deaths in 2015.

A number of studies have shown that treatment with diacetylmorphine can help addicted patients who've previously failed other treatments. For example, a 2009 study in Canada found that patients with severe heroin addictions were more likely to stick with their addiction treatment and less likely to use illegal drugs if they received diacetylmorphine, compared to standard treatment with the drug methadone.

Prescriptions for diacetylmorphine are also available in some European countries, including Switzerland, Germany, the Netherlands and Denmark, to treat people with opioid dependence who have failed other therapies, the new regulations said.

Patients who get prescriptions for heroin will be supervised by medical staff when they are injecting the drug, according to CNN.

Original article on Live Science.

[Pasi Fist]

Tuolta toisesta topikista otin tänne kun kyse on huumesodan tuloksiin kyllästymisestä.

Huumeratsiassa tarkastettiin paperit ja pengottiin laukut – näin poliisi perustelee toimiaan kadulla

Poliisin sinänsä erittäin menestyksekäs huumausainerikosten tehovalvonta Porissa viime viikon jälkipuoliskolla on herättänyt kysymyksiä poliisin toimintatavoista.
Poliisin tarkastamaksi kadulla joutuneet ihmiset kertovat sosiaalisessa mediassa yllättyneensä täysin, kun siviiliasuiset poliisit pysyttivät heidät, kysyivät henkilöllisyyspaperit, tutkivat taskut, lompakon, reput ja laukut ja kysyivät huumeiden tai lääkkeiden käytöstä.

Facebook-kirjoitusten mukaan poliisit kyllä kertoivat, keitä he ovat ja miksi he tarkastavat kadulla kulkevia. Silti poliisien toiminta on herättänyt ihmetystä, ärtymystä ja myös ahdistusta.

Tarkastukset liittyivät Lounais-Suomen poliisin Porin ja Turun kenttävalvontaryhmien työhön, jonka tuloksista poliisi tiedotti medialle maanantaina.

Neljän päivän aikana Porissa jäi kiinni 44 henkilöä, joita epäillään huumeiden käytöstä, myynnistä tai kasvattamisesta. Huumerikosepäilyjen yhteydessä selvisi poliisin mukaan myös muita rikoksia.

Poliisin kenttävalvontaryhmää Porissa johtava ylikomisario Jorma Johansson, millä perusteella poliisi valitsi kadulta ihmiset, jotka tutkittiin?
– Tarkastuksia voidaan tehdä vain, jos niille on jokin peruste, esimerkiksi rikosepäily. Henkilö on voinut myös olla seurueessa, jossa on ollut mukana joku, jolta on aiemmin löydetty huumeita. Silloin voidaan epäillä, että onkohan huumeita seurueen muillakin jäsenillä. Mutta totta kai on myös tapauksia, joissa rikosepäily on osoittautunut aiheettomaksi.

Kuka päättää, keitä poliisi pysäyttää ja tutkii kadulla?
– Tässä tapauksessa huumevalvontaa kadulla tehneet poliisit päättivät itsenäisesti, keitä tutkitaan. Jos henkilötutkinnassa löytyy jotakin sellaista, joka antaa aihetta kotietsintöihin, niin niistä päättää sitten päällystö, esimerkiksi tutkinnanjohtaja.

Kadulla liikkuu epäilyjä, joiden mukaan poliisi valitsi tutkittavat henkilöt massasta erottuvan ulkonäön tai pukeutumisen perusteella tai jopa etnisin perustein. Kuinka vastaat tällaisiin syytöksiin?
– Ihmisen käytöksen perusteella saatetaan tehdäkin näin, samoin, jos hänestä nyt selvästi on nähtävissä jotakin poikkeavaa. Jos näihin havaintoihin liitetään vielä henkilöstä saatuja vihjetietoja, niin henkilön tarkastaminen voi olla paikallaan.

Sattumanvaraisesti poliisi ei siis valitse ihmisiä kadulta tarkastettavaksi?
– Ei todellakaan.

http://www.satakunnankansa.fi/satakunta ... n-kadulla/

[Pasi Fist]

https://www.theguardian.com/society/201 ... -marijuana

Reporter who quit on air to fight for pot legalization could face decades in prison

Pending trial of advocate Charlo Greene raises questions about the war on drugs and could have broader legal implications as more states move to legalize weed


Charlo Greene went viral when she quit live on air to announce that she would be founding Alaska Cannabis Club.

harlo Greene did not plan to curse on live television, but on 22 September 2014, the words came pouring out.

Then a reporter for KTVA, a station in Alaska, Greene ended her segment on marijuana by revealing that she was a proponent of legalization – and was the owner of the Alaska Cannabis Club, the subject of her news report.

“Fuck it, I quit,” she said, before abruptly walking off camera. The 26-year-old’s stunt shocked her colleagues and made her a viral sensation overnight.

Greene quickly became a full-time cannabis advocate, working to help Alaskans access pot after the state became the third in the US to legalize recreational pot in November 2014.

But despite the voter-approved initiative, Alaska has not helped her start a legitimate marijuana operation. On the contrary, the state launched a series of undercover operations and raids at her club, ultimately charging her with eight serious criminal offenses of “misconduct involving a controlled substance”.

If convicted, she could face 24 years behind bars.

“It’s almost dizzying when you try to make sense of it,” Greene said in an exclusive interview with the Guardian about her upcoming trial. “It could literally cost me the rest of my adult life.”

[youtube][/youtube]

The 28-year-old’s case – which she has called a “modern day lynching” – has raised a number of questions about the ongoing war on drugs and could have broader law enforcement implications as more US states move to legalize cannabis and regulate it like alcohol.

While reporters across the globe rushed to interview the activist after her comical on-air resignation, the Anchorage woman has struggled to get people to pay attention to her prosecution. Advocates say the charges against Greene, who is black, are particularly alarming given the government’s history of disproportionately targeting people of color for minor marijuana offenses with tough-on-crime policies that fueled mass incarceration.

Greene, whose legal name is Charlene Egbe, said she first became interested in marijuana in college when she discovered that it was a much healthier alternative to alcohol. After working at news stations in Georgia, Tennessee and West Virginia, Greene returned to her hometown in Alaska to work for the CBS affiliate where she was assigned to cover crime and courts – and eventually marijuana.

After meeting activists in Colorado and Washington, the first states to legalize recreational marijuana, Greene became passionate about its medicinal value.

“It was something I had been taking for granted – that this could literally be changing these people’s lives.”

Alaska has a complicated history of confusing and contradictory marijuana rules. The state was the first to legalize cannabis for in-home use in the 1970s and passed a formal medical law in 1998. Officials, however, never created a system for licensing medical dispensaries, meaning users had few legal options.

“No one could ever agree on what the state of the law in Alaska actually was,” said Robert MacCoun, a Stanford law professor.

But once weed became legal, Greene grew determined. She was particularly moved after meeting an older woman with a neurological disorder who was forced to buy marijuana on the streets – at one point leading her to be robbed at gunpoint.

The reporter organized a private patients’ association, which soon became more than just a hobby. Eventually, she decided to use her media job to unveil her cannabis club.


Charlo Greene: ‘I saw all my siblings ... with these guns that my tax dollars paid for pointed at them for what was now legal.’

“I just spoke from my heart for the first time,” Greene recalled, noting that the infamous “fuck it” line was unplanned.

The 2014 measure – which legalized the manufacture, sale and possession of marijuana – went into effect in February 2015. The state, however, had not yet finalized its regulations for retail operations and in the interim, the Alaska Cannabis Club allowed people to purchase “memberships” – supplying marijuana when members made “donations”.

Detectives immediately targeted the operation, with six undercover purchases and two raids in a five-month period, records show.

“The fact that they were watching us for so long, I kind of felt violated,” said Jennifer Egbe, Greene’s 26-year-old sister, who helped out at the club. “I was really just heartbroken. I never assumed it would go this far.”

The raids, which brought armed officers to their property, were especially stressful for Greene, who was worried police might shoot one of her four siblings at the club.

“I saw all my siblings ... with these guns that my tax dollars paid for pointed at them for what was now legal.”

Court records show that Greene was not directly involved in any of the undercover transactions, but state prosecutors solely charged her, noting that the club was registered under her name.


Charlo Greene shares a joint with Peter Lomonaco at the Alaska Cannabis Club.

Greene pleaded not guilty, and a trial is expected in the coming months.

The state attorney general’s office declined to comment.

Cynthia Franklin, director of the state’s alcohol and marijuana control office, said that Greene’s club and two other businesses are facing consequences for launching before regulations were in place.

“These people got ahead and said, ‘We’re not going to wait.’”

Alaska’s weed industry is only getting off the ground now. The state has approved a total of 83 licenses – only 17 of which are for retail businesses, and they haven’t yet opened, Franklin said.

Greene doesn’t have a lot of vocal supporters in Alaska, even among pro-marijuana activists.

Tim Hinterberger, who chaired the 2014 legalization campaign, said, “The vast majority of people who are interested in growing or selling … have followed all of the timelines and have been waiting patiently.”

But even if Greene’s club was premature, critics said she should’ve been issued a fine or citation in line with the punishment for selling alcohol without a liquor license.

“This is a substance that we’ve decided can be safely consumed by adults,” said Tamar Todd, director of the office of legal affairs for the Drug Policy Alliance.

While experts say it’s very unlikely Green will ultimately face decades in prison, the activist struggles not to worry about how incarceration could destroy her life.

“It casts a cloud over every laugh and every triumph and everything that I’m building and looking forward to.”

[Pasi Fist]

Sellanen huumesota sitten Filippiineillä.

https://www.theguardian.com/world/2016/ ... -to-hitler

Rodrigo Duterte vows to kill 3 million drug addicts and likens himself to Hitler

‘If Germany had Hitler, the Philippines would have ...,’ the president said, pointing to himself

Rodrigo Duterte, the Philippines president, appears to have compared himself to Hitler, saying he would be “happy to slaughter” millions of drug addicts in his bloody war on crime.

During a press conference in his home city of Davao, the former prosecutor told reporters that he had been compared to a “cousin of Hitler” by his critics.

“If Germany had Hitler, the Philippines would have...,” he said, pausing and pointing to himself.

“Hitler massacred three million Jews ... there’s three million drug addicts. There are. I’d be happy to slaughter them.”

More than six million Jews were killed by the Nazis and their collaborators before and during the second world war, according to historians.

Duterte has spent his first three months in office running a campaign to kill all involved in the rampant drugs trade, including alleged addicts, causing outrage from rights groups and foreign governments.

More than 3,500 alleged drug dealers and addicts have been killed, about a third of them in police operations but the majority by armed vigilante militias. Duterte has publicly encouraged civilians to kill addicts and said he will not prosecute police for extrajudicial executions.

“You know my victims. I would like (them) to be all criminals to finish the problem of my country and save the next generation from perdition,” he said during the press conference early on Friday.

[Pasi Fist]

Laaja artikkelisarja Sveitsin heroiini ongelmasta ja sen hoidosta:
http://www.tagesanzeiger.ch/extern/stor ... dletrauma/

[Pasi Fist]

http://www.hs.fi/kaupunki/a147537740787 ... tuimmat-#1

Huumekauppa valtasi Helsingin Torkkelinmäen – ”Puisto on rauhoittunut kauppiaiden tulon jälkeen”

Helsingin Kalliossa sijaitsevalla Torkkelinmäellä on pyörinyt avoin kannabiskauppa jo parin vuoden ajan. Osa asukkaista toivoo kauppiaiden painuvan alueelta pois, osan mielestä huumekauppiaat ovat rauhoittaneet seudun.

Helsingin Kalliossa sijaitseva Pengerpuistikko on perjantain alkuillasta hiljainen. Töistä palaavat ihmiset kulkevat viereistä Torkkelinkatua koteihinsa, kaksi nuorta miestä juo hiekkakentän reunustalla olevilla penkeillä pussikaljaa.

Puiston Kallion lukion puoleisessa päässä istuu tummaihoinen miesjoukko. Maassa makaavasta matkakaiuttimesta kuuluu kimara reggae-hittejä. Aurinko paistaa.

Sitten tapahtuu jotain. Nuori vaaleaihoinen, rastapäinen mies kävelee puiston poikki kohti Kallion lukiota. Häntä lähestyy tumma mies. Miehet puhuvat hetken. Vaalea mies pudistelee päätään ja jatkaa matkaansa kohti Kallion kirjastoa.

”Jäbä kysyi, haluanko ostaa budia [kannabiksen kukintoa]. Suomeksi ja ilman mitään korostusta. Sanoin, ettei sellainen meininki kiinnosta ja jatkoin matkaa”, kertoo äskeisessä kohtauksessa esitelty vaalea mies, Joonas Henriksson.

Vastaavat tilanteet ovat olleet Torkkelinmäen lähistön puistoissa arkipäivää jo parin vuoden ajan. HS kysyi lukijoilta kokemuksia siitä, missä he ovat nähneet toistuvasti avointa huumekauppaa. Useassa vastauksessa kerrottiin, että kauppa on erityisen avointa täällä Torkkelinmäellä.

Vastausten perusteella kauppaa pyörittävät tummaihoiset miehet, jotka päivystävät Pengerpuistossa etenkin kesäisin yötä päivää.

”Minulle on tultu myymään budia, kun olen istunut puistossa yksin”, kertoo lähistöllä asuva Eeva Juuti. ”Kun sanoin ei kiitos, myymään tullut mies lähti heti pois.”

Juuti sanoo, ettei kannabiskauppa ole häntä suuremmin häirinnyt. ”Toisaalta ei tämä puisto sen takia mikään kaikkein paras rentoutumispaikkakaan ole”, hän sanoo.

Monet HS:n paikalla perjantaina haastattelemat ihmiset ihmettelevät, kuinka avointa kauppaa alueella on.

”Tämä on ihan selvä kauppapaikka. Tähän tullaan autolla, käydään juttelemassa noiden kundien kanssa ja sitten ajetaan autolla pois”, sanoo Torkkelinkadulla asuva Minna -niminen nainen. Hän osoittaa kohti tummaihoisten miesten porukkaa.

”Olen miettinyt, kuinka avointa huumekauppaa voi käydä ennen kuin poliisi kunnolla puuttuu siihen”, kadulla pieniä taukoja lukuunottamatta lähes 30 vuotta asunut nainen sanoo. Hän kertoo ensin HS:lle myös sukunimensä. Myöhemmin hän pyytää sähköpostitse, ettei sukunimeä julkaista aiheen arkaluontoisuuden takia.

Osa HS:n lukijoista on kokenut Torkkelinmäen huumausainekaupan todella ahdistavana. He toivovat, että poliisi ajaisi kauppiaat pois alueelta.

”Asun itse tien toisella puolella, ja joudun usein välttelemään puistoa heidän uhkaavan käytöksenä vuoksi. Miehet huutelevat omalla kielellään ja saattavat lähteä jopa seuraamaan”, kirjoittaa HS:lle huumekauppakokemuksista kirjoittanut henkilö.

”En ymmärrä miksi poliisit eivät partioi enempää Torkkelinmäellä. Tällä hetkellä odotan talven tuloa, jotta tyypit häipyisivät kotini edustalta”, hän jatkaa.

”Puistossa leikkii joskus lapsia ja vieressä on kouluja. Poliisi tietää kyllä, mutta kukaan ei välitä. Silminnäkijöitä ovat kaikki alueella asujat”, kirjoittaa toinen.

Myös HS:n haastattelema Minna sanoo, ettei missään nimessä hyväksy huumekauppaa tai huumekauppiaita. Hänen mielestään puisto on kuitenkin rauhoittunut sen jälkeen, kun huumekauppiaat tulivat alueelle.

”Jokunen vuosi sitten tässä oli paljon kännissä ördäävää porukkaa, jotka kuseskelivat ihmisten pihoille. Kyllähän tässä nytkin välillä tappeluja ja jotain huutoa syntyy, mutta pääosin alue on nykyisin paljon rauhallisempi”, nainen sanoo.

Hänen seurassaan oleva Maarit Verronen sanoo, ettei ole havainnut Torkkelinmäen huumekauppaa.

”Minulla on ilmeisesti sellainen vaistomainen ohikatsomisen taito”, Verronen sanoo.

Myös hänen mielestään alue on pääosin rauhallinen. ”Jos tässä kauppaa tehdään, niin heillä on motiivi pitää alue rauhallisena.”

Helsingin poliisi tiedostaa, että Torkkelinmäellä pyörii huumekauppa. Poliisi törmäsi kauppaan viimeksi toissa viikolla Helsingin keskustan alueella tehdyn katukaupan tehovalvonnan yhteydessä.

”Ei se [Torkkelinmäki] mikään ongelmapaikka ole, mutta se on yksi puistoalueista, jota käytetään huumekauppaan. On kuitenkin mahdollista, että kauppa on siirtynyt tällä seudulla Alppipuistosta Torkkelinmäelle”, sanoo ylikomisario Jere Roimu Helsingin poliisista.

HS:n lukijan kirjoittamasta naisten häirinnästä Roimulla ei ole tietoa.

HS uutisoi reilu viikko sitten (HS 24. 9. ), että varsinkin Kaisaniemenpuistossa tapahtuva huumekauppa on räikeän avointa ja aineita myydään paikoin myös lapsille. Lue HS:n uutinen täältä. Roimu sanoo, että pääosa puistoissa tapahtuvasta huumausaineiden katumyynnistä keskittyy marihuanaan ja hasikseen.

”Toki siellä on jonkin verran myös amfetamiinia, joka on yleisin meillä suonensisäisesti käytettävästä aineista. Rinnalla on myös subutexiä ja muita huumaavia lääkkeitä.”

Helsingissä tapahtuva huumeiden puistokauppa on poliisin mukaan ulkomaisten myyjien hallussa. Ulkomaisista myyjistä suurin osa tulee Virosta, Gambiasta, Irakista, Senegalista ja Somaliasta, sanoo Helsingin huumepoliisin päällikkö, rikosylikomisario Jukka Paasio.

”Virolaisten kohdalla rikosepäilyt liittyvät usein amfetamiiniin. Muiden osalta pääosin marihuanaan”, Paasio sanoo.

Myös Torkkelinmäellä pyörii asukkaiden kuvailujen perusteella lähinnä ulkomaalaistaustaisten miesten pyörittämä kannabiskauppa.

”Ei siitä ole mielestäni haittaa, jos he myyvät tuossa pilveä. Jos he eivät myisi sitä, heillä ei varmasti olisi muuta duunia”, sanoo koiraansa Torkkelinmäen koirapuistossa ulkoiluttava Richard. Hän työskentelee ravintola-alalla eikä halua työnsä takia esiintyä jutussa koko nimellään.

”Sitä paitsi Suomen suurin ongelmapäihde on alkoholi.”

Samaa mieltä on puiston viereen toukokuussa Tampereelta muuttanut Samu Hintsa.

”Oli se aluksi järkytys huomata, että täällä Piritorin [Vaasanpuistikon] lähellä on vitusti nistejä. Mutta ei niistä mitään haittaa ole ollut. Suomalainen juntti kännissä on keskimäärin paljon vaarallisempi kuin nisti.”

Tausta: Huumausaineiden käyttörikokset yleistyneet

Helsingissä käytetään juuri nyt ennätyksellisen paljon huumeita – tai ainakin huumausaineiden käytöstä jää kiinni poikkeuksellisen moni.

Poliisiammattikorkeakoulun mukaan Helsingissä tehtiin viime vuonna 3 950 huumausaineisiin liittyvää rikosilmoitusta. Se on enemmän kuin kertaakaan aiemmin 2000-luvulla.

Suurin osa ilmoituksista, yli 2 540, koski huumausaineiden käyttörikoksia. Kyseessä on lievin huumausainerikos.

Huumausaineen käyttörikos kirjattiin omaksi rikosnimikkeekseen syksyllä 2001. Vuonna 2002 Helsingissä tutkittiin hieman yli 1 100 käyttörikosta. Viime vuonna luku oli yli 2 500.

Poliisi valvoi toissa viikolla tehostetusti huumausaineiden katukauppaa Helsingissä. Poliisi otti tehovalvontaan liittyen kiinni kymmenen ihmistä maanantain ja perjantai-illan välillä. Kiinniotetut olivat pääosin ulkomaiden kansalaisia.

Aiemmin poliisi iski muutaman päivän ajan Romanian romanien harjoittamaan pillerikauppaan Kurvissa ja Rautatieaseman lähistöllä.

[Pasi Fist]

http://www.hs.fi/kaupunki/a1475461393844

Tällainen on Helsingin huumetilanne nyt: ennätysmäärä rikoksia, aineita kaupataan avoimesti lapsillekin

Poliisin hälytystehtävien valossa huumerikoksia tehdään Helsingissä eniten Kampissa, Kluuvissa, Alppiharjussa, Pasilassa, Kontulassa ja Kalliossa.

Avoin kannabiskauppa on juurtunut Helsingin Kalliossa sijaitsevalle Torkkelinmäen alueelle. HS uutisoi asiasta maanantaina.

Poliisi kertoi HS:lle syyskuussa, että Torkkelinmäen Pengerpuiston lisäksi avointa huumekauppaa käydään ainakin Helsingin päärautatieaseman seudulla, Kaisaniemen puistossa ja Alppipuistossa. Lisäksi katukauppaa on paljastunut myös esimerkiksi joidenkin ravintoloiden edustoilla.

Poliisiammattikorkeakoulun mukaan Helsingissä tehtiin viime vuonna 3 950 huumausaineisiin liittyvää rikosilmoitusta. Se on enemmän kuin kertaakaan aiemmin 2000-luvulla.

Suurin osa ilmoituksista, yli 2 540, koski huumausaineiden käyttörikoksia. Kyseessä on lievin huumausainerikos.

Huumausaineen käyttörikos kirjattiin lakiin omaksi rikosnimikkeekseen syksyllä 2001. Vuonna 2002 Helsingissä tutkittiin hieman yli 1 100 käyttörikosta. Viime vuonna luku oli jo yli 2 500.

Poliisin hälytystehtävien valossa huumerikoksia tehdään Helsingissä eniten Kampissa, Kluuvissa, Alppiharjussa, Pasilassa, Kontulassa ja Kalliossa. Ne ovat myös paikkoja, joissa liikkuu eniten ihmisiä.

Helsingin huumekaupassa menekkiä on erityisesti kannabiksella ja amfetamiinilla. Poliisi takavarikoi viime vuonna käyttörikosten yhteydessä marihuanaa tai hasista yli 950 kertaa, amfetamiinia lähes 390, Subutexia noin 140 ja ekstaasia noin 90 kertaa.




Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimusprofessori Pekka Hakkarainen kertoi alkuvuodesta HS:lle, että poliisitilastoista ei pysty tekemään yksiselitteistä päätelmää huumeidenkäytön rajusta kasvusta. Tilastot ovat hänen mukaansa tietyllä tapaa ongelmallisia siitä syystä, että ne kuvaavat suurelta osin sitä, millä vahvuudella poliisi panostaa huumevalvontaan.

Toinen selitys huumeita koskevien rikosilmoitusten yleistymiseen on myös se, että kiellettyjen aineiden lista kasvaa sitä mukaa, kun esimerkiksi erilaisia muuntohuumeita aletaan luokitella huumausaineiksi.

”Mutta kyllä tulos linjassa sen suhteen on, että etenkin kannabiksen ja ekstaasin käyttö on Suomessa lisääntynyt”, Hakkarainen sanoi.

Myös keskusrikospoliisin tänä vuonna julkaiseman tilaston mukaan huumausaineiden käyttörikosten lisääntyminen on valtakunnallinen ilmiö.

Hakkaraisen ja kolmen muun tutkijan Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä vuonna 2015 julkaiseman tutkimuksen mukaan kannabis on selvästi Suomen käytetyin huumausaine.

Vuoden 2014 tietojen mukaan joka viides 15–69-vuotias suomalainen oli kokeillut kannabista vähintään kerran elämässään. Vuonna 1992 kannabista oli Suomessa kokeillut hieman useampi kuin joka kahdeskymmenes.

Toiseksi yleisin Suomessa käytettävä huumausaine on tutkimuksen perusteella amfetamiini ja kolmanneksi yleisin ekstaasi.

Hakkaraisen ja tutkimusryhmän julkaiseman tutkimuksen mukaan huumausaineet ovat 25–34-vuotiaille selvästi tutumpia kuin muulle väestölle.

Esimerkiksi kannabista on polttanut vähintään kerran lähes 40 prosenttia 25–34-vuotiaista suomalaisista. Lukema on 15–69-vuotiaiden kohdalla puolet pienempi. Amfetamiinia on vähintään kokeillut 7,2 prosenttia tutkimukseen vastanneista 25–34-vuotiaista, kun muiden vastaajien kohdalla luku on 3 prosenttia. Suhde on samansuuntainen myös muiden huumeiden kohdalla.



Helsingin poliisi valvoi syyskuussa tehostetusti huumeiden katukauppaa. HS uutisoi asiasta 24. syyskuuta.

Tehovalvonta painottui aluksi Kaisaniemen puistoon, ja huumeita myytiin siviiliasuisten poliisien silmien alla muun muassa kahdelle 14-vuotiaalle lapselle. Tapauksesta kirjattiin myyjän osalta epäily törkeästä huumausainerikoksesta. Lapsista taas tehtiin lastensuojeluilmoitukset.

Kaikkiaan poliisi otti maanantaista perjantaialkuiltaan ulottuneen valvontajakson aikana kiinni kymmenen huumerikoksista epäiltyä ihmistä. Poliisi kirjasi viisi rikosilmoitusta huumausainerikoksesta, 26 huumausaineen käyttörikoksesta ja yhden törkeästä huumausainerikoksesta.

Kiinniotetut olivat poliisin mukaan pääosin ulkomaiden kansalaisia. Joukossa ei ollut yhtään turvapaikanhakijaa.

Poliisi on kohdistanut viime kuukausina tehostettua järjestyksenvalvontaa myös Helsingin päärautatieaseman ympäristöön. Sekavassa tilassa aseman kulmilla olleet päihdeporukat ovat aiheuttaneet enenevissä määrin järjestyshäiriöitä kesän ja syksyn aikana.



Fakta
Huumerikokset Helsingissä

-Huumausaineen käyttörikos on Helsingin selvästi yleisin huumerikos. Siihen syyllistyy esimerkiksi, jos käyttää tai yrittää hankkia pientä määrää huumausainetta. Rangaistus rikoksesta on usein poliisin kirjoittama sakko.

-Huumausainerikokseen syyllistyy, jos esimerkiksi kasvattaa kannabiskasvia kotonaan. Se on käyttörikosta vakavampi. Niitä tehdään Helsingissä toisiksi eniten.

-Törkeään huumausainerikokseen syyllistyy esimerkiksi silloin, jos tavoittelee huumeilla merkittävää taloudellista hyötyä tai myy niitä lapsille.

[Pasi Fist]

Sika/filthien kuolemanpartiot Filippiineillä tuntee olevansa enkeleitä suorittaessaan sosiaalista puhdistusta.

Osa 1:
https://www.theguardian.com/world/2016/ ... d-killings

Philippines secret death squads: officer claims police teams behind wave of killings

Exclusive: Thousands of people have been killed since Rodrigo Duterte became president and, according to one officer, secret police teams are partly responsible


The grieving parents of a suspected drug user killed by the police in Manila, Philippines. More than 3000 people have died in a bloody three-months-old war on crime.

“We are not that bad policemen or bad individuals. We are just a tool, we are just angels that God gave talent to, you know, to get these bad souls back to heaven and cleanse them.”

The words flow unnervingly from the mouth of the policeman, a senior officer in the Philippines national police (PNP), as he explains his role in 87 killings in the past three months.

It’s not about killing for pleasure, or being a “homicidal maniac”, he says. There is a higher purpose at play.

“We are here as angels. Like St Michael and St Gabriel, right,” he says.

Well in excess of 3,600 people have been killed in the Philippines since 1 July this year, when Rodrigo Duterte was inaugurated as president and initiated his war on drugs and crime. More than half of those murders have been perpetrated by unknown vigilantes.

The mass killings have sparked international concern; from the United Nations to Barack Obama and his US administration, as well as from Human Rights Watch and Amnesty International. Amnesty has issued warnings about the “climate of lawlessness and fear that has gripped the country”.

The fear is that the Philippines has slipped into an era of the death squad. The situation is unlikely to have been helped by the president’s own words and allegations made against him. Last week Duterte, after citing Hitler and the Holocaust, said he would happily “slaughter” three million drug addicts.

That was preceded by a revealing testimony at an ongoing senate inquiry last month, where a self-confessed assassin testified that Duterte, in his previous incarnation as the longtime mayor of the city of Davao, had ordered the killing of criminals and his opponents – and in one case even personally “finished off” an employee from the justice department with a sub-machine gun.

Reports of such macabre acts have only added weight to stories about assassins currently employed by police to get rid of suspected drug pushers.

Now, for the first time, a serving officer is revealing the inner workings of what he claims is an officially sanctioned, albeit secret, campaign to rid the streets of unwanted citizens.

In the past three months he claims dozens of individuals have been killed – or in Philippine police talk, “neutralised” – by this officer and his “special ops” team alone.

It is the unknown side of Duterte’s dirty drug war – but it hasn’t come out of nowhere.

Death comes after a phone call


A police officer on a routine patrol in Manila. It is claimed that some police are secretly involved in extrajudicial killings.

The police officer sits beyond a beaded curtain in the back room of a Manila brothel as he begins to tell the story of his job.

The officer, who the Guardian has independently verified as an active member of the national force, appears at ease here. He feels secure and chose this place to talk.

“Sometimes I just come here for a good night’s sleep,” he jokes, eyeing the single mattress in the nondescript private room, the old air conditioner the only thing on the walls, humming noisily in the tropical heat.

Later he says brothels are discreet places for discussions that he doesn’t want anyone to hear.

But first he reveals what for many will be shocking details of his employment in a death squad.

“They have created us. The term is ‘they have unleashed the beast from the cage’ right, to neutralise those criminals,” he says.

The officer claims he is part of one of 10 newly formed and highly secretive police special operations teams, each with 16 members.

He claims the teams are coordinated to execute a list of targets: suspected drug users, dealers and criminals.

The killings mostly take place at night, he says, with the officers hooded and dressed in all black. They set their watches, giving themselves one minute or two to extract target individuals from their houses and kill on the spot – swift, precise, no witnesses.

He claims they then dump the bodies – in the next town or under a bridge – or they plaster masking tape around the head of the corpse and place a cardboard sign on the body that reads “drug lord” or “pusher”.

“We put placards in order for the media, in order for those investigating [the] bodies to redirect their investigation,” he explains, leading them to think: “‘Why should I investigate this guy, he is a drug pusher, he is a rapist, never mind with that one, I will just investigate the others. It’s a good thing for him that happened to him.’”

In the Philippines they have a term for it: “salvage” victim. Someone killed and dumped in the street or thrown in the river. A corpse that is later salvaged.

There have been many killings lately, the officer jokes, that these days you can easily get away with any kind of murder: “You can kill him, put masking tape on him and everybody is going to think that guy is a drug pusher.”

The officer says he was first deployed just after Duterte was elected to his special operations team, which was being formed for national security.

He recalls his first meeting in which superiors allegedly described what was to happen next.

“And then they are briefing us that, ‘From now on it will be a different story. All those pending cases that identified hardened criminals on drugs and hardened murderers, we are going to have to neutralise them, so that’s the order. We need your special skills.’”

He says the team leader is contacted via radio and a specific code – each special ops officer is known by a numeric code – and told to report to base. There they are given a dossier of targets, files of drug dealers, users and criminals to “neutralise”.

“Like, for example, they will send us a picture, a profile of this individual,” explains the officer. “Automatically, one or two of my team will go to the place where this individual dwells and then of course first we are going to conduct background checks.”

The team investigates the individuals to determine whether they are involved in drug dealing or other illegal activities, whether they are “God-fearing” or a “parasite”, and then acts accordingly.

“So that’s how we weigh him, so maybe we conduct our own justice,” he says. “And of course the government is ordering us to do so.”

The officer, dressed in a red sports shirt and jeans, argues the special ops teams are doing a service for society, perhaps giving a hint at his motivation for speaking about such a sensitive subject.

“We are the kind of policemen that we don’t just kill for pleasure,” he explains. “But if we think this is a hardened individual or hardened criminal who makes his living as a parasite to others, well we will have no conscience. We are going to give him the worst death [so] that even Satan cannot look straightforward to him because he has a very bad death.”

The allegations from the officer are shocking. And although the Guardian can verify the policeman’s rank and his service history, there is no independent, official confirmation for the allegations of state complicity and police coordination in mass murder.


The bodies of ‘salvaged’ victims at a funeral parlour in Quezon City, Manila. The parlour has witnessed a tripling of these cases since President Duterte took office in June 2016.

Operation Double Barrel

The environment in which the wave of killings is happening in the Philippines is murky and complicated, with several groups involved.

First, under operation “Double Barrel”, the police have been given a licence from the president to crack down on drugs and crime.

Duterte has instructed the police to double, “triple their efforts if need be”, and promised to grant amnesty to any officers involved if they somehow find themselves on the wrong side of the law as a result.

Next come the vigilantes, and the more than 2,200 murders perpetrated by these unknown assassins. The deaths have been put down to gangs, thugs and drug lords capitalising on the killing spree to get rid of rivals and enemies.

The police have also admitted that corrupt officers, with the aim of protecting their narcotics rackets, could also be behind some of the vigilante killings.

Then, most frightening and ominous, according to the officer who spoke to the Guardian, is the third category – highly orchestrated and trained state-sanctioned police death squads, such as the one this officer claims to be part of.

For months now the news has been filled with a steady stream of grisly images, daily photographs of blood-splattered dead bodies shot and slumped in the street. One local newspaper, the Inquirer, has even started a “kill list” in an attempt to document the killings across the country.

Of the 3,600-plus deaths so far, 1,375 have been killed in above-board police operations, while about 2,233 more have been put down to vigilantes, according to the latest statistics from the PNP from early September.

The PNP says it is investigating the vigilantes, but so far there are no reports that any have been arrested.

Duterte’s ultimatum

Inaugurated on 30 June, Duterte had been elected on a promise to rid the south-east Asian nation of drugs and crime within six months of taking office.

The president has joked about fattening up the fish of Manila Bay with the corpses of drug dealers, and vowed the drug war won’t stop “until the last drug lord, last financier and last pusher have surrendered – or put behind bars, or below the ground if they so wish”.

But it is not just the surge in killings on his watch that has invited international condemnation. Duterte’s penchant for outlandish statements and insults, even of global leaders, has stunned the global community.

Ahead of a planned meeting with the US president, Barack Obama, on the sidelines of an Asean meeting in Laos this August, Duterte branded his US counterpart a “son of a whore” for signalling his intention to talk about human rights amid the spate of killings.


A body lies in a Manila slum.

Before that it was UN officials and the US ambassador to the Philippines.

In June it was the press. “Just because you’re a journalist you are not exempted from assassination if you’re a son of a bitch,” he said. He later retracted that, saying he did not condone the killing of journalists, and he also rowed back on his Obama comments, saying the insult was not directed at the president. It was the same with the Jewish community too and his Holocaust comment. Duterte, after the fact, apparently didn’t mean what he said.

But the more criticism that flies in from abroad, the more impervious the president has become – warning global leaders not to mess with Philippine sovereignty, while setting out to undermine and publicly ridicule anyone who questions him.

So far he appears to have the public on his side – a July poll by Pulse Asia Research showed his approval rating at 91%.

Indeed, in Manila talk of state-sanctioned death squads doesn’t raise many eyebrows. “Only in the Philippines” was an oft-heard refrain.

[Pasi Fist]

Osa 2:
https://www.theguardian.com/world/2016/ ... d-killings

The Davao model

As mayor of Davao, a city in Mindanao in the southern Philippines, Duterte developed a reputation both for curbing crime and for links to the alleged Davao death squads (DDS) that executed drug dealers, petty criminals and street children, some of whom were part of gangs.

Impunity for such crimes was almost absolute according to a 2009 report by Human Rights Watch. Entitled You Can Die At Any Time, it detailed evidence of complicity and at times direct involvement between government officials and the police in the squads. That same year Duterte said that criminals were a “legitimate target of assassination”.

According to the report, police officers would give death squad members lists of targets. After being notified of the murders by members of the public, authorities were slow to respond, even when they occurred just minutes away from police stations.

The report describes how the Davao police often failed to collect obvious pieces of evidence such as used bullet casings or question witnesses or suspects, instead pressuring the families of victims to identify the killers. Investigations went nowhere.

In 2012 the Commission on Human Rights recommended the ombudsman investigate Duterte for criminal liability in relation to the killings, but no charges were ever brought and no evidence found.

Instead 21 police officers were reportedly fined the equivalent of one month’s salary after they were found guilty of neglecting their duty.

The chief of the PNP, Ronald dela Rosa – the former city police chief of Davao who was handpicked for the national job by Duterte – has, like the government, denied the existence of the DDS.

Even after the stunning allegations at the senate hearing when Duterte’s name was directly linked to mass killings, Dela Rosa dismissed the DDS as a “creation of the media”.

Davao is not the only place where it is claimed that death squads have operated and the concern now is that the tactics allegedly used in that city have been scaled up nationwide.

“I think it’s extremely credible,” says Brad Adams, the executive director of the Asia division at Human Rights Watch, speaking both about that notion and the claims of the police officer in his Guardian interview.

“That police officers are given a list of targets to kill is not shocking or surprising. It is however important, essential, that the police admit this so that Duterte can’t hide behind the idea that this is all the work of vigilantes and non-state actors.

“There is no doubt there is state sponsorship and police involvement,” Adams claims. “We were concerned about Davao being replicated or metastasising around the country.”.


A Philippine police Swat team takes position as they serve a search warrant in relation to drugs at an informal settler house in Pasig City, suburban Manila.

Human rights: ‘only for good guys’

At the Philippines national police headquarters, even the police themselves admit active officers could be behind a number of the vigilante killings. A police briefing document on project Double Barrel shows that from 1 July to 16 August, 250 officers were relieved from their duties in metro Manila because of suspected links to the drug trade.

But any official relationship between police and vigilantes – such as the one described by the officer to the Guardian – are denied.

The Philippine National Police was contacted on numerous occasions by the Guardian to comment on the allegations detailed in this story. Although they did acknowledge requests from the Guardian regarding the matter, no official comment was forthcoming.

But the previous responses from Duterte himself to allegations of involvement in death squads have been strong.

He has called them lies and “accusations of a madman” and previously stated that there were “no Davao death squads”.

Martin Andanar, Duterte’s communications secretary, said of the Davao allegations: “The Commission on Human Rights already conducted an investigation years ago, when the president was still a mayor, and charges were not filed, they did not see any direct evidence.”

When contacted by the Guardian to respond to the specific allegations of the police officer, presidential spokesperson Ernesto Abella said he was unable to comment.

“I cannot make any comments regarding that,” he said. “There are so-called sources and we cannot verify what they are saying, they have not made an affidavit. I cannot make any statement because it is not verified.”

For Arsenio “Boy” Evangelista Jr, spokesman for the group Victims against Crime and Corruption, the denials and no comments mean little.

“Who would have the skills and the guts to do this?” he says when he talks about the mass killings.

“I am talking of police skills, all the skills, like intelligence, proficiency in handling firearms,” says Evangelista, who six years after his son was killed in a brutal crime is still waiting for someone to be charged. “Because that’s what is happening lately. It’s practically perfect. No witnesses – it is being done very accurate, swift.”

At the Philippines Commission on Human Rights, Chito Gascon, its chairman, is asked about the allegations of police acting as judge, jury and executioner. He too is unfazed.

“I am not surprised, I have heard of this. But the problem is we need to prove it.

“And it probably follows a playbook that has been used before, like in Davao.”

Gascon says he is grappling with the new president’s apparent take on human rights: if you’re a good guy, you get them; if you’re a bad guy, you don’t.

It’s a slippery slope but this appears to be the logic at the heart of the surge in killings: the justification necessary to rid the country of the scourge of drugs and crime, the end that justifies the means.

In his Manila brothel the police officer admits that he too contemplates that very point.

“Maybe, I am just having, what do you call it, just pretending that we are right. But we are not homicidal maniacs right now.

“I told you a while ago, we pray, we always go to the church, and ask forgiveness to God for what we are doing right now. We are sorry for doing it. But whoever gonna do it for the Filipino people?”


Activists light candles in front of a church in Manila during a vigil for victims of extrajudicial killings in the government’s drug war.

[Pasi Fist]

Hyvin toimii kieltolaki.

http://www.hs.fi/kaupunki/a1475465754380

Vantaalaislähiö poliisin tehotarkkailuun: Kovien huumeiden käyttäjissä jopa alle 15-vuotiaita

Koivutorilla siviilivaatteissa syyskuun puolessavälissä partioinut Itä-Uudenmaan poliisin vanhempi konstaapeli Hanna-Liisa Hartikainen sanoo, että alueella näkyi ”yleistä sekoilua”.

Itä-Uudenmaan poliisi on päättänyt ottaa Koivukylän ja erityisesti juna-aseman läheisyydessä sijaitsevan ostoskeskuksen ja sen ympäristön tehotarkkailuun mahdollisesti kasvaneen huumeongelman vuoksi.

Huolen kohteena on nuorten lisääntynyt kovien huumeiden käyttö.

”Meillä on tietoja, että erityisesti nuorten kovien huumeiden käyttö on lisääntynyt, ja siksi lisäämme näkyvää ja muuta valvontaa alueella”, komisario Jarmo Ojala Itä-Uudenmaan poliisista kertoo.

”Tietojemme mukaan alueella liikkuu kannabiksen lisäksi amfetamiinia ja muuntohuumeita sekä pillerikauppaa. Käyttäjien joukossa on alle 15-vuotiaita”, Ojala sanoo.

Koivukylän ostoskeskuksella eli Koivutorilla siviilivaatteissa syyskuun puolessavälissä partioinut Itä-Uudenmaan poliisin vanhempi konstaapeli Hanna-Liisa Hartikainen sanoo, että alueella näkyi ”yleistä sekoilua”.

”Katselin ihmeissäni, että aikamoinen hurlumhei meneillään tiistaina iltapäivällä. Siellä oli erilaisia porukoita, mukana nuoria, jotka viettivät selkeästi aika päihdepainotteista elämää.”

13–21-vuotiaille vantaalaisille ja heidän läheisilleen palveluja tarjoavan nuortenkeskus Nupin vastaava esimies Jaana Kivistö sanoo, että amfetamiinin ja metamfetamiinin käyttö on näkynyt enemmän myös heidän asiakaskunnassaan.

”Nämä aineet vaikuttavat yleistyneen, ja samanlaista viestiä on tullut monelta taholta”, Kivistö sanoo.

Hänen mukaansa suonensisäistä käyttöä ei kuitenkaan ole havaittu.

Nuorisojärjestö Aseman lapset ry:n Walkers-bussin toimintavastaava Timo Kyllönen on erityisen huolissaan siitä, missä seurassa nuoret liikkuvat.

”Olin kuullut verkostolta, että Koivutorilla on usein alkusyksystä ollut aikamoista meininkiä, ja muun muassa siksi päätimme mennä paikalle elokuussa”, Kyllönen kertoo.

Esimerkiksi nuorten riskikäyttäytymiseen reagoiva Walkers-bussi on partioinut ostoskeskuksen alueella muutaman kuukauden kolmena iltana viikossa.

”Eihän meidän silmiemme edessä huumekauppaa käydä, mutta on selvää, että alueella huumeiden saatavuus on helpompaa kuin jossain muualla. Kyllä minulla on huoli siitä, että missä porukoissa nuoret kulkevat.”

Kyllösen mukaan alueella näkyy useita porukoita, joissa ”käytetään muutakin kuin keskikaljaa”.

”Suurimmalla osalla nuorista menee hyvin. Osa nuorista saattaa kuitenkin kiinnostua huumeista kokeilunhalun seurauksena, ja totta kai tähän vaikuttaa, jos aineita on alueella saatavilla.”

Kyllönen pohtii, että huumeiden pariin voivat ajaa esimerkiksi turvallisten aikuisten puute, yleisempi kipuilu elämässä tai se, ettei nuori ole kiinteästi kiinni jossakin yhteisössä.

”Nuorten tilanteeseen vaikuttaa olennaisesti myös, miten aikuiset voivat. Onko Koivukylässä aikuisille siis riittävästi sosiaali- ja terveyspalveluita? Luulen, että Koivutorin alueella olisi varmasti tilaa ja tilausta pysyvämmälle palvelulle niitä varten, jotka haluavat muuttaa elämän suuntaa.”

Koivutorilla sijaitsevan Koivukylän kirjaston palveluesimies Marjo Hänninen sanoo suoraan, että suonensisäisten huumeiden käyttö alueella näkyy kirjaston arjessa.

”Kesä on yleensä meillä hiljaisempaa aikaa, mutta syksyllä ja talvella huumeiden käyttäjät hakeutuvat meille lämpimään”, Hänninen sanoo.

”Wc-tiloihin mennään käyttämään suonensisäisiä aineita, ja kyllähän sinne jää siitä jälkiä.”

Hännisen mielestä ilmiö ei ole sinänsä uusi, vaan sama on toistunut useampana vuonna.

”Toki meillä käyvät ovat aikuisia, eli en osaa sanoa nuorten käytöstä.”

Hännisen mielestä on ”kaikille epämiellyttävää”, että kirjastossa ja ympäristössä kuljeskelee kovien huumeiden käyttäjiä.

”Riehumista ei ole kirjastossa koskaan ollut, mutta eihän sitä koskaan tiedä”, hän sanoo.

Kysyttäessä Hänninen nostaa Timo Kyllösen tapaan esiin palveluiden puutteen Koivutorilla.

”Täällä on kolme pubia, yksi yökerho, Alepa, R-kioski ja useita pizzerioita. Torstaisin käy Diakonissalaitoksen piikkibussi [suonensisäisten huumeiden käyttäjille tarkoitettu liikkuva neulojen vaihtopiste]. Siinä kaikki.”

Koivukylän huumeongelmasta uutisoi ensimmäisenä Vantaan Sanomat.

[Pasi Fist]

http://www.hs.fi/kaupunki/a1475551343270

Kansainvälinen superkuriiri tuomittiin 13 vuodeksi vankilaan – huumeita diilattiin Ruoholahden Holiday Innin ja Espoon Ikean pihassa

45-vuotias mies salakuljetti useisiin maihin yhteensä yli 9 000 kiloa hasista, 600 kiloa kokaiinia, 40 kiloa heroiinia ja 20 kiloa amfetamiinia.

Yli 120 kiloa hasista, 20 kiloa amfetamiinia ja kilo kokaiinia. Tässä Robert Gerbrandsin, 45, tuliaiset Suomeen vuoden 2015 heinäkuun ja helmikuun 2016 välisenä aikana. Hän toi huumausaineet Suomeen kuuden eri matkan aikana.

Vantaan käräjäoikeus tuomitsi Gerbrandsin tiistaina 13 vuodeksi vankilaan yhteensä 8 törkeästä huumausainerikoksesta.

Oikeuden mukaan Gerbrands on kuljettanut järjestäytyneen rikollisryhmän jäsenenä huumeita eri maihin.

Suomeen kuljetettujen huumeiden lisäksi Gerbrands on salakuljettanut yhteensä yli 9 000 kiloa hasista, 600 kiloa kokaiinia, 40 kiloa heroiinia ja 20 kiloa amfetamiinia.

Huumeet on kuljetettu Ruotsiin, Norjaan, Tanskaan, Saksaan, Espanjaan, Britanniaan ja Italiaan.

”Huumausaineiden määrä, tekotapa sekä toiminnan laajuus huomioon ottaen rikosta on myös kokonaisuutena arvostellen pidettävä törkeänä. Gerbrands on ollut syytteessä tarkoitetuin tavoin mittavaa huumausainekauppaa eri maissa käyneen rikollisryhmän kuriiri”, tuomiossa sanotaan.

”Toiminnassa on tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä ja Gerbrands itse on saanut salakuljetustoiminnalla lyhennettyä omaa velkaansa.”

Suomeen Gerbrands toi huumeet yhteensä kuuden eri matkan aikana. Gerbrandsin kuljettamia huumausaineita on levitetty useissa paikoissa.

Viidellä ensimmäisellä salakuljetuskerralla Gerbrands ja toinen henkilö ovat tuoneet huumeita maahan kahdella eri autolla.

”Gerbrands on saanut erien toimitusta koskevat ohjeet, ajanut edellä viranomaisten varalta, ohjeistanut mukanaan ollutta toista kuriiria sekä ollut vastuussa huumausaineiden kuljetuksesta ja luovutuksesta. Huumausaineet on kuljetettu toisen henkilön ajoneuvossa. Kuudennen matkan Gerbrands on tehnyt yksin”, käräjäoikeuden tuomiossa sanotaan.

Oikeuden mukaan ensimmäinen erä luovutettiin Helsingin Ruoholahdessa heinäkuussa 2015.

Tuolloin Gerbrands ja toinen kuriiri matkustivat Helsinkiin Tallinnan kautta. Parivaljakko yöpyi yön Ruoholahdessa sijaitsevassa Holiday Inn -hotellissa. Gerbrandsin matkakumppani luovutti hotellin parkkipaikalla 15 kiloa hasista vastaanottajalle.

Suurimman huume-eränsä Gerbrands toi Suomeen Ruotsin kautta marraskuussa 2015. Hän luovutti tuolloin yhdessä toisen henkilön kanssa Espoossa, Ikean parkkipaikalla 30 kiloa hasista, 20 kiloa amfetamiinia ja kilon kokaiinia huumausaineita hakemaan tulleille henkilöille.

Gerbrands jäi kiinni Vantaalla helmikuussa 2016. Hän toi tuolloin yksin Ruotsista laivalla Naantaliin noin 18,5 kiloa hasista. Naantaliin päästyään hän ajoi Mäntsälään. Siellä hän pakkasi hasiksen 18 pussiin. Pussit, joissa oli noin 17,5 kiloa hasista, hän jätti Mäntsälän rautatieasemalle pysäköityyn ajoneuvoihin.

Tämän jälkeen Gerbrands ajoi Vantaalle, jossa hänet otetiin kiinni. Häneltä takavarikoitiin kiinnioton yhteydessä noin kilo hasista.

Käräjäoikeuden tuomion mukaan Gerbrands on tunnustanut teon. Hänen mukaan rikollisryhmä on painostanut hänet kuriiriksi. Gerbrands on sanonut, että rikollisryhmä on uhannut häntä sekä hänen läheisiään väkivallalla.

Gerbrandsin mukaan hän on toiminut rikollisryhmän kuriirina myös siksi, että hän on halunnut lyhentää omaa velkaansa rikollisryhmälle.

Gerbrand on myös kertonut tunnustaneensa teon päästäkseen irti rikollisesta toiminnasta. Käräjäoikeus piti tätä motiivia uskottavana. Oikeuden mielestä painostuksesta ei ole kuitenkaan olemassa sellaista näyttöä, että sitä olisi voinut käyttää rangaistuksen lieventämisperusteena.

”Gerbrandsin syyksi luetut huumausainerikokset ovat niin törkeitä, että lähtökohtaisesti niistä on tuomittava niin pitkä yhteinen vankeusrangaistus kuin lain mukaan mahdollista, eli kolmetoista vuotta vankeutta”, oikeus linjasi.

Tuomiosta ei selviä Gerbrandsin kansalaisuutta, mutta hän tarvitsi käräjäoikeuden mukaan istunnossa hollantilaista tulkkia.

[Pasi Fist]

https://www.theguardian.com/us-news/201 ... california

Marijuana prison venture is Damian Marley's vision for economic growth

Bob Marley’s youngest son wants to transform a decaying California prison into a medical marijuana manufacturing plant – and revitalize a depressed rural town


Damian Marley: ‘It’s a statement to grow herb in a place that used to contain prisoners locked up for herb.’

Reggae superstar Bob Marley liked to say that “herb is the healing of the nation”. Now his youngest son, Damian Marley, is putting that claim to the test with a marijuana venture that promises to transform a decaying California prison into a huge medical marijuana manufacturing plant.

It also promises to revitalize a depressed rural town that long depended on a prison economy, but is now turning to pot.

“It’s a statement,” Marley told the Guardian, “to grow herb in a place that used to contain prisoners locked up for herb.”

The business venture signals a growing confidence in the cannabis industry, which has been rapidly spreading across the country as a result of state referendums that are legalizing medical or recreational marijuana.

California, the first state in the US to approve medical marijuana in 1996, appears to be on the cusp of voting for full recreational legalization in a referendum in November.

Recreational weed is already legal in Oregon, Colorado, Washington and Alaska, but California’s referendum is potentially hugely significant, opening up a new market in an economy that this week overtook the UK to become the fifth largest in the world.

It also comes as American politicians are working to roll back tough-on-crime policies that have for decades forced low-level drug offenders to serve lengthy sentences for nonviolent actions.

Against this backdrop, Marley’s project has emerged as a potent symbol of shifting views on pot and incarceration in American society.

The empty prison in Coalinga, California, has remained frozen in time since its closure in 2011. Behind the heavy doors of the solitary prison cells are small metal bed frames, thin mattresses, steel toilet bowls, and old shoes of inmates past.

Casey Dalton, co-owner of Ocean Grown Extracts, the company behind Marley’s project, toured the former prison with the Guardian.

The old dining room, she said, will be used for cannabis oil refinement and large dorm halls will be converted to plant cultivation centers.


The empty prison in Coalinga, California, has remained frozen in time since its closure in 2011.

Ocean Grown, which is manufacturing Marley’s new “Speak Life” cannabis products, will use the facility to sell products wholesale to dispensaries. Other rooms in the 77,000-square-foot facility eventually will be used for transportation, distribution, and testing operations. “This is a different kind of rehabilitation,” she said.

“Jails aren’t really rehabilitating people. They’re developing young criminals into more experienced criminals,” said Marley, who is also a world-renowned reggae artist. He said the marijuana factory would turn “a negative place with a negative vibe into something positive”.

Dan Dalton, Marley’s manager and Casey Dalton’s brother, said he also hoped the public would view the Coalinga project as a kind of protest of the criminal justice system. “This is symbolic and a big middle finger to the drug war and to a broken system that hasn’t worked for a long time now,” he said.

The concept of turning facilities that once incarcerated drug offenders to production plants for newly legalized marijuana is taking root elsewhere.

In a small desert town called Adelanto, 230 miles south of Coalinga, the transformation from prison economy to marijuana has been rapid, said Freddy Sayegh, a lawyer who brought cannabis projects to the city.

Officials have issued roughly 30 marijuana business licenses in the town, and the resulting economic boom has extended far beyond weed, with thousands of new jobs expected.

He said the city was once “the armpit” of the desert region. “Now, it’s become the jewel.”

In Coalinga, which is 60 miles from a major city and has a population of 17,000, marijuana has emerged as the solution to crippling debt and bankruptcy.

The Claremont custody center closed in 2011 when California began efforts to reduce its prison population, which has long contributed to the US having the highest rate of incarceration in the world.

The closure was financially devastating to Coalinga, which emerged in the 1890s after miners discovered a petroleum field.

Standing inside the dark prison entrance on a recent morning, city manager Marissa Trejo said the Claremont custody center had beds for more than 500 inmates and employed roughly 120 workers.

“Anything in Coalinga with over 50 jobs is considered a large employer.”

Next to her, dozens of keys to various prison wings were hanging in the abandoned security office, and old documents and supplies were scattered throughout the prison grounds.

By 2016, the city’s debt from the prison closure had ballooned to nearly $4m, and Trejo said there was no way to balance the budget without laying off half of the city’s workforce.

“We have no new money is coming in,” said Patrick Keough, the city’s mayor pro-tem. “It’s a doomsday recipe.”


Councilman Nathan Vosburg, city manager Marissa Trejo and Patrick Keough have high hopes for the prison.

When the city couldn’t find a private prison corporation to take over, it seemed Coalinga was out of options.

“I was going to have to sell my house and move,” said Shawn Deal, a 40-year-old resident who worked as a correctional officer at the prison. If the project is a success, he added, “it could save the town”.

When Ocean Grown approached Coalinga about the prison, it became apparent to city leaders that marijuana could be their key to prosperity – a natural plant that could eliminate their debt, provide new jobs, and revive the town for generations to come.

But it hasn’t been easy to convince residents that weed is their savior.

Coalinga is located in the heart of the conservative San Joaquin Valley, where highway signs celebrate Donald Trump and mock politicians for restricting agricultural water use during the drought.

Even faced with the harsh reality of Coalinga’s deficit, some residents have been wary about allowing cannabis within city limits.

“I don’t believe in marijuana,” said 51-year-old Kristin Welch who works for the school district. “It seems like they’re breaking the law.”

Cannabis remains illegal under US federal law and criminal prosecutions for pot have continued, even in states with legal weed. But Coalinga’s leaders and Ocean Grown have tried to persuade skeptical residents that the new operation will be safe and follow strict regulations.

In the wake of heated backlash, councilman Nathan Vosburg said he has advertised the imminent employment gains – 100 full-time jobs at the facility, plus a thousand more in construction and ancillary businesses.

“People here are literally begging for jobs,” he said.

Vosburg said he has also grown frustrated with criticisms of weed, noting that residents have no qualms about a store selling liquor and cigarettes, which are arguably more dangerous. On the contrary, he said, Ocean Grown will be making medicine.

“This is not giving somebody a handout,” said Marley. “This is actually helping people to help themselves.”

[Hra Mezola]

Että sellasta...
http://www.nurmijarvenuutiset.fi/artikk ... arkyttavaa

"Kannabiksen kokeilusta maksetaan Nurmijärvellä? – "Äärimmäisen järkyttävää."

Vanhempien keskuuteen levinnyt huhu kertoo, että nuoria yritetään koukuttaa huumeiden käyttöön tarjoamalla ensimmäisestä kannabiskokeilusta 50 euroa.
Viikonloppuiltaisin Klaukkalan tekonurmelle ja sen ympäristöön kokoontuu helposti parikin sataa nuorta. Nyt vanhempien keskuuteen on levinnyt tieto, jonka mukaan alueella käytäisiin huumekauppaa.

Huhu, jota ei ole pystytty vahvistamaan kertoo, että nuorille jopa maksettaisiin 50 euroa ensimmäisestä kannabiksen käyttökerrasta. Myös Itä-Uudenmaan poliisissa on kuultu asiasta, mutta vahvaa näyttöä huhun paikkansapitävyydestä ei ole.

Vanhemman konstaapelin Tiina Kuosan mukaan asiaa on ryhdyttävä selvittämään ja hän toivoo, että siitä jotakin tietävät ottaisivat yhteyttä suoraan poliisiin.

Koulukuraattori Riina Myllyniemikin on selvillä huhusta, mutta ei ole törmännyt koulumaailmassa mihinkään, mikä vahvistaisi sen todenperäisyyden. Myllyniemi työskentelee Mäntysalon yläasteella, Haikalan koulussa ja Arkadian yhteislyseossa.

Myös nuorisojohtaja Merja Winha-Järvinen on kuullut asiasta.

– Sehän on äärimmäisen järkyttävää. Käyttöön koukuttamisesta en ole kuullut aiemmin sinä aikana, jonka olen Nurmijärvellä työskennellyt, Winha-Järvinen sanoo.

Hänen mukaansa nuorisotoimessa mietitään parhaillaan keinoja, joilla asiaan voitaisiin puuttua.

– Joka tapauksessa tulemme puuttumaan siihen, joko yksin tai yhdessä poliisin kanssa.

Winha-Järvinen, vastaava erityisnuorisotyöntekijä Katja Venho ja nuoriso-ohjaaja Marko Soininen jalkautuivat noin kaksi viikkoa sitten Klaukkalaan ja Nurmijärvelle yhdessä poliisin kanssa. Jalkautumisen yhteydessä nähdyt asiat huolestuttavat Winha-Järvistä.

– Klaukkalan osalta en ole niinkään huolissani kannabiksen käytön lisääntymisestä, vaikka tiedänkin, että alueella liikkuu huumeita.

Enemmän Winha-Järvinen on huolissaan siitä, että nuoret vahingoittavat itseään ja ympäristöään ja että tapahtuu jotakin todella vakavaa. Kokoontumisissa liikkuu alkoholia, kuplahallin katolla kiipeillään ja roskaaminen on melkoista.

Winha-Järvinen muistuttaa vanhempia siitä, että he katsoisivat lastensa perään.

– Alaikäisten osalta vanhemmat ovat kuitenkin ensisijaisesti vastuussa lapsistaan, hän muistuttaa.

Viikko sitten tekonurmen lähistöllä pahoinpideltiin nuori mies. Hän sai osumia päähänsä. Syyllistä tai syyllisiä ei ole saatu selville.

[Isotooppijalostamo]

Että sellasta...
http://www.nurmijarvenuutiset.fi/artikk ... arkyttavaa

"Kannabiksen kokeilusta maksetaan Nurmijärvellä? – "Äärimmäisen järkyttävää."

Vanhempien keskuuteen levinnyt huhu kertoo, että nuoria yritetään koukuttaa huumeiden käyttöön tarjoamalla ensimmäisestä kannabiskokeilusta 50 euroa.
Viikonloppuiltaisin Klaukkalan tekonurmelle ja sen ympäristöön kokoontuu helposti parikin sataa nuorta. Nyt vanhempien keskuuteen on levinnyt tieto, jonka mukaan alueella käytäisiin huumekauppaa.

Huhu, jota ei ole pystytty vahvistamaan kertoo, että nuorille jopa maksettaisiin 50 euroa ensimmäisestä kannabiksen käyttökerrasta. Myös Itä-Uudenmaan poliisissa on kuultu asiasta, mutta vahvaa näyttöä huhun paikkansapitävyydestä ei ole.

Vanhemman konstaapelin Tiina Kuosan mukaan asiaa on ryhdyttävä selvittämään ja hän toivoo, että siitä jotakin tietävät ottaisivat yhteyttä suoraan poliisiin.

Koulukuraattori Riina Myllyniemikin on selvillä huhusta, mutta ei ole törmännyt koulumaailmassa mihinkään, mikä vahvistaisi sen todenperäisyyden. Myllyniemi työskentelee Mäntysalon yläasteella, Haikalan koulussa ja Arkadian yhteislyseossa.

Myös nuorisojohtaja Merja Winha-Järvinen on kuullut asiasta.

– Sehän on äärimmäisen järkyttävää. Käyttöön koukuttamisesta en ole kuullut aiemmin sinä aikana, jonka olen Nurmijärvellä työskennellyt, Winha-Järvinen sanoo.

Hänen mukaansa nuorisotoimessa mietitään parhaillaan keinoja, joilla asiaan voitaisiin puuttua.

– Joka tapauksessa tulemme puuttumaan siihen, joko yksin tai yhdessä poliisin kanssa.

Winha-Järvinen, vastaava erityisnuorisotyöntekijä Katja Venho ja nuoriso-ohjaaja Marko Soininen jalkautuivat noin kaksi viikkoa sitten Klaukkalaan ja Nurmijärvelle yhdessä poliisin kanssa. Jalkautumisen yhteydessä nähdyt asiat huolestuttavat Winha-Järvistä.

– Klaukkalan osalta en ole niinkään huolissani kannabiksen käytön lisääntymisestä, vaikka tiedänkin, että alueella liikkuu huumeita.

Enemmän Winha-Järvinen on huolissaan siitä, että nuoret vahingoittavat itseään ja ympäristöään ja että tapahtuu jotakin todella vakavaa. Kokoontumisissa liikkuu alkoholia, kuplahallin katolla kiipeillään ja roskaaminen on melkoista.

Winha-Järvinen muistuttaa vanhempia siitä, että he katsoisivat lastensa perään.

– Alaikäisten osalta vanhemmat ovat kuitenkin ensisijaisesti vastuussa lapsistaan, hän muistuttaa.

Viikko sitten tekonurmen lähistöllä pahoinpideltiin nuori mies. Hän sai osumia päähänsä. Syyllistä tai syyllisiä ei ole saatu selville.

Klaukkala voi helvetti mikä ummehtunu paskakasa ilman junarataa. Kerran oli paikallislehdessä juttu siitä kuinka "paikallisten ei pidä hätääntyä kun paikallisen k-marketin pihalla myydään huumeita ensi perjantaina. Kyseessä on ELOKUVAN KUVAUS". Äärimmäisen järkyttävää! Klaukkalan naapuripitäjässä Rajamäellä sen sijaan on ihan fullhd SUOMImeno ilman mitään järkyttävää. Bentsoja ja altian viinaa palaa tehtaiden pihalla ja pillerikauppa rehottaa paikallisen apteekin edessä.

[sateenkaari hukassa]

kuplahallin katolla kiipeillään ja roskaaminen on melkoista