UKK-054 Lapinpolthajat: Wahlroosin unelma 12"
Co-release with Roku Records (fin) and Shogun Recordings (fra)
 |
1. Sosiaali- ja terveypoliittinen strategia 2. Wahlroosin unelma 3. Ainutkertainen elämä 4. Loputon kulutus |
5. Terveisiä Berliinistä 6. Tehotuotanto 7. Tavallinen suomalainen tragedia 8. Eheytysterapiaa 9. Itsetuho |
9 new songs by this Finnish punk/hc band in a spirit of Lama or early Appendix!
Lapinpolthajat -homepage: www.punkinfinland.net/bands/lapinpolthajat
REVIEWS:
Maximumrock’n’roll (#354):
”One of the more interesting and noteworthy records that’s crossed the desk in a while, Finland’s LAPINPOLTHAJAT’s first album experimented with balancing really artful, creative post punk-ish moody elements with the caustic vocal fury of classic ’80s Finnish hardcore and dropping occasionally into its raging speed. This second full-length continues with more layered and considered production, that tempers some of those still-evident hardcore elements, while remaining consistently at more of a upbeat punk tempo than a trash one. The interesting and sometimes experimental production choices then mostly leave these nine tracks to gain their strength from a reliance on song-driven melody, intentionally crudely-hewn guitar parts and howled, sung vocals. This combination simultaneously gives the band both a freshness of modern bands that vaguely appropriate the past (á la Copenhagen bands of the past ten years) but also a sheen of the proto-hardcore of classic Finnish bands, like early RATTUS (on Rautaa!) and LAMA before speed gained dominance. It’s a hard balance to honor and reflect the past, while also pushing boundaries and carrying on forward, and this pretty much accomplishes that excellently. Get this! (KS)”
Piparnakkelin pandaluola: (in finnish) http://piparnakkeli.lammaszine.fi/
Lapinpolthajatkin tekaisi toisenkin pitkäsoiton. Hieman erikoisimmilla kansilla varustettu Wahlroosin unelma kuvastaa aikamme henkeä monelta eri kantilta, oli kyse sitten lähiöräkälöiden kohtaloista, tehotuotannosta, henkilökohtaisista tragedioista tai perhesurmista. Lapinpolthajien aiheet ovat vakavia, mutta bändihän on pohjimmiltaan aika hauska ja se käsittelee valitsemiaan aiheita vielä harvinaisen tarttuvasti.
Lapinpolthajat ei ole koskaan ollut erityisen raaka noin musiikillisesti, ja oikeastaan Wahlroosin unelmalla Lapinpolthajat kevenee entisestään. Tokihan nytkin on mukana reipasta poljentoa ja soundit taitavat olla entistä räkäisemmät, mutta samalla on melodisuuskin lisääntynyt. Painotus on edelleen Laman ja Appendixin akseleilla, jotka voidaan niputtaa hardcorenkin alle mutta joilla oli selvästi melodisempi pohjavire. Diggaan Lapinpolthajista nimenomaan siksi, ettei se edes yritä soittaa kaikkein nopeita ja yksinkertaisinta hardcorea.
Lapinpolthajilla on jokin kummallinen taito saada aikaan sellaisia biisejä, jotka pitää kuunnella lähes koko ajan. Facebookissa porukka jaksaa linkitellä yhä edellisen albumin tähtiraita Tervetuloa Suomeen-biisiä, siinä missä muita biisejä ei juuri linkitellä. Tuo vähän kyllä ärsyttää, mutta toisaalta sen ymmärtääkin. Samaa jatkuvasti kuuntelemisen tarvetta aiheutti myös ensimmäisen seiskan Aaltis ja tällä uudella levyllä oleva Terveisiä Berliinistä. Ja näitä hittibiisejä tuntuu olevan tällä levyllä erikoisen paljon, jonka vuoksi kuuntelin levyä elokuussa lähes jatkuvasti. Tätä kirjoittaessa on kylläkin jo lokakuu, ja syyskuun aikana levyä ei tullut juurikaan kuunneltua kun sitä tuli kuunneltua elokuussa loppuvuoden tarpeiksi. Kertonee jotain levyn koukuttavasta menosta ja energiasta?
Kohokohdat: Sosiaali- ja terveyspoliittinen strategia, Ainutkertainen elämä, Terveisiä Berliinistä, Tavallinen suomalainen tragedia, Itsetuho
Kids And Heroes: (in czech) http://kidsandheroes.com
Pokud by se mě kdokoliv dotázal na to, jaká kapela v sobě v dnešní době nese nejlépe ducha původního finského hardcore punku, má odpověď by byla již několik let stejná a zní: Lapinpolthajat. A co naplat, jejich nová deska u mě tuto pozici jen potvrzuje.
V barevném obalu se ukrývá devět energií nabitých skladeb, jdoucích ve šlépějích toho nejlepšího, co bylo z mého úhlu pohledu spojeno s tamním punkem či hardcore punkem na počátku osmdesátých let. Svižná tempa bubnů, parádní kytarové nápady, mající v sobě jak energii, tak i výraznou melodiku a v neposlední řadě pro styl potřebnou jednoduchost. Osobitost finštiny jako použitého jazyka a nakonec výrazné skandované refrény, co víc bych si ještě vlastně mohl od desky přát. Terveisiä Berliinistä (mimochodem, jak je možné, že prakticky každý song operující s Berlínem v názvu, je potenciální hit? Hahaha), Tavallinen Suomalainen Tragedia nebo závěrečná Itsetuho jsou pecky, dík kterým druhá strana desky okupovala můj gramofon pěkných pár dnů.
Celá nahrávka s sebou přináší pocit, jako by mi bylo zase 16, nejsem plešatej a okouzleně dokola poslouchámTop Of the Pops od Apendix - a to je z mých úst, potažmo klávesnice, celkem velký kompliment.
Finština, kterou kapela využívá, by mohla být kapitolou sama o sobě. V rockové muzice obecně má vážně neuvěřitelné kouzlo a i zde působí jako ten aspekt, který vše posouvá ještě o stupínek výše a dává desce specifickou atmosféru. Pro ty z nás, kdož by se rádi dozvěděli o čem vlastně tihle punks zpívají, jsou na vnitřním přebalu k mání anglické překlady.
Lapinpolthajat se svou třetí deskou v zásadě dostali do pozice, kdy více méně nakopávají zadek většině dnes vzývaných klasik. Pro mě rozhodně jedna z nejlepších desek poslední doby.