DIY-ruoanlaitto, julkaistu TV:ssä # 144 (12/01)

D.I.Y. - RUUANTUOTANTO KAUPUNGISSA

Kaupunkilaisen mahdollisuudet kasvattaa ruokaa tuntuvat nopeasti ajatellen hyvin rajallisilta. Vaihtoehtoja on kuitenkin useita, sillä noin 15 prosenttia maailman ruuasta viljellään kaupungeissa ja määrää voitaisiin edelleen kasvattaa. Vielä 1800-luvulla suuri osa kaupungeista oli omavaraisia ruuan suhteen, mutta nykyään tämä ei liene enää mahdollista kaupunkien suuren koon vuoksi. Ruuan kasvattaminen mahdollisimman lähellä on järkevää, sillä ruokia ei tarvitse kuljettaa pitkiä matkoja eikä pakata turhaan. Näin säästyy sekä energiaa että materiaaleja.

Vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä yhtenä hyvän asumisen kriteerinä oli mahdollisuus pitää omaa kasvimaata. Nykyään arvostetaan hiukan eri asioita, kuten omaa saunaa, omaa suihkua ja omaa parkkipaikkaa omalle autolle. Yksi surullinen esimerkki tästä on Tampereen kaupungin into tiivistysrakentaa Tahmelan kasvimaille. Palstaviljelijöiden ja asukkaiden vastustus sai kuitenkin kaupungin muuttamaan mieltään ainakin toistaiseksi.


KAUPUNKILAISEN MAHDOLLISUUDET

Omia mahdollisuuksiaan harkitessa katse kannattaa kohdistaa ikkunasta ulos: onko talossa jossa asut pihaa? Omakotitalossa puutarhan perustaminen pihalle on lähes itsestäänselvyys, mutta myös kerrostalon pihaa voi hyödyntää. Jos pihaa ei ole peitetty kokonaan asfaltilla voi alkaa houkutella naapureita mukaan. Varsinkin lapset saattavat innostua uudenlaisesta pihaleikistä.

Kerrostaloissa on usein asukasyhdistys ja jos sitä ei ole, sen voi perustaa tai tehdä ehdotuksensa vaikka talonyhtiön hallituksen kokouksessa. Nurmikko on helposti muutettavissa kasvimaaksi ja koristeeksi voi istuttaa "tavallisten" pensaiden ja puiden sijaan marjapensaita ja hedelmäpuita. Asfaltoitu pihakaan ei ole täysin toivoton tapaus. Asfaltti ei ole särkymätöntä ja suhteellisen pieneenkin aukkoon voi istuttaa esimerkiksi omenapuun.

Jollei pihaa ole, voi aina hyödyntää parveketta tai vähintään ikkunalautoja. Parvekkeella voi erilaisissa laatikoissa, ruukuissa ja amppeleissa kasvattaa yrttien ja mansikoiden lisäksi jopa perunoita ja marjapensaita. Ikkunalaudalla voi kasvattaa kesällä paprikaa ja salaattia ja vuoden ympäri vehnänorasta, auringonkukan versoja ja vihanneskrassia. Helmikuun alussa voi tuoda koivunoksia sisälle maljakkoon, jolloin niihin puhkeaa pieniä lehtiä. Niissä on paljon vitamiineja ja ne maistuvat makealle.

Ikkunalaudalla voi kasvattaa rosmariinia ympäri vuoden tai nostaa sen kesäksi ulos. Kevättalvella voi hyötää persiljaa ja ruohosipulia. Ne istutetaan syksyllä ruukkuihin, kastellaan ja viedään kellariin tai seinustalle, jossa ne peitetään. Jäätyminen ei haittaa. Tammi-helmikuussa ruukut otetaan sisälle ja upotetaan muutamaksi tunniksi huoneenlämpöiseen veteen, jolloin ne alkavat kasvattaa versoja nopeasti. Yhdestä ruukusta saa satoa muutaman viikon. Myös kaupasta ostetun ruukkusalaatin tai -yrtin voi käytön jälkeen istuttaa suurempaan astiaan, jolloin se kasvattaa lisää versoja.

Hyödyllisiä, mutta yleensä vain koristekasveina pidettyjä kasveja ovat tuoksupelargoniat. Sitruunan tuoksuisesta pelargoniasta voi hauduttaa teetä tai maustaa sillä leivoksia, kuten minttusuklaan tuoksuisellakin. Tuoksupelargonioiden sanotaan karkottavan kärpäsiä, mutta tätä vaikutusta en kyllä tallin vieressä asuessani huomannut.

Rohtoaloen mehulla voi kosteuttaa ihoa ja hoitaa palovammoja. Rönsylilja sopii erityisesti kaupunkilaisen ikkunalaudalle, sillä se puhdistaa ilmasta tehokkaasti hiiltä ja häkää. Eksoottisia hedelmiäkin, kuten avokadoa tai appelsiinia voi yrittää kasvattaa ikkunalla, mutta niitä on äärimmäisen vaikea saada tekemään hedelmiä. Itse olen kerran päässyt maistamaan tuoretta ikkunalla kasvatettua viikunaa.

Kaupungissa voi viljellä myös siirtolapuutarhassa tai vuokrapalstalla. Ainakin palstojen vuokrat ovat yleensä hyvin edullisia (muutaman kympin vuodessa), mutta niille on pitkät jonot. Asian saa selville ottamalla yhteyttä kaupunkinsa viherosastoon tai esimerkiksi paikalliseen 4H-yhdistykseen.


SYÖTÄVÄÄ PUISTOISTA

Kaupunkisuunnittelulla voitaisiin edistää ruuantuotantoa paljonkin. Kaupungit voisivat kaavoittaa enemmän tilaa kasvimaille ja päiväkotien ja koulujen pihoihin voisi istuttaa puutarhoja. Yksi allekirjoittaneen haaveista on puisto, jossa kaikki kasvit olisivat syötäviä tai muuten hyödyllisiä. Puistoissa voisi olla kauniisti kukkivia yrttejä (esim. mäkimeirami, mintut, laventeli, punahattu...), omenapuita koristeomenien tilalla, pähkinäpensaita ja -puita. Maa-artisokallakin on kauniit keltaiset kukat.

Viime vuosina marja-aronian käyttö koristekasvina on lisääntynyt. Harva kuitenkaan tietää, että sen marjat ovat arvokasta ravintoa, joilla on myös lääkinnällisiä vaikutuksia. Oikeaa suuntaa edustaa viime kesänä Kotkaan perustettu yrttipuisto, jossa on kymmeniä erilaisia yrttejä. Tällaisesta tuoksuvasta puutarhasta saavat sokeatkin iloa irti.


SQUAT AND WEED = KYKI JA KITKE

Kaupungeissa on usein tyhjiä tontteja, joita voi oma-aloitteisesti muuttaa kasvimaiksi. Suomessa maan valtaaminen ei ole kovinkaan yleistä, mutta esimerkiksi Brasiliassa maattomien liike MST (Movimiento dos Trabahaldores Rurais Sem Terra) on vallannut suurmaanomistajien käyttämättömiä maita. Brasiliassa, kuten muuallakin Latinalaisessa Amerikassa, muutama prosentti väestöstä omistaa suurimman osan viljelymaasta ja lisäksi tämä eliitti pitää suurta osaa maistaan käyttämättöminä. Brasiliassa suurmaanomistajat käyttävät keskimäärin vain 11,3 prosenttia maistaan. Köyhien tekemät valtaukset päättyvät usein verilöylyihin, mutta Suomessa tästä ei liene pelkoa. Maanomistaja korkeintaan kutsuu poliisit ellei sitten anna haulikon laulaa Make Kuisman tyyliin.

Maata vallatessaan on syytä katsoa että se on liikenteestä sivussa ja ottaa selvää mitä tontilla on ollut aiemmin. Rakennetuilla alueilla pohjamaa on voitu siirtää muualta. Jos paikalla on ollut huoltoasema tai tehdas, maa voi olla saastunutta. Asiasta voi ottaa selvää ympäristökeskuksesta tai kunnan terveysviranomaisilta.

Kesällä ja syksyisin kannattaa kierrellä autiotalojen pihoja. Niistä löytyy usein vanhoja marjapensaita ja hedelmäpuita joista voi korjata sadon parempaan talteen. Hyvä energiaasäästävä konsti omenoiden säilömiseen on kuivatus huoneilmassa.

Helsingin liikenteeltä sivussa olevilla alueilla mitattiin 90-luvulla yhtä paljon raskasmetalleja kuin vastaavissa paikoissa muuallakin Suomessa. Saasteethan kulkevat ilman mukana, eikä täysin puhtaita paikkoja ole nykyään missään. Kaupungissa kasvatetut vihannekset on pestävä huolellisesti. Luonnonkasvejakin voi kerätä, mutta sienestystä ei suositella kaupungissa, sillä sienet keräävät raskasmetalleja.

-Emma Karimaa-


IDÄTYS
* Tarvitset lasipurkin, sideharsoa, kumilenkin ja pimeän paikan
* Siemeniä, linssejä tai papuja liotetaan 6-12 tuntia (sinimailasta 4-5 tuntia)
* Kaada vesi pois ja huuhtele siemenet
* Laita siemenet lasipurkkiin, sulje sideharsolla ja kumilenkillä ja aseta ylösalaisin esim. tiskikaappiin tai aseta purkki siivilään, siivilä kippoon ja kippo komeroon
* Huuhtele vähintään kaksi kertaa päivässä. Estää bakteerien ja homeiden kasvun.
* Kun idut ovat 1-5 cm pitkiä aseta purkki ikkunalaudalle päiväksi pariksi. Lehdet saavat väriä.
* Säilytä jääkaapissa (ei ilmatiiviisti). Huuhdo myös valmiita ituja.


ORAAN KASVATUS
* Idätä vehnän tai kauran siemeniä
* Kun idut ovat noin sentin pituisia ripottele ne multaan. Lannoittamaton kaktusmulta käy hyvin. Kukkamullat sisältävät yleensä keinolannoitteita.
* Laita astia valoisaan paikkaan ja muista kastella
* Orasta voi leikata ja pureksia jo muutaman sentin pituisena. Huipputerveellistä...
* Älä niele muuta kuin mehua. Saattaa tukkia suoliston.


MIELENKIINTOISTA LUETTAVAA:
- Aikidoa luonnon kanssa, Chiara Lombardini-Riipinen & Olli Riipinen, 1998
* 12 myyttiä maailman nälästä, Lappe ym., 2000
* Ikkunallani kasvaa sitruuna ja taatelipalmu, Richard W. Langer, 1980


Toinen Vaihtoehto: Pääsivu / Ilmot / Uutiset / Fucktat / Biblio / Artikkeleita